Saksanmummolaan taas aamiaiselle, se on saaren paras. Rouvalle farmarin munakas ja mulle se samanlainen kinkkugoudamunaleipä kuin eilenkin. Ai että, kylläpä kelpaa. Aurinko paistaa komeesti joten äkkiä kotiin ja akka altaalle makaamaan. Mie en edelleenkään juuri uskalla tuonne aurinkoon mennä eikä se minua koskaan oo niin himoittanutkaan kuten tuota yhtä. Hoidan taas ihan mielelläni juomahuoltoa sinne altaalle. Kävin minä kerran molskahtamassa kun hyvä pilvi sattui ohi menemään. Muutaman tunnin päästä vaimo ryntää kiireellä sisään. Oli tullut taas se suuri tuulenpuuska. Hän tajusi sen merityksen mutta japsit eivät sitä hoksanneet. Ne jäi altaan reunalle ihmettelemään että mihinkä se tuo eurooppalainen akka noin kiireellä lähti. Noh, se lähti sadetta piiloon ja te kastuitte selfietikkuinenne kun ette osanneet ennustaa.
Samalla kaavalla se taas aika tasan 30 minuuttia kesti se sade ja laitoin rouvan takaisin aurinkoon. Otin itseäni niskasta kiinni ja hoitelin muutaman matkustuslogistillisen asian. Nyt on hallussa Private Van-kuljetus ens sunnuntaiaamuksi Krabin lentokentälle. Nyt on hoidettu myös Air Asian check in Krabilta Singaporeen. Ja nyt on myös chättäilty finnairin aspan akat niin pyörryksiin että on se ihme jos meille ei muka liikene paikkoja bisnesluokasta välille Singapore-HKI. Nyt siis vaan odotellaan. Kyllä minä huomenna niitä painostan taas uudestaan. Kohta ne ehkä tajuavat pääsevänsä helpommalla kun antavat ne paikat.
Sattui semmoinen juttu että työt loppui kesken päivän. Se on harvinaista mutta mahdollista. Jätin vaimon altaalle ja lähin suristelemaan mopolla kylille. Tuolla Saladanin kupeessa on iso ja komea silta jota pitkin saaren tälle puolelle tultiin tuon lahdenpoukaman yli. Minäpä ajan sinne sillalle ja otan kuvan tästä citystä. Jahans, tässä sillalla on vähän niinku moottoritiesäännöt että ei sais pysähtyä kuvailemaan. Kyllä minä nyt ihan nopsaan pysähdyn ja kuvan otan. Nuin, naps.
U-käännöstäkään ei sais tehä mutta nyt kun kukaan ei nää ni minäpä teen, näin. Onpa hyvä alamäki tästä sillalta ni nyt kokeillaan vähän kuinka honda kiihtyy. Hyvin lähtee mutta edessä on jokin railo asfaltissa poikittain. Se täytyy varmuuden vuoksi väistää. Se railo alkaa kiemurtelemaan ja nostaa päätänsä. Kappas, käärmehän se siinä. Miehen mittainen käärme ja melkein ranteen paksuinen, semmoisen ison kikkelin paksuinen. Puolisen sekuntia oli aikaa tehdä päätös että ajanko yli vai yritänkö väistää ja kummalta puolelta. Väistin sen pään puolelta ja nostin nilkat korviin jos se yrittää vaikka purra. Jos olis ollu käärmeellä kieli ulkona ni se olis jäänyt hondan pyörän alle, niin läheltä mentiin. Huhhuh, joutui vähän mutkittelemaan. Mikäs se tuolla edessä? Kappas, thaimaan moottoripyöräpoliisi pitää ratsiaa. Nyt ne ehkä on nähny että minä pysähdyin sillalle, tein U-käännöksen ja kolmanneksi vielä harrastin akrobaattista pelleilyä mopon selässä. Voihan vittu, minä se joudun tästä vissiin nyt vankilaan. Niillä oli onneks just joku turistipariskunta siinä uhrinaan ja pääsin ajamaan ratsian ohi. Ajoin mopon keskustaan yhen raksan taakse piiloon ja jalkauduin itse hetkeksi aikaa baariin jotta tilanne rauhoittuu. Limonaadin jälkeen vielä kävelin kerran cityn läpi varmistaakseni ettei ne väijy minua ja sit ajoin kotiin kaikkien läkipykälien ja sääntöjen mukaan.
Muutama tovi piti kotona rauhoittua ja ottaa ylimääräinen annos betasalpaajia. Sitten vaihdoin hämäyksen vuoksi erivärisen paidan ja otin vaimon kyytiin ja lähettiin takas kylille. Osteltiin tuliaisia ja palloteltiin poksuja ja sit päätettiin mennä Fat Monkeyhin syömään. Matkalla oli hirmuinen apinalauma meidän aamiaispaikkaa terrorisoimassa ja sen saksanmummon isäntä oli harjanvarrella niitä hätistelemässä. Semmoisia ovat arkiset ongelmat täällä päin. Fat monkeyssä minun oli aivan pakko ottaa se lihapizza johon rakastuin silloin ensimmäisellä kerralla ja ai hyvä luoja että se olikin taas hyvää. Painakaa nyt kalloonne, se on sen pizzalistan viimeinen pizza, jokin vaikea nimi sillä oli mutta se oli se alimmainen siinä listassa.
En ees muista mitä vaimo söi kun olin niin sen oman pizzani lumoissa. Sen muistan että se tilas vielä jälkiruoaksi jonkin saatanan kokoisen suklaakakkujäätelö-kyhäelmän. Se oli kuulemma taas paras jälkiruoka mitä hän on koskaan syönyt. Oon kuullut tuon lauseen jo useita kertoja mutta en kyseenalaista sen totuuspohjaa silti.
Illalla olin jo peiton alla nukahtamisen partaalla kun puhelin ilmoitti että nyt on lähellä semmoinen pokemon joka minun kuuluisi käydä nappaamassa. Kokemuksesta jo tiedän että ne ilmestyy aina tuohon respan takapihalle noin 100 metrin päähän ja nyt pitää pilkkopimeässä lähtee sinne. Viidakosta kuuluu sirkkojen, lepakoiden, sammakoiden ja apinoiden saatanallinen älämölö ja pimeetä on kuin mörön perseessä. Heti meidän ulko-ovella menee hitaasti nyrkin kokoinen etana, yritän ottaa siitä kuvan ni se lähtee juoksemaan ihan saatanan nopeasti. Se olikin rapu jolla oli etana selässä. Kohta vastaan hyppii kahden nyrkin kokoinen sammakko ja kun olen melkein siellä respan takaovella ni pusikosta näkyy kiiltävät silmät. Tein vähän currypaskaa housuun ja katoin puhelimen valolla ni pusikossa istuu ihan tavallinen kissa ja paskaahan se näyttää tekevän sekin. Pitäkää poksunne, minä en liiku enää pimeällä mihinkään. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti