6.3. Z7, Pratteln SUI
Ilmeisen syvästi ja hyvästi nukutti koska en edes herännyt bus callin aikaan kun puliveivarit tulivat pubista. Täytyis varmaan himaan viritellä tuommoinen samanlainen punkka ja asentaa siihen jokin mekaaninen täristin joka tuottais surinaa ja tärinää samalla taajuudella kuin kiertuebussi. Vähän ennen Sveitsin rajaa bussi pysähtyi huoltoasemalle ja minä luonnollisesti heräsin kun tärinä loppui. Yhtä luonnollisesti kävin Essolla suorittamassa aamutoimet. John sanoi että rajalle on enää 10 minuuttia. Menin silti takas nukkumaan, herättäkää jos tarvii passia esitellä. Seuraavan kerran aukesi silmät kun bussi pysähtyi Sveitsissä venuen pihaan. Jassoo, se oli kuulemma helpoin sveitsiin tulo ikinä. Passeja ei tarvittu ja olivat olleet tyytyväisiä kun merch-osasto oli antanu jottain pientä rahulia niille VAT-nimikkeellä. Lars sanoi että siinä oli taktisesti tuttu tullimies jonka työvuoroon tähdättiin ja joka on professional ja ymmärtää heavy metalin päälle. Lars on tuossa omassa hommassaan kullanarvoinen ja timantinkova ammattilainen.
Keikkapaikkana on tänään Z7. Se on legendaarinen halli pohjoisessa Sveitsissä, ihan lähellä ranskan ja saksan rajaa. Sali on ihan vitun iso, vetäis varmaan 2000 henkee mut olikohan näillä luvat ottaa 1500 ihmistä sisään. Aamiainen on katettu ja nyt on ihan saatanan hyviä makkaroita tarjolla, vihreitä asioita ei oo muistettu laittaa esille täälläkään. Kokki paistelee tuossa munia toivomusten mukaan ja ei kyllä taaskaan voi mistään valittaa.
Tää on myös rundin ensimmäinen mesta missä on laundry-optio, ja se käytetään heti. Tai siis siinä järjestyksessä kun pyykkisäkkirivi määrää, olen pyykkijonossa järjestysnumerolla 5. Pyykkioperaation aikana sveitsiläiset hobitit oli heivannu trukilla ja sveitsiläisellä käkikellotarkkuudella lootat sisään. Siellä ne oli laatikot sisällä nätissä järjestyksessä kaikki ennenku koko diskoyhtye oli edes herännyt ulos bussista. Jos niillä laatikoilla olis ollu nimet ni ne olis ihan varmasti ollu myös aakkosjärjestyksessä. Nyt pyykit koneeseen, 56 minuutin ohjelma, kuudessa kympissä kaikki sekaisin ja se on jes. Sillä aikaa käyn katsomassa mitä näkyy tässä lähellä.
Tää on myös rundin ensimmäinen mesta missä on laundry-optio, ja se käytetään heti. Tai siis siinä järjestyksessä kun pyykkisäkkirivi määrää, olen pyykkijonossa järjestysnumerolla 5. Pyykkioperaation aikana sveitsiläiset hobitit oli heivannu trukilla ja sveitsiläisellä käkikellotarkkuudella lootat sisään. Siellä ne oli laatikot sisällä nätissä järjestyksessä kaikki ennenku koko diskoyhtye oli edes herännyt ulos bussista. Jos niillä laatikoilla olis ollu nimet ni ne olis ihan varmasti ollu myös aakkosjärjestyksessä. Nyt pyykit koneeseen, 56 minuutin ohjelma, kuudessa kympissä kaikki sekaisin ja se on jes. Sillä aikaa käyn katsomassa mitä näkyy tässä lähellä.
No eipä näkyny oikein mitään. Toisessa suunnassa moottoritie ja toisessa jokin teollisuusalueen tapainen. Melko yleistä että nää luolat on aina vähän jossain syrjässä. Suomessa ei baariin mennä jos se on korttelin väärällä puolella. Ai niin kuulin just että Ranskan rajaviranomaiset oli pysäyttäneet meidät aamuyöstä jo ennen sveitsin tullia, John oli ollut sitä mieltä että niillä ei oo mitään oikeutta meitä pysäyttää eikä kuulustella. Oli se kuitenkin pysähtynyt ja kysynyt: What’s your problem, cunt? Fransmanni oli halunnut tietää että ketä meillä on kyydissä. John oli ystävällisesti sanonut että It’s not your fucking business if I have Snowwhite and 17 fucking pygmies in my bus, you french CUNT! ja sit se oli vaan laittanu ikkunan kiinni ja nostanu kytkintä. John on persoona.
Oli kulkaas taas hullu keikka. Tuo koko vitun sali joras messissä. Eturivin naamatkin alkaa jo tulla tutuks, noi samat 10 goottirouvaa on tullu perässä ainakin amsterdamista saakka. Parastamme me laiteltiin, tais tulla omalla kohdalla jopa annettua enemmän ku täydet, nimittäin meinas tulla loppua kohden aivan hyytyminen. En ollu ehkä nesteyttäny tarpeeks. Käsissä alkoi lihakset kramppaamaan niin etten jaksanu enää puristaa plekua. Heittelin ne plekut goottitytöille ja soittelin peukkubassoa pari vikaa biisiä. Huomenna käydään Raaka Peen kanssa ostamassa jotain elektrolyyttijuomia 3 muovikassillista, sillä on ollu vähän samoja oireita ku mulla. Nyt on nimittäin pakko jaksaa, näissä saleissa ei passaa löysäillä yhtään. Ei passaa muissakaan, eikä löysäilläkään.
Lars kertoi että 1050 henkeä oli in the haus. Sveitsiläisen pikkukaupungin teollisuusalueella keskiviikkoisena alkuiltana tämä on mahdollista tämäkin. Sillä aikaa kun tätä seikkaa ihmeteltiin niin paikalliscrew oli pakannut meidän trailerin. Danke schön. Nyt bussiin omaan yksiöön nukkumaan seuraavat 450km eli 7h. Aamulla ollaan taas takas Saksassa ja on suunnitelmana lähteä tarkastamaan pari historiallista kohdetta Nürnbergissä. Turistihommia it will be. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti