29.3. Fryshuset Klubben/Arena, Stockholm
Jännät paikat. Vaikka Ruotsi on ihan tuossa kupeessa ni eipä oo siellä ikinä esiintymässä käyty. Nyt kokeillaan miltä se maistuu. Tällä kertaa täytyy lähteä päivää aikaisemmin kuin esim Saksaan koska nyt mennään omalla autolla ja koko kalusto kulkee siinä samassa kyydissä. Beast in Black liikkuu omalla Sprinterillään myös, niillä on peräkärry koska se itse vetoauto on vähän pienempi ku meillä. Tolsan ja Raaka Peen piti lentää Helsinkiin ja tulla samaan laivaan meidän kanssa. Minä annoin Jannelle vapauden hoitaa itse ne niiden lennot ja vituikshan se meni heti. Se otti lennot perjantaille vaikka ihan hyvin ties että laiva lähtee jo torstaina. Näin ollen ne lentää perjantaina sit Helsingin kautta perille Arlandaan.
Kyllä minä tiijän että EU:ssa pitäis pärjätä ihan hyvin ilman passia tai henkkaria, mutta on minulle kerran käynyt Kuopion lentokentällä niin että en olis päässyt ajokortilla koneeseen kun virkaintoinen ja tietämätön aloittelija oli turvatarkastusta pitämässä ja vaati nähdä passin vaikka olin menossa vain Helsinkiin. Niin ikään noissa Silja Linen lapuissa seisoo isolla että passi tai uudenmallinen henkilöllisyystodistus on oltava mukana. Nythän on siis käynyt niin että passi on kyllä rotsin taskussa mutta rotsi on aivan erivärinen kuin se minkä taskussa se on. Puolen tunnin päästä lähtee laiva joten ei tässä kerkee sitä kotoa hakemaan taksillakaan. Voi juugeli. Samaan aikaan Antero huutaa auton perältä että ei hänelläkään ole passia mukana. Muistelen että kun autolla ajetaan laivaan ni ne katsoo passin/henkkarin vain kuskilta ja näin ollen laitetaan Jopi rattiin koska hänellä on passi ja hän antaa luettelon matkustajista tarkastavalle rouvalle. Näin toimittiin ja aivan hienosti päästiin laivaan, seuraava jännitysmomentti tämän asian suhteen on minulla ja anterolla sunnuntaina Göteborgin lentokentällä mutta eipä toinna murehtia sitä vielä.
Koska Raaka Pete ja RunQ lentää stökikseen saakka ni se meinaa että melkein jokainen meistä saa laivassa ihan oman hytin, Antero ja Saku laitetaan kuitenkin samaan koska ne yleensä bailaa aina jos/kun on disko ja/tai karaoke tarjolla ja nyt on. Ewo oli hienosti vielä varannut A-luokan hytit joista on komeat merinäkymät, tai siis olis jos ei olis pimeää. Laivan käytävältä kantautuu hyttiin saakka kovaäänistä UDO-imitointia, tämä tarkoittaa sitä että myös BiB on saapunut laivaan ja hytit on tietysti samalla käytävällä. Yhdessä tuumin lähdetään laatimaan viikonlopun agendaa Starlight-baariin kannelle 7, siinä samalla saatetaan ottaa pari kaljaa. Myös Biistit ovat vajaalla kokoonpanolla koska Yannis ja Mate lentävät kotimaistaan suoraan Tukholmaan ja kitara/rumputeknikot on jätetty täksi viikonlopuksi kotiin. Heidän valomiehellään Villellä on myös jotain muuta menoa joten Jopi tekee näillä keikoilla valot myös biisteille.
Kaljoja meni jokunen, ei niitä laskettu. Jollain saattoi jokin drinkkikin mennä. Itse olin hyvissä ajoin nukkumassa ja laivan hurina tuuditti hienot unet, vähän kuten bussin hurinakin. Aamulla 10.45 pitää ajella auto ulos askista ja Bob & Job siellä hienosti jo napottaakin moottori käynnissä ja navigaattori kuumana. Diskohytin kaksikko kerkeää kyytiin just ja just kun tulee meidän vuoro rantautua. Venuelle ei olis kuin parikymmentä kilometriä ja aikaa siirtymiselle on kaksi tuntia, ei luulis tulevan mitään kiirettä. Harhaluulo on se. Te tiedätte että tukholmassa kaikki vitun tiet menee tunneleissa maan alla. Minkä saatanan takia niihin tunneleihin ei voi asentaa semmoisia fifireitittimiä ja satelliittivahvistimia että navigaattorit pelais myös siellä. Ei voi, ei vaan vissiin voi. Se koko kaks tuntia meni tuohon matkaan mutta perille löydettiin, tosin ihan puhtaasti tuurilla. Onneks huomenna Göteborgiin on suora tie, jos vaan ensin löydetään oikea tunneli kaupungista ulos.
Ennen kuin get in -aika koittaa ni me käydään Jopin kanssa kello kahden teellä Subwayssä ja diskokaksikko käy krapulalounaalla McDonaldsissa. Bob nukkukoon sen aikaa autossa. Samalla reissulla saatiin myös näköhavainto hotellista jossa kuuluu nukkua ensi yönä. Se oli korkein näköpiirissä oleva rakennus joten näköhavainto oli helppo tehdä. Bob ei ollu edes herännyt kun ruotsalainen pysäköintimeduusa oli käynyt kirjoittamassa tuulilasiin 850 kruunun huomautusmaksun. Se hyödytön yksilö (pysäköinninvalvoja siis, ei Bob) voi haistaa vitut koska ei olla todellakaan tuota sakkoa maksamassa. Kuulemma eivät edes yritä ulkomaalaisilta periä noita kun tulee valvovalle virastolle kalliimmaks kuin siitä saatava hyöty. Sitä paitsi tässä liikutaan ainakin omasta mielestämme melko tärkeällä diplomaattistatuksella joten eipä vittuakaan kiinnosta teidän parkkisakot.
Koska me lainattiin biisteille valomiestä ni vaadittiin korvauksena saada käyttää heidän äänimiehensä palveluita. Winwin-situation ja Sami hoitaa meidän diskon asiakkaiden korviin kuten teki tuolla keskieuroopassakin. Soundcheckit viivästyi ja aikataulu meni taas hiton tiukille. Tämä kaikki johtui siitä että Petja (ei Raaka Pete, vaan BiBin kuski) kävi hakemassa lentokentältä Maten, Yannisin, Tolsan ja meijän Petjan. Arlandasta kaupunkiin päin oli vitulliset ruuhkat ja sit ne oli taas eksyskellyt niissä saatanan tunneleissa. Tehtiin soundcheckiä se mikä kerettiin ja se riitäköön.
Ennen keikkaa paikalle saapui jo vanhoja tuttuja ja oikein rakkaita ystäviä. David Wallin Jungefeldt pölähti ensimmäisenä. Hän soitti aikoinaan rumpua Painissa ja nyttemmin kiertää maailmaa Hammerfallin kanssa. Seuraavaks tuli Andre Skaug. Hän soitti bassoa Painissa mutta lienee tätä nykyä ihmisille tunnetumpi Clawfingeristä. Andre on muinoin soittanut myös E-Typessä sekä Leila K:ssa ja sille minä nostan hattua isosti ja olen vitusti kateellinen. Sillä oli mukana poikansa joista ainakin tää vanhempi oli muistaakseni viimeks suomen keikoilla Painin jonakin teknikkona. Seuraavaks pukuhuoneeseen pölähti Teja Kotilainen. Teja oli aikoinaan Universalilla päättävässä elimessä ja niihin aikoihin vei maailmanmaineeseen The Rasmuksen heidän managerinaan. Nyt se on olevinaan musahommista "eläkkeellä" ja hoitaa arboristina puita Tukholmassa. Pienellä kuulustelulla paljastuu että se on kuitenkin alkanu manageroimaan ruotsalaista Rave The Reqviemia ja niillä on nyt melko hyvä nousukiito menossa pitkin eurooppaa. Vieraslistalla on myös sukulaismies Joakim Berg vaimoineen orkesterista Kent mutta ei tuota näkyny tai eivät ainakaan uskaltaneet pukukoppiin saakka tulla.
Sali on taas tuommoinen kaksikerroksinen nosturintapainen ja suunnilleen sen kokoinenkin. Ei oo sold out mutta hyvin lähellä sitä. Sijainti ei oo aivan kuumimmassa ytimessä. Teja sanoi että suomalaiset bändit ei nimittäin pääse Tukholman keskustan areenoille soittamaan, esim Michael Monroekin pääsi vasta sitten kun otti bändiinsä ruotsalaisen kitaristin. Jos oltais eri rotua niin syyttäisin rasismista.
Show meni aivan nappiin. Yleisö ymmärsi huomattavasti paremmin suomalaista vittuilua kuin saksassa. Laulettiin Ooa Hela Nattenia yhdessä koko sali ja voi veljet että meillä oli juntisti kivaa.
Keikan jälkeen vielä Tejan kanssa parannettiin maailmaa niin hartaasti että svenska pojkarna oli pakannu sillä välin huomaamatta meidän auton. Kulkuneuvo hotellin parkkiin ja rokkitähdet pötkölleen (osa jäi kyllä vielä aulabaariin). Ikkuna on hienosti korkeella mutta ei tästä näy muuta kuin Globenin kupu ja noita saatanan tunneleita. Aamulla auto liikahtaa klo 8.00 kohti Göteborgia 466km, toivottavasti löytyis se oikea tunneli heti.
Kyllä minä tiijän että EU:ssa pitäis pärjätä ihan hyvin ilman passia tai henkkaria, mutta on minulle kerran käynyt Kuopion lentokentällä niin että en olis päässyt ajokortilla koneeseen kun virkaintoinen ja tietämätön aloittelija oli turvatarkastusta pitämässä ja vaati nähdä passin vaikka olin menossa vain Helsinkiin. Niin ikään noissa Silja Linen lapuissa seisoo isolla että passi tai uudenmallinen henkilöllisyystodistus on oltava mukana. Nythän on siis käynyt niin että passi on kyllä rotsin taskussa mutta rotsi on aivan erivärinen kuin se minkä taskussa se on. Puolen tunnin päästä lähtee laiva joten ei tässä kerkee sitä kotoa hakemaan taksillakaan. Voi juugeli. Samaan aikaan Antero huutaa auton perältä että ei hänelläkään ole passia mukana. Muistelen että kun autolla ajetaan laivaan ni ne katsoo passin/henkkarin vain kuskilta ja näin ollen laitetaan Jopi rattiin koska hänellä on passi ja hän antaa luettelon matkustajista tarkastavalle rouvalle. Näin toimittiin ja aivan hienosti päästiin laivaan, seuraava jännitysmomentti tämän asian suhteen on minulla ja anterolla sunnuntaina Göteborgin lentokentällä mutta eipä toinna murehtia sitä vielä.
Koska Raaka Pete ja RunQ lentää stökikseen saakka ni se meinaa että melkein jokainen meistä saa laivassa ihan oman hytin, Antero ja Saku laitetaan kuitenkin samaan koska ne yleensä bailaa aina jos/kun on disko ja/tai karaoke tarjolla ja nyt on. Ewo oli hienosti vielä varannut A-luokan hytit joista on komeat merinäkymät, tai siis olis jos ei olis pimeää. Laivan käytävältä kantautuu hyttiin saakka kovaäänistä UDO-imitointia, tämä tarkoittaa sitä että myös BiB on saapunut laivaan ja hytit on tietysti samalla käytävällä. Yhdessä tuumin lähdetään laatimaan viikonlopun agendaa Starlight-baariin kannelle 7, siinä samalla saatetaan ottaa pari kaljaa. Myös Biistit ovat vajaalla kokoonpanolla koska Yannis ja Mate lentävät kotimaistaan suoraan Tukholmaan ja kitara/rumputeknikot on jätetty täksi viikonlopuksi kotiin. Heidän valomiehellään Villellä on myös jotain muuta menoa joten Jopi tekee näillä keikoilla valot myös biisteille.
Kaljoja meni jokunen, ei niitä laskettu. Jollain saattoi jokin drinkkikin mennä. Itse olin hyvissä ajoin nukkumassa ja laivan hurina tuuditti hienot unet, vähän kuten bussin hurinakin. Aamulla 10.45 pitää ajella auto ulos askista ja Bob & Job siellä hienosti jo napottaakin moottori käynnissä ja navigaattori kuumana. Diskohytin kaksikko kerkeää kyytiin just ja just kun tulee meidän vuoro rantautua. Venuelle ei olis kuin parikymmentä kilometriä ja aikaa siirtymiselle on kaksi tuntia, ei luulis tulevan mitään kiirettä. Harhaluulo on se. Te tiedätte että tukholmassa kaikki vitun tiet menee tunneleissa maan alla. Minkä saatanan takia niihin tunneleihin ei voi asentaa semmoisia fifireitittimiä ja satelliittivahvistimia että navigaattorit pelais myös siellä. Ei voi, ei vaan vissiin voi. Se koko kaks tuntia meni tuohon matkaan mutta perille löydettiin, tosin ihan puhtaasti tuurilla. Onneks huomenna Göteborgiin on suora tie, jos vaan ensin löydetään oikea tunneli kaupungista ulos.
Ennen kuin get in -aika koittaa ni me käydään Jopin kanssa kello kahden teellä Subwayssä ja diskokaksikko käy krapulalounaalla McDonaldsissa. Bob nukkukoon sen aikaa autossa. Samalla reissulla saatiin myös näköhavainto hotellista jossa kuuluu nukkua ensi yönä. Se oli korkein näköpiirissä oleva rakennus joten näköhavainto oli helppo tehdä. Bob ei ollu edes herännyt kun ruotsalainen pysäköintimeduusa oli käynyt kirjoittamassa tuulilasiin 850 kruunun huomautusmaksun. Se hyödytön yksilö (pysäköinninvalvoja siis, ei Bob) voi haistaa vitut koska ei olla todellakaan tuota sakkoa maksamassa. Kuulemma eivät edes yritä ulkomaalaisilta periä noita kun tulee valvovalle virastolle kalliimmaks kuin siitä saatava hyöty. Sitä paitsi tässä liikutaan ainakin omasta mielestämme melko tärkeällä diplomaattistatuksella joten eipä vittuakaan kiinnosta teidän parkkisakot.
Koska me lainattiin biisteille valomiestä ni vaadittiin korvauksena saada käyttää heidän äänimiehensä palveluita. Winwin-situation ja Sami hoitaa meidän diskon asiakkaiden korviin kuten teki tuolla keskieuroopassakin. Soundcheckit viivästyi ja aikataulu meni taas hiton tiukille. Tämä kaikki johtui siitä että Petja (ei Raaka Pete, vaan BiBin kuski) kävi hakemassa lentokentältä Maten, Yannisin, Tolsan ja meijän Petjan. Arlandasta kaupunkiin päin oli vitulliset ruuhkat ja sit ne oli taas eksyskellyt niissä saatanan tunneleissa. Tehtiin soundcheckiä se mikä kerettiin ja se riitäköön.
Ennen keikkaa paikalle saapui jo vanhoja tuttuja ja oikein rakkaita ystäviä. David Wallin Jungefeldt pölähti ensimmäisenä. Hän soitti aikoinaan rumpua Painissa ja nyttemmin kiertää maailmaa Hammerfallin kanssa. Seuraavaks tuli Andre Skaug. Hän soitti bassoa Painissa mutta lienee tätä nykyä ihmisille tunnetumpi Clawfingeristä. Andre on muinoin soittanut myös E-Typessä sekä Leila K:ssa ja sille minä nostan hattua isosti ja olen vitusti kateellinen. Sillä oli mukana poikansa joista ainakin tää vanhempi oli muistaakseni viimeks suomen keikoilla Painin jonakin teknikkona. Seuraavaks pukuhuoneeseen pölähti Teja Kotilainen. Teja oli aikoinaan Universalilla päättävässä elimessä ja niihin aikoihin vei maailmanmaineeseen The Rasmuksen heidän managerinaan. Nyt se on olevinaan musahommista "eläkkeellä" ja hoitaa arboristina puita Tukholmassa. Pienellä kuulustelulla paljastuu että se on kuitenkin alkanu manageroimaan ruotsalaista Rave The Reqviemia ja niillä on nyt melko hyvä nousukiito menossa pitkin eurooppaa. Vieraslistalla on myös sukulaismies Joakim Berg vaimoineen orkesterista Kent mutta ei tuota näkyny tai eivät ainakaan uskaltaneet pukukoppiin saakka tulla.
Sali on taas tuommoinen kaksikerroksinen nosturintapainen ja suunnilleen sen kokoinenkin. Ei oo sold out mutta hyvin lähellä sitä. Sijainti ei oo aivan kuumimmassa ytimessä. Teja sanoi että suomalaiset bändit ei nimittäin pääse Tukholman keskustan areenoille soittamaan, esim Michael Monroekin pääsi vasta sitten kun otti bändiinsä ruotsalaisen kitaristin. Jos oltais eri rotua niin syyttäisin rasismista.
Show meni aivan nappiin. Yleisö ymmärsi huomattavasti paremmin suomalaista vittuilua kuin saksassa. Laulettiin Ooa Hela Nattenia yhdessä koko sali ja voi veljet että meillä oli juntisti kivaa.
Keikan jälkeen vielä Tejan kanssa parannettiin maailmaa niin hartaasti että svenska pojkarna oli pakannu sillä välin huomaamatta meidän auton. Kulkuneuvo hotellin parkkiin ja rokkitähdet pötkölleen (osa jäi kyllä vielä aulabaariin). Ikkuna on hienosti korkeella mutta ei tästä näy muuta kuin Globenin kupu ja noita saatanan tunneleita. Aamulla auto liikahtaa klo 8.00 kohti Göteborgia 466km, toivottavasti löytyis se oikea tunneli heti.
hyvä stoori, Hyva Hane!
VastaaPoista