sunnuntai 11. syyskuuta 2011

TK poissa kotoa, Club K17 Berlin GER

Hirveesti paljon kerkeää ihmiselle tapahtua kuukaudessa, tiijättekö? Pitkäaikainen työnantaja vaihtui, työpaikka ja asema siellä tosin pysyi samana, hyvä niin. Semmoseenkin lankaan menin että ostin Aadolf-nimiseltä ihmiseltä saksalaisen auton, mutta hyvä lanka oli se. Tästedes ei Hanen perheessä ajella enää ikinä muilla kuin mersuilla, se on auto, das auto. Jos olisin poikamies ni ihan varmaan saisin sillä pilluakin. Kiitokset vielä kollegalle hyvistä kaupoista ja onnittelut hänen uudelle mersulleen, tyylikäs kaveri siis hänkin. Niin, yks lankaanmeno on vielä raportoitava. Hävisin vedonlyönnissä. Vedonlyönnin panoksena lupasin rouvalleni ihan mitä vaan hän haluaakaan. Hän halusi lapsen. Selkärangallinen mies, kuten Hane itse, pitää lupauksensa. Onneksi aikataulussa sain kuitenkin vähän periksi. Häviöön syyllinen oli Janne Joutsenniemi (nimeä ei muutettu) ja tästä voikin päätellä mitä nimeä lapsi ei ainakaan tule saamaan. Rivien välistä saatatte siis lukea että rakkaus kukoistaa ja elämä on vaaleanpunaista. Rööperistä käsin tässä kesälomalla raportoinkin. Tämän tuli olla kiertuepäiväkirja joten mennääs asiaan.

Keskiviikko 7.9.2011, Club K17, Berlin GER. Viksusti osteltiin lennot meneväksi suoraan Kuopiosta Berliiniin ja takas, vältyttiin enimmiltä ajeluilta. Paitsi Rydin oli junailtava Tampereelta Savoon jo edellisenä iltana koska lennokki läks aikaisin keskiviikkoaamuna, arvannette kuinka tiistai-iltana pääsi siis käymään. Juujuu, baariin lähettiin ja neljältä himaan. Viideltä studiolle ja kuudelta kentälle. Lähtönesteytys oli siis vähintäänkin kohillaan ja miksipä tuota ei olis tyylikkäästi ylläpidetty myös koneessa Berliiniin saakka. Samassa vehkeessä matkusti myös kuopiolainen Black Light Discipline, oikein mukavaa meillä oli. Berliinissä ei tietenkään ollut luvattuja ja sovittuja kyytejä vastassa, ei kummallekaan bändille, mutta jollain ilveellä Raaka Pee sai meille soitettua kaks isoo taksia vaikka ei varmasti puhu sanaakaan saksaa? Venuelle päästiin ja siellä olevinaan huomasin että mun kamat ne ei olekaan täällä. Äänen kirosin lennokkifirmaa ja kiittelin vakuutusyhtiöö joka möi mulle ihan väkisin vakuutuksen tähän tilanteeseen. Suutuspäissään taisin yhen ylimääräisen drinkinkin ottaa. Oli ne kamat siellä, keskellä lattiaa, suutushumalassa en vaan huomannut.

Soundcheck oli mitä oli. Ensinnäkin siks että Horstin kamat oli melkoisen kirjavaa matolaatikkoa kaikki tyynni, Suomessa oon tuommoisia kajauttimia nähny viimeks 80-luvulla. Ja toisennakin siksi että Tuomaksen kanssa myöhästyttiin tuosta sessiosta pahasti, sori toverit. Nälkä- ja janopäissään lähettiin nääs etsimään tuohon auttavia tuotteita, joita kyllä löytyikin mut milläpä maksat? Berliinissä kävin viimeks 5 vuotta sitten, sen jälkeen sieltä on näemmä poistettu kaikki pankkiautomaatit ja pankkikortteihin liittyvä toiminta. Joo, kyllä muut kortit olis käyny joka paikassa mut kuulemma Visa ja Mastercard ovat niin harvinaisia että ne ei käy. Vittu mikä kehitysmaa. Venuella tietysti tarjolla vain bissee ja sitä mie en juo joten suutuspäissään menin nukkumaan checkin jälkeen. Soittovuoro olisi viimeisenä eli puolilta öin.

Todella paska oli tuon juomisen ajoitus, puol tuntia keikkaan ja melko hyvä 10 pisteen krapula vuorokauden kestäneestä juomisesta. Tähän lisättynä se jännitys että ollaan aika vitun kaukana kotikentiltä eikä ole mitään hajua että millä tavaroilla ne heittelee meidät lavalta veke. Senhän ne tulee tekemään tämmösille pelleille ilman muuta. Helevetinmoisen vapinan saattelemana lavalle ja eihän niistä horstin matorasioista ainakaan lavalle päin hevonvittua kuulunut, nyt oli kaikki maholliset katastrofin einekset tarjolla. Ja paskan vitut. Solistit otti sakemannit haltuun heti, spiikit tuli ainakin omasta mielestään ihan sujuvalla saksalla, itse tosin olin kuulevinani siellä aika paljon suomea ja englantia ja mikä kummallisinta, myös ruotsia. Kolmannen biisin kohalla Hanen vapina vissiin hellitti tai sit se vaan lisääntyi, mutta vaiston varaisia discoliikkeitä aloin tekemään ja tanssit olivat totta. Lähimmät rivit yleisöstä lauloivat biisit messissä ulkoa ja ihan sujuvalla suomella, huhhuh, melkoinen helpoitus oli se. Pari tyttöä innostui suomidiscon saattelemana esittelemään soittajalle tissejään, mikäpä tuossa, en lähtenyt heitä siitä torumaankaan. Puolisen tuntia vedettiin yliajalle, mutta ihan luvan kanssa, viimeisen esiintyjän oikeus. Vielä jäivät aplodeeraamaan lisämusiikin toivossa mutta siihen ei enää lupaa irronnut.

K17 oli keikkapaikkana oikein mukava, professori Tegelman taikoi niistä laatikoista kuitenkin mojovat äänet ja Henkan valotiskin takaa Jopia tuuraamaan lähtenyt Hanna teki valoilla hienon discon. Mikon erikoinen arvonimi johtuu siitä että muiden lentolipuissa oli titlenä mister, mutta Mikolla luki professor. Virkaiän suoma etu. Klubin pihalla oli mukava terassi nuotioineen päivineen ja siinä pidettiinkin ginitoniccien kera nopea palautepalaveri, joka tosin kesti kello kuuteen aamulla. Nyt nukkumaan, sillä kentällä olis oltava klo 9 aamulla.

Noh, aamulla ukot napottaa yheksältä kadun varressa kuten kuuluikin. Ja taksin saaminen on tasan yhtä vaikeeta kuin viimekskin, mutta hra Spektaakkeli päätti ottaa homman haltuun. Siinä vieressä oli jokin donnerwettervirasto minkä ikkunasta näkyi että siellä sisällä kravatti-horstit siirtelivät papereita pöydillään. Noh, Tuomas heilautti itsensä ineen että nämähän ne meille kyydin tilaa hetkessä. Rydin omin sanoin: Menin sisään, näin toimiston perimmäisessä nurkassa Guntherin jolla oli vähintään yhtä näyttävät viikset kuin itselläni. Katseemme kohtasivat. Lähestyin häntä ennakkoluulottomasti. Koko ajan mittasimme katseillamme toistemme viiksiä. Guten tag mein ystävä, onnistuisko tilata meille ein taxi?

Gunther soitti ison mersun paikalle, saatteli Tuomaksen ulos, toverit hyvästelivät toisensa ja edelleen hieman juopunut seurue saatiin kentälle. Helevetinmoinen säätö ja kuljettelu soittimissa että ne saatiin samaan lennokkiin, mutta hyvältä näytti tässä vaiheessa, ryhmä kasassa ja kalustokin samassa putkilossa menossa kotia kohti. Paitsi tietysti rumpalimme jonka piti päästä takas Sardiniaan telttailemaan mutta tämä on tarina erikseen.

Yksi mahdollinen vaaran paikka tällä kotimatkalla on vielä tulossa, nimittäin 4,5 tunnin välilasku Riikassa. Epäilyttävä mahdollisuus ottaen huomioon orkesterin tilan. Alkoholin tilsiminen jatkui joillain koneessa ja heillä samoilla myös siellä Riikan kentällä. Istuttiin siellä semmosessa baarissa jota ympäri ajeli koko ajan joku Vladimir semmosella päältäajettavalla lattiankiillotuskoneella. Minuutin välein se vilahti siitä meidän ohi. Vedonlyönniksihän se meni, lupasin Raaka Peelle satasen jos pysyy täyden kierroksen sen koneen ja Vladimirin kyydissä niin ettei se huomaa. Pee on aika estoton ja yritti, ei onnistunut, mutta videon lisään tähän tapahtumasta jos se osoittautuu teknisesti mahdolliseksi. Humaloiden taso orkesterissa kasvoi todistettavasti koko ajan ja tulikin aika pakkautua seuraavaan koneeseen. Jäsen X oli jo kertaalleen sammunut ja herätessään päästi niin kauhean karjaisun ilmoille että se saattoi vaikuttaa seuraaviin tapahtumiin. Kahdeksan hengen ryhmästä koneessa oli jo kuusi yksilöä, kahta huutelee vielä. Kahden minuutin päästä lähtee kone ja ikkunasta näkyy kuinka hän ja auttamaan jäänyt jäsen Y pojottavat vielä passintarkastuksessa. Samalla hetkellä kun koneen moottorit starttas ni ikkunasta näkyi kuinka miliisijeeppi tuli siniset valot vilkkuen paikalle. Me lähettiin himaan ja jäsenet X&Y jäivät Latviaan.

Perillä otettiin yhteys Latviaan ja homma selvis. X oli puhaltanut 2,4 promillee eikä ne uskaltaneet päästää sitä koneeseen, Y jäi komppaamaan sympatiasyistä. Niiden soittokamatkin oli otettu ruumasta pois eli tuplahinta tuli niistäkin. Tuommosella vajaan tonnin lisämaksulla saatiin ukot sit seuraavana päivänä Suomeen, mikä oli hyvä koska toisella oli vielä keikka tulossa samana iltana. Sattuuhan näitä, mutta päänavaus ulkomaille oli pääasiassa onnistunut.

Ens kuun alussa palataan asiaan kun homma jatkuu 12:lla keikalla Sveitsissä, Itävallassa, Tsekissä, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Periaatteessa jännittää ja pelottaa edelleen. Nyt lähen viikoks rauhoittumaan rouvani kainaloon ja ens viikolla taas tapahtuukin jotain jännää josta raportoidaan myöhemmin? Tai sitten nimenomaan ei raportoida? Tsau!

1 kommentti:

  1. Tänään Berliini ja olo sen mukane. Palinkka toimii yöllä raakana tosi hyvin....

    VastaaPoista