tiistai 9. heinäkuuta 2013

Viikkosavo, maaliskuu 2013


Auttamisen tehokkuus. (Viikkosavo, maaliskuu 2013)

Oon nyt tässä samalla rannalla missä tsunami pyyhkäs kaiken sileäksi ja 200 000 ihmistä kuoliaaksi vuonna 2004. Nyt kaikki näyttää taas hyvältä ja natiivit ovat onnellisia. Khao Lakin sosiaalitoimisto ei oo ollu näissä talkoissa kuulemma mukana ollenkaan. Sinnikkyydellään lokaalit on värkänny ite kaiken ennalleen ja jos mahdollista ni vieläkin hienommaks. Paratiisi kukoistaa ja ainakin meikää kohdellaan kuin prinsessaa. 

Avustusjärjestöjä on toki ollut tavallaan mukana mutta onpahan iso viipale rahoista mennyt heidän johtajiensa elättämiseen ja kestitsemiseen. Minä en halua olla rahoittamassa ruotsalaisen avustusjohtajan miljoonapalkkaa enkä heidän luxusjuhliaan kun jonkin kohteen auttaminen on saatu päätökseen. Avustustyö on ihan varmasti tosi rankkaa hommaa, mutta sen johtaminen se vasta tuntuukin olevan. Jos sinä haluat oikeasti auttaa niin käy kahdesti vuoteen lomalla siellä jossain missä sitä rahaa tarvitaan. Se on sitä tehokkainta ja rehellisintä avustamista. Silloin ei yksikään huithapeli nyplää yhtään dollaria välistä.

Lopetin verenluovuttamisen vuonna 1990. Otin silloin selvää kuinka paljon verenimijä nettoaa minun veripussillani, se oli noin kahden opiskelijakämpän kuukausivuokra joka luovutuksesta. Siihen aikaan Siilinjärvellä näin myös läheltä sen rikollisen toiminnan jota tämä avustusjärjestö minun verirahoillani rahoitti. Verenluovutus on tärkeää ja lupaan jatkossa tehdä sen kerran kuussa heti kun sen operaation hoitaa jokin yksityisempi ja samalla luotettavampi organisaatio.

Kun Japaniin iski tsunami toissa vuonna ni soitin heti ystävälleni Tokiolaiseen lähiöön jotta onko kaikki hyvin. No ei todellakaan ollut mutta hän sanoi että puolisen vuotta me rakennellaan ja kaikki on sit kohillaan, nou worries. Ja näin tapahtui. Yhtä ydinvoimalaa lukuunottamatta näin tapahtui. Suomalaisella keskivertoasenteella kerjättäis hyötyä ja sääliä katastrofin perusteella Kelalta vielä kymmenen vuoden päästäkin. Mitenkäs jos mekin keskityttäis yrittämiseen, ideoimiseen ja tuottavan työn tekemiseen? Unohdettais kerjääminen, töiden väisteleminen ja sosiaaliviraston päätoiminen rokottaminen? Jokainen ottais vähän enemmän vastuuta siitä omasta elämästään itselleen, eikö olis ideana ihan hyvä?

Niin, muistinko mainita että kurlaan juuri gin toniceja hiekkarannalla Thaimaassa, eli teen tärkeää avustustyötä. Mitenkä teillä, oliko pakkasta vai sohjoa? Rakkaudella silti, Hane

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti sekä Henry's Pubin ja LeBonkin ohjelmapäällikkö.

1 kommentti:

  1. Muuten hyvä ajatus, mutta esim. Gambiassa vieraillessa paikalliset kertoi, että suurimman osan ravintoloista omisti länsimaiset "pohatat". Luulen, että Thaimaassa sama homma, eli huithapelit sielläkin vie suurimman kakun paikallisilta.

    VastaaPoista