Nyt se rytmi on kohillaan kun herää just aamiaskellon kilinään, tästä on hyvä jatkaa. Päivän agendassa olis ehkä vaan auringossa makoilua. Syömistä, juomista ja uimista. Alan ehkä myös selvitellä ens viikoks parin päivän reissua Havannaan. Kartasta katsottuna matka olis noin 150km yhteen suuntaan. Nopealla selvittelyllä bussi maksais 10 pesoa/ihminen/suunta mut aikaa se ottais helteessä 3 tuntia/nokka/suunta, ei miellytä. Kuulopuheen perusteella taksi taas olis 100 pesoa/nokka/suunta. Heti parempi mut ei ihan hyvä sekään, 1 peso = 0,8€.
Näin tuossa kylillä autovuokraamon jonka piha oli täynnä eri värisiä Suzuki Jimnyjä, semmoisia veikeitä pikkusia maastoautoja, tämä vaihtoehto on myös saatava selville. Kreikan vuoristossa ajelin yhen päivän semmoisella Jimnyllä, loistovehe. Bensa kai näillä on vielä halvempaa kuin rommi, eli käytännössä ilmaista. Junien käyttämistä ei suositella viimeaikaisten lukuisten junaonnettomuuksien takia.
Ai saatana, Viikkosavoonkin tais olla kolumnivuoro käsillä. Kirjoittelen ehkä huomenna, maassa maan tavalla, hasta manana. Ruokahommista pitää ottaa vähän kyllä nyt sanoja takaisin. Aamiaiset on edelleen huippuluokkaa ja valikoima hakee vertaistaan mut sitten kun aletaan kunnolla syömään ni ei näillä oo oikein paketti lapasessa. Lihat on leikattu, maustettu ja paistettu miten sattuu, ja yleensä ei oikein satu. Täällä kun ei oikein oo mitään spesiaalia ruokakulttuuria ni yritetään vaan tehä ne pizzat ja hampurilaiset niin hyvin kuin osataan ja suht hyvin se osataankin, mut lihahommia vois joku tulla opettamaan. Tai no joo, on näillä semmoinen perinneruoka kuin mustat pavut ja riisi. Jätänpä maistamatta, ei oo pavut tarkoitettu ihmisen ravinnoksi. Pullat ja muut leivonnaiset on hyviä, erittäin hyviä ja makeita kaikki, leivissäkään ei ole mitään moitittavaa jos ei erikoistakaan. Jos hyvää ruokaa haluatte ni menkää Thaimaahan.
Kirjoittelin makuullani aurinkotuolissa. Kuului pöts! 20-senttinen vihreä lisko tippui palmusta olkapäälleni. Se tarttui terävillä kynsillään suloiseen hipiääni lailla takiaisen. Aloin kirkumaan kuin pikkutyttö ja sain paskahalvauksen. Katsoimme hetken toisiamme kunnes viekas peto ymmärsi perääntyä. Luulin jo hyökkäyksen olevan ohi mutta juuri sillä sekunnilla tuo paholaisen kätyri tarttui koston palo viheliäisissä silmissään jalkaterääni. Sain toisen paskahalvauksen ja jatkoin tyttömäistä kirkumista.
MacBook lensi kuubalaiseen rantahietikkoon ja minä tein sarjan osaamiani upeita ninjaliikkeitä. Varaani vakuuttui taidoistani ja kiipesi takaisin puuhun. Kaiken tämän ajan kuului viereisestä aurinkotuolista vahingoniloinen naurun remakka. Ikävää oli huomata että tuo vaimoksi kutsumani lierihattuinen Täti Monika ei ollutkaan minun puolellani tässä titaanien taistelussa.
Kaksi verjnuarmua kädessäni haluaisin mennä jo nukkumaan vaikka kello on vasta 20. Ei se ole järkevää mutta menen.
Matkasikarit tarjosi Paul Saar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti