Isommat pitäjät on tältä syksyltä kierretty ja vielä tekee kuitenkin mieli lauteille. Tarkoittaa sitä että on valittava jotain eksoottisempia suomineidon sopukoita kalenteriin seuraavaksi. Arpova sormi osuu kartalla kohtiin Inkeroinen ja Viitasaari. Molemmissa paikoissa on vierailtu aiemmin ja ne ovat hyväksi todetut. Saa suorittaa. Inkeroinen on pieni kylä Kouvolan kupeessa, liekö ihan oma kuntansakin jopa, en tiijä. Vähän pelottaa illan osallistujamäärän toteutuminen koskapa jokunen viikko sitten oltiin jo Kouvolassa, tuossa ihan muutaman kilometrin päässä. Kumpainenkaan tänä viikonloppuna vierailtavista pitäjistä ei sijainne junaradan tai lentokentän varressa joten mie lähen merssulla.
Kalliossa, ihan siinä Majavan vieressä oli yhessä musiikkikaupassa jokin poistomyynti. Kävin lähtiessä hakemassa sieltä Raaka Peelle semmoisen rynnäkkökiväärin näköisen kitaran. Hieno peli. Kun siihen laittaa sähkötekniikan kuntoon ni voi soiton oheen pistää siitä liipasimesta avaruusääniä, pikkuse käheä vehje. Inkeroisessa ku Pee sai keihään käteensä ni ilme oli just semmoinen niinku sinulla silloin pienenä ku jouluna tuli paketista autorata, muistatko?
Rokkiloota Oy:n sankarit kantoi Kantriin sisälle taas hirmuisen PA:n ihan kahestaan. Kyllä, ravintolan nimi on Kantri. Kokeilin kovasti mietiä minkälainen tarina lie tuo nimen takana vaan en keksiny, en kyllä ees tarvii tietää. Paska nimi, ihan hyvä baari. Aika monella bändillä lukee vielä nykypäivänäkin teknisessä riderissa etteivät hyväksy Behringerin vehkeitä. Heti kun näin että Rokkilootan kaverit oli kantanu Tegelmanille kyseisen merkkisen tiskin ni piti rientää ottamaan kuva tirehtöörin ilmeestä. Jouduin pettymään, Mikon mukaan Behringer tekee nykyään hyviä tiskejä ja hän oli juuri jopa suositellut erästä kuopiolaista keikkapaikkaa kyseisen hankkimaan. Niin se maailma muuttuu ja Behringerit sen mukana. Mie uskon Mikkoa, se kuitenkin on ehkä fennoskandian kovin ääni-insinööri.
Normaalimiehitys, normaalikeikka ja normaalimeno. Meillä normaali tarkoittaa erinomainen. Keikan jälkeen drinkkiä varovasti koska minun on ajettava ainakin yksi auto Viitasaarelle. Aamulämmöt ulkoilmassa ei ollu ees pakkasen puolella mutta tuo meijän Transvestporter piti piuhasta startata ku siinä on jokkiin vika.
Eihän minun tarvinnutkaan ajaa kun Julma Jii suostui mersun rattiin ja Bobby lähti takapenkille lukemaa tabletiltansa karttaa. Kuskivalintaan saattoi vaikuttaa myös se että edellisen illan ilolienten takia en tuntenut omaa oloani sataprosenttisen varmaksi ohjastushommiin.
Pihkuri, Viitasaari. Onpahan se valittu nimi tällekin baarille. Mut ihan kelpo baari, vähän samalainen hotellin baari kuin eilinenkin. Seinässä on tulevien esiintyjien julisteet. Molempien julisteet. Eino Grönin ja Turmion Kätilöiden julisteet. Kylänmiehet huhuilee että Kuopiosta saakka on isoja autoporukoita tulossa keikalle, sehän kuulostaa hyvälle ja passailee meille. Kiva että tulee kuopiolaisia kun ei me Viitasaareltakaan ketään tunneta, paitsi Teuvo Hakkarainen. Just kerettiin ääneen vitsailemaan että pitää hoitaa jostain sen puhelinnumero ja kutsutaan se keikalle ni siellähän se jo istua napottaa omassa vakiopöydässään. Ei ihan kerennyt soundcheckiä kuuntelemaan.
Vähän saunaa ja vähän lepoa, sitten keikalle. Eniten jännittää onko Teuvo vielä paikalla. Ei ollu, mutta mökki on loppuunmyyty. Portsari käännyttelee kylän takseja ovelta pois kun ei mahu ni ei mahu. Kuopiolaista rokkikansaa on silminnähden paikalla vaikka matkaa kotipitäjästä onkin 130km. Hulluja. Palkittiin kaikki hyvällä keikalla. Kuten näissä pienissä maakunnissa jotka on vähänkin pohjanmaan suunnassa niin täälläkin oli soittoaika sen verran myöhäinen ettei muusikko enää discoon kerennyt. Nätisti nukkumaan ja aamulla ainakii tuhansia kilometrejä kotiin Helsinkiin, voi yhen kerran, mut mukavaa oli.
Ens viikonloppuna vain yks junnukeikka Kuopiossa, mut koko viikonloppu siellä menee kun meinatiin nimittäin kuvata pitkästä aikaa yhtyeelle rockvideo, kyllä.
Sähköiset keikkasikarit tarjosi Paul Saar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti