HUOMENTA. Tänään on hidas aamu. Tai minulla ihan tavallinen mutta rouvalla hidas ja se vaikuttaa minunkin suoriutumiseeni. Minä herään seitsemältä ja alan töihin. Kerkeen tehdä päivän pakollisista töistä jo suurimman osan ennen kuin vaimoni herää yhdeksältä. Ehdotin että joko nyt aamupalalle ni on kuulemma hidas aamu, menee vielä aikaa. Avaan telkkarista aamu-uutiset. Kappas, Suomi on päässyt ihan kansainvälisiin uutisiin ja kaikille kolmelle täällä näkyvälle uutiskanavalle: Euronews, CNN ja Al Jazeera. Uutinen on että joukko tummia koripallopoikia on tuomittu joukkoraiskauksesta Suomessa. Siellä teidän lintukodossahan tuota tuskin on edes uutisoitu, tai ei ainakaan YLEllä. Täällä taas ei oo kyllä mitään mainittu siitä aivoverenvuodon saaneesta narkomaanista joka tuntuu olevan siellä kovasti puheenaiheena. Eikö joku YK vois jo puuttua tuohon suomalaisen lehdistön toimintaan. Eihän tuommoista vitun paskaa enää kukaan ota tosissaan. Otanpa aamulääkkeiden lisäks vielä nitrot, ai vittu kun alkoikin vituttaa taas.
Zen laskeutui keskuuteemme ja lähdimme aamiaiselle. Tänään kokeillaan aasialaiset setit. Ihan jees, mutta vähemmällä fish saucella olis ollu ehkä parempaa se riisi. Huomenna palataan länsimaiseen aamiaistyyliin ja lopetetaan turhien riskien ottaminen. Se meidät eilen säikäyttänyt japanilainen nörtti oli akkansa kanssa aamiaisella. Vosu järsi pullaa ja tuijotti puhelinta. Nörtti hyppäs kesken syönnin ikkunasta ulos ja meni istumaan siihen ikkunalaudalle tupakalle. Mitä vittua? Käytännössä sen olis ollut ihan yhtä typerää polttaa siinä pöydässään. Taas teki mieli käydä lyömässä mahaan niin että se olis kellahtanut sinne katveeseen. Sit kun se kiipes sieltä ikkunalaudalta takas sisälle ni se kävi kuitenkin viemässä sen tupakantumpin etupihalla sijaitsevalle röökipaikalle. Vittu mikä apina.
Tänään on valtakunnallinen sähkökatkospäivä. No ei se ihan valtakunnallinen oo mutta tältä saarelta katkaistaan sähköt, lankapuhelin ja lankanetti klo 8.00 - 15.00 jonkin huoltotyön takia. Vähän jännitti että kuinka urbaanille cityihmiselle käy vaan ei käynyt kuinkaan. Sähköt ja netit ei pätkinyt sen enempää kuin yleensäkään, hotellin oma varavoimalaitos piti siitä huolen. Vaimo meni altaalle aurinkoon ja minä jatkoin vielä töitäni sisällä. Juur kun olin orientoitunut siirtymään allasolosuhteisiin itsekin ni se tulee sieltä sadetta pakoon. Laitoin sen sänkyyn selälleen katsomaan Master Chefiä padilta ja sain näin vielä tunnin lisätyöaikaa. Sade olikin jo väistynyt ja työpäivän päätteksi kelpasi mojova pulahdus.
Päivällisen aika. Mopolla koluttiin ensin mulle kaikilta kylän pokestopeilta pallot ja sit ihan summassa yamaha parkkiin ja jalkauduttiin. Täytyis löytää taas jokin uusi ruokailupaikka. Aika moni paikka näyttää olevan kiinni vaikka laskujeni mukaan on aivan normaali keskiviikko. Sit löytyi ihan piilosta tuuheiden pusikoiden takaa Fat Monkey, näyttää hyvältä. Päällikkö Will ottaa meidät kohteliaasti vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Väittäisin että hän on australialainen. Hän pahoittelee että kaikki menusta löytyvät annokset ei tänään skulaa kun ei oo sähköjä koko kylässä ja joudutaan kaasulla pelaamaan. No niin, tämäpä selittikin miks niin moni ravintola oli kiinni. Pizzat ja burgerit onnistuu ainakin ja se riittää meille. Norsukaljaakin on kylmässä kun jääkaapin perseessä on aggrekaatti. Will ystävineen veteli itse siinä baaritiskillä niin hyvän näköistä ribsiä että saatan nähdä niistä ens yönä unta. Näillä oli maskotteina kaks kissaa joista toinen oli paksuna tai läski ja sen toisen kaulapannassa luki hänen nimensä, Dog. Arvasitte varmaan että nämä molemmat tulivat heti minun tyköni. Toinen suostui kaveeraamaan myös vaimon kanssa pienen neuvottelun jälkeen. Hampurilainen oli kuulemma kiitettävä mutta pizza oli täydellinen. Rankkasin sen juuri tämän elämäni pizzoissa topkymppiin. Täälläkin täytyy käydä useammin.
Alkoi vähä vettä ripeksimään ni ehdotin että jos nyt lähettäs ni ei ihan kokonaan kastuttais tuossa kotimatkalla. Puoli kilometriä sai kuitenkin toisiin aatoksiin ja ajoin etuvasemmalla siintäneen huoltoaseman lipan alle sateensuojaan. Tankkaajapojat hymyilivät turistille. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen näytti että sade helpottaa ja kurvasin mopolla tien varteen vain huomatakseni että ei tästä tuu vittu mitään ja kaarroin takaisin esson lipan alle. Tankkaajapojat jo ihan nauroivat turistille. Toiset kymmenen minuuttia odoteltiin ja sit taas vähän hiljeni ni aattelin että ihan sama, kaks kilometriä on vain matkaa, nyt mennään. Tankkaajapojat nauroivat jo kuset housussa. Kilometrin jälkeen tuli ihan trooppista rankkasadetta ja näkyvyyttäkään ei ollu varmaan kuin kolme metriä. Kotiin päästiin mutta oltiin aivan läpimärkiä molemmat ja kokonaan. Ihmetyttää että miks puhelin toimii edelleen vaikka sen sisältäkin valui aimo määrä vettä. Nuorempana gigolona ajoin kerran Simerockin keikalta kotiin Kuopioon prätkällä kunnon sateessa ilman sadevehkeitä 502km, se oli vähän samanlainen kokemus se.
Kotona vaatteet pois ja suorilla sateessa altaaseen. Altaan 30-asteinen vesi tuntui kuumalta. Ihan kuin olisit ollu saatanan suuressa paljussa. Pidin. Tämän kaiken päälle katsottiin Bloodlinesta kaks vikaa jaksoa vain todetaksemme että olipa paska loppu hyvässä sarjassa. Tai sitten siihen on pakko jotenkin ovelasti ympätä vielä yksi tuotantokausi perään. Tsaui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti