Rakuunarock 2013, Lappeenranta
Wakey wakey, rise and shine! Mitäs ihmettä, kaikki ovat ajoissa hereillä ja liialta ovien potkimiselta vältytään. Seuraavana ohjelmassa siirtyminen Lappeenrantaan 450 km. Ohjastajana palveluksessanne tänään ratti-Hane, nyt lähetään. Aikaa tuohon matkaan budjetoitiin 6h mutta kyllähän rattimies sen tyrkkää viiteen, kerettiin vielä pysähtyä sosialistiasemalle tankkaamaan ja syömään.
Tuommoisella pitkällä siirtymällä kerkee hirveesti pohtimaan asioita, kuten tällä kertaa esim nurmikonleikkausta. Vieressäni karttaa lukeva rumpali on hyvin eläinrakas ihminen. Hänellä on tilallaan 20 hevosta, 10 koiraa, 2 lasta, 1 vaimo, lukematon määrä kissoja ja jäniksiä ja muita sellaisia. Mutta nurmikonleikkaus oli ongelmana ja haettiin ratkaisuksi jotain halvempaa kuin päältäajettava Husqvarna. Erittäin varteenotettava vaihtoehto olisi suomenvuohi, tai itse asiassa kaksi pukkia niitä pitää vissiin olla että ne viihtyy. Suosittelen muillekin, se pukki syö nurtsin lisäks myös kaikki havut ja ranteenpaksuiset risutkin metsän puolelta. Vettä pukki juo 15 litraa päivässä eli kaiken kaikkiaan hyvin halpa vehe ylläpitää verrattuna Husqvarnaan. Kateltiin niistä kuviakin, pukit on hienoja otuksia, ihan kuin suoraan jonkin black metal-levyn kannesta. Tällä perusteella päätettiin niille jo ristimänimetkin, Lusifer ja Pelsepuupi. Lihaa niistä ei kuulemma saa mutta vuohenmaito ja nahka olis ihan arvossaan. Ja onhan siitä vähäisestäkin lihasta iloa kun vois joulupöydässä tarjoilla joulukinkun sijaan joulupukkia.
Saavuttiin Lappeenrantaan. Hieno kesäkaupunki. Kuten kaikki muutkin suomalaiset kaupungit. Siinä satamassa ajeltiin ja etsittiin oikeaa tonttia niin Antero katsoi laivoja rannassa ja heitti kysymyksen ilmaan: "Onkohan se yks vanha hinaaja meidän kylältä täällä". Tegelman huutaa takapenkiltä:"Täh! Täällä takapenkillä minä oon…"
Reitti lavan taakse oli hieman vaikeahko mutta sattui siihen paikalle tuttu järjestysmies Jack. Sit ajettiin järjestysmiessaattueessa koko festivaalialueen läpi suoraan päälavalle. Kahden lavan festari ja molemmat näytti hyvin asiallisilta, meidän soitto oli arvottu tällä kertaa päälavalle. Kaija Koo siinä oli just aloittelemassa ja Stam1nan puliukot pyöri lavan takana vielä vaikka niiden keikka oli jo eilen.
Mut onpahan festari hienolla paikalla. Huhhuijakkaa. Minäpä kuvailen sanallisesti. Kukkulan päällä, vanhan linnoituksen alueella. Isolla nurtsilla. Joka puolella näkyy vesi. Kuulemma melkoinen taistelu oli virastoissa saada festarit just tuonne, toivottavasti jatkoa seuraa ja kisat järjestetään myös toistamiseen. Ruoka hyvvee ja juoma hyvvee, luovutin auton avaimet sille vanhalle hinaajalle. Minun ajoni ovat nyt ajetut, aamulla otan riskin ja yritän kotiutua Helsinkiin junalla. Hirveesti täällä on taas tuttuja naamoja, voi tietty johtua siitä että samat naamat tämän järjestää ku Pioneerifestivaalin ja Rockcockin. Melko lailla samat esiintyjätkin, Kotiteollisuuskin saapui juuri, Perankoski oli pessyt naamansa eilisen jäljiltä.
Keikka oli taas omasta mielestä timanttia, itekin soittelin pääasiassa oikein, yleensä en. Yleisöökin melko kivasti, katso kuva.
Näppärä valomies viritti rumpalin pellit soimaan oikeasta sävellajista, katso kuva.
Michael Monroe oli yrittänyt omia lavan takaa ainoan bajamajan, katso kuva.
Michaelilla tullut vissiin taas ameriikan ajat mieleen. Pioneerifestivaalilla se tyhjennytti molempien lavojen bäkkärin että pystyi rauhassa keskittymään? Pahat kielet kyllä sanoivat että hänen managerittarensa on sen verran suuruudenhullu että siltä se tuommonen leuhottaminen yleensä onnistuu. Naurettavaa, tässä maassa kuitenkin suunnilleen jokainen musikantti tuntee toisensa ja samoja viinoja juodaan yleensä hyvin sovussa.
Kuopion siipi poistui kotiin, me jäätiin Herra Spektaakkelin kanssa vielä tarkastelemaan Kotiteollisuus ja ilotulitus. Hyviä oli molemmat, ja stam1na-yhtye (varsinkin basistinsa) humaltui koko ajan enemmän, se sopii niille. Keskustan kuppiloissa suoritettiin vielä pikainen tarkastus ja koska moitittavaa ei löytynyt niin Cumulus kutsui. Aamulla pienen krapulan saattelemana me veljekset hypättiin junaan. Lahdessa vaihdoin tuon soittajaveljen vaimooni ja ohjelmassa on 5 päivää perhe-elämää ennen seuraava rientoa. Onneksi näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti