Aamun uutiskatsaus. Trumpin ja Hillaryn eka väittely oli viime yönä. Erehdyin katsomaan YLEisunelmaradion tekemän koosteen siitä. Trumpin kommentit oli leikattu tahallaan päin vittua ja se keuhkosairas valehteleva lumppu oli yritetty nostaa jalustalle. MITÄ VITTUA? Eikö YLEn pitäis olla kuitenkin puolueeton media? Vittu mitä paskaa. Onneks oikeilta uutiskanavilta tuli koko väittely tai jos ei kokonaan niin ainakin oikeaan ja rehelliseen tapaan koostettuna. Kyllä Trump sen vei ja hienosti. Siitä tulee hyvä presidentti. Ylen uutistoimitus voi minun puolestani haistaa vitun. Hävetkää! Paikallisuutiset taas kertoo että Thaimaan rannat on nyt täynnä Portugalin sotalaivoja. Pikkuisen kerkesin jo hätääntyä kunnes perheessämme oleva toimittaja ilmoitti että ne ovat jotain meduusan oloisia pistiäisiä ja semmoisen kuolleenkin päälle astuessaan saattaa saada piikistä jalkapohjaan ja varsinkin sydänsairaille se voipi olla kuolemaks. Hätääntymiseni ei siis ollut välttämättä liioiteltua.
Saksan mummon baariin mentiin tänään aamupalalle. Haluan korjata tämänkin paikan nimen koska olen sen teille usealla eri tavalla ilmoittanut ja ne kaikki ovat olleet vääriä. Nälissään ihminen lukee varmaan jotenkin väärin. Sen nimi on Nang Sa-Bai. Korjaan taas huomenna jos se lukee siellä eri tavalla. Moottoripyöräkerho on aamiaisella myös. Niillä on vakiopöytä tuolla nurkassa. Äsken ne joutuivat mopoinensa odottamaan tuolla kadun varressa vartin verran kun jotkin moukkamaiset turistit olivat puurolla heidän pöydässään. Kerhon nimi on Outsiders MC. Värit eivät muistuta kummankaan kattojärjestön värejä mutta 1% on ilmoitettu liiveissä näkyvästi. Nämä eivät oo pahan oloisia ollenkaan, enemmänkin semmoisia ehtoopuolen kavereita jotka ovat Thaimaan lomalla löytäneet täältä naisen ja jääneet tänne. Miehet nimittäin ovat kaikki valkonaamoja ja rouvat ovat aasialaisia. EDIT: Edellisessä kuvassa ei ole mitään aiempaan tekstiin liittyvää, se on vain satunnainen maisemakuva.
Finnairilta tuli suru-uutisia. Minun huutokauppatarjousta bisnesluokasta Singapore-Helsinki lennolle ei ole hyväksytty. Tarkoittaa että ens sunnuntaina pitäis ensin lentää kaks tuntia singaporeen ja sieltä 12 tuntia normipenkillä Helsinkiin. Voin kertoo että ei tuu tapahtumaan. Nukun yön yli ja kehittelen mielessäni jonkin ovelan suunnitelman. Päivälliselle lähdetään nyt Saladaniin joka tapauksessa. Nyt se taas näköjään kirjoitetaankin yhteen, vai oonkohan minä ite nyt jotenkin sekaisin, ehkä liikaa hengittänyt hyttysmyrkkyä. Hyvin muuten aukee nokka tuolla natiivien myrkyllä, meijän kotimaan Raidit on ihan astmapiippuja näiden rinnalla. Saladanista osteltiin hannulle puhdas paita ja joillekin valikoiduille ihmisille postikortteja. Sen postikortin lähettäminen on niin juntti tapa että sitä ei passaa koskaan unohtaa. Minä myös taputan kapteenille aina kun lentokone laskeutuu. Teen sen aina myös HKI-Kuopio välisillä lennoilla. Joskus taputan humalassa ja vahingossa junassakin kun asemalle tullaan. Valitan jo nyt niille harvoille postikortin saajille että tissikortteja ei oo tulossa tällä kertaa. Täällä on tissikortit kiellettyjä koska se on pornoa ja siitä ei allah innostu.
Kesken ostelun alkoi himottaa Fat Monkeyn hampurilaiset niin paljon että ajeltiin kuitenkin sinne, lähemmäs kotia. Vastaanotto oli yhtä lämmin kuin viimeksikin ja automaattisesti saatin sama ”oma” pöytä. Mulle Aussie Burger ja rouvalle juustopurilainen. Aivan erinomaiset burgerit. Paksu etikkapunajuuren viipale ei välttämättä kyllä sovi hampurilaiseen mutta ei se sitä pilannut kuinkaan. Jokin aussien juttu se vissiin oli. Kadun toisella puolen alkoi muslimiukko huutamaan minareetista kello kuuden rukousta, se vähän latisti tunnelmaa kun ei saanut sanoista selvää. Tunnetta siitä esityksestä ei kyllä puuttunut.
Ilmoitan tähän nyt heti kärkeen että ihmisen ulkonäöstä tai ulkoisesta mittakaavasta ei saa tehdä pilkkaa, se on moukkamaista. Ja sitä minä en juuri tässä teekään vaikka joku saatanan suvaitseva neropatti tämän asian päälaelleen siellä kohta kääntääkin. Oikeasti sinä olet suvaitsematon, et vaan sitä itse vielä tajua. Viereiseen pöytään tulee ulkoisesti suurin pariskunta minkä olen koskaan nähnyt. He molemmat olivat oikeasti noin 200-kiloisia. Rouva ei meinannut päästä nousemaan kahta matalaa askelmaa siihen korotetulle terassille. Täysin ymmärrettävää koska siihen tarvitaan kolminkertainen voima keskikokoiseen ihmiseen verrattuna. He istuivat pöytään. Rouvan tuolista yksi tuolinjalka sujahti terassilaudan läpi ja tuolia piti siirtää koolausten kohdalle. Se että minulta meinasi tulla sillä hetkellä nauru, ei tee minusta moukkaa. Siltä rouvalta itseltään se nauru nimittäin vasta tulikin. Kohta heille tuli isot ja hyvännäköiset salaatit pöytään. Ajattelin mielessäni että hyvä homma, molemmat ovat pelissä mukana ja fiksun oloisilla ruokavalioilla yritetään pudottaa liiat läskit pikkuhiljaa pois poikkeen. Mielessäni kerkesin juuri toivottaa tsemppiä kampanjaan kun kolme tarjoilijaa kantoi pöytään vielä yhdet perhepizzat, yhdet hampurilaisateriat ja yhdet isot lautaselliset jotain aasialaisten hötsönsöötä. Mielessäni toivotin heille uusiks että hyvä, antaa mennä ilon kautta vaan, elämästä pitää nauttia just nyt koska kuolo korjaa meidät jokaisen hetkenä minä hyvänsä. Sitä ei voi ennustaa. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti