Siitä on tovi kun oon viimeksi tehnyt muistiinpanoja elämästäni. Siitä on yli kaksi vuotta. Ei oo vaan huvittanut siinä määrin että olisin saanut sen suhteen mitään aikaiseksi. Toinen syy on se että kaikki tai melkein mikään sanottava ei kestä enää nykyään päivänvaloa vaikka sen sivistysvaltiossa pitäisi. Vituttaa nimittäin sensuroida itse itseään livenä, juuri nyt poistin tästä kaksi sivua vuodatusta mutta sain siitä silti tyydytyksen.
Sen jälkeen kun viimeksi Singaporesta raportoin niin matkailu-kategoriassa on tapahtunut muistaakseni seuraavaa. Vuosi sitten joulukuussa käytiin meijän oheistuotemyyjä/backliner Julma Jarkin kanssa katsomassa potkupalloa Englannissa. Vieläkin vähän vituttaa että menin Finnairin lankaan ja tuhlasin ylimääräiset pisteet bisnesluokkaan korotukseen. Helsingin ja Lontoon välisellä lennollahan se tarkoittaa vain sitä että saat samppanjan vähän hienommasta lasista. Vittuillessani join sen silti jäillä. Lontoosta liipaistiin Virginin junalla Liverpooliin pari tuntia. Junamatkan suurin hauskuutus alkoholin ohella oli videokuvata vastapäistä rouvaa joka kuorsasi suu auki. Liverpoolissa oltiin pari yötä ja käytiin katsomassa mestareiden liigan ottelu Liverpool - Spartak Moscow. Ryssien katsomossa oli melko villi ätmös vaikka hävisivät 7-0, tai ehkä juuri siksi. Junalla takas Lontooseen ja kikkailtiin vielä yks yö Camdenissa. Sieltä mieleen jäi pelkästään Any Winehousen kantakuppila, The Hawley Arms. Ehkä juuri ravintolan tuotteista johtuen tämän matkan muistikuvat loppuivat tähän.
Viime pääsiäisen olin Levillä. Olin aiemmin sitä mieltä että kurjuutta näkee lähempänäkin jos haluaa eikä toinna kenenkään mennä vapaaehtoisesti lappiin. Vaimo oli yllärinä hoitanu semmoisen lasi-iglun mistä voi selällään katsella revontulia. Oli kyl viimeisen päälle high end -pääsiäinen, ei vituttanut lainkaan. Moottorikelkalla mentiin ja helikopterilla. Hyvä on lappi, ei oo huono.
Elokuussa kävin vaimon kanssa Madeiralla, Portugalissa. Laskelmieni mukaan Portugalista tuli ehkä 35. valtio missä oon käyny. Madeira on aikuisten saari Atlantin valtameressä. Ei oo yökerhoja siellä kanarian tyyliin ja hyvä niin. On kai siellä niitäkin mutta tarkoitin että Madeira ei oo bilesaari joten sopi itsellein mainiosti. Melko usean lentäjän mukaan Funchalin lentokenttä on yksi haastavimmista ja nytkin tehtiin yks ylösveto ja lisäkierros ennen kuin osui vehje oikealle kiitoradalle. Vuokravolvo odotti lentokentällä ja se osoittautui ehdottoman käteväksi välineeksi tuolla saarella. Kierrettiin viikon aikana koko paska ja löydettiin euroopan korkein mereenhyppäyspaikka ja käytiin vuoren huipulla syömässä parhaimmat liharuoat ever. Madeira on helevetin hyvä, menen uusiks jos joskus kerkiän.
Syksyllä käytiin yhtyeen kanssa Venäjällä. Viimeks russian-keikoilla hajos 3 bussia ni nyt lähettiin suosiolla junalla. Se oli erittäin oikea vaihtoehto. Pietarissa saatiin lauantai-iltana keskikokoinen sali melko täyteen ihan omin voimin ja sunnuntai-iltana Moskovassa tuhannen hengen sali noin puolilleen. Onnistunut reissu oli se, ketään ei pidätetty kertaakaan. Russia rules OK, siellä toimii kaikki, ja mikä ei toimi ni laitetaan toimimaan.
Nyt sattui tähän vuoden vaihteeseen keikaton viikonloppu joten siinä oli hyvä sauma mennä lyhyeksi ajaksi johonkin ulkomaahan aurinkoon. Kohteeksi valikoitui Israel koska suhteellisen lyhyt matka eikä entistä kokemusta paikasta. Näin ollen to do -listallani Israel sai järjestysnumeron 36. Kriteereinä oli myös vähintään 20° lämpötila ja kohtuullinen sivistys. Jälkimmäinen vaatimus rajasi pois koko hiekka-afrikan ja jäljelle jäi Israel. Ennakkoon selvitin vain sähkötupakan mahdollisen rangaistavuusasteen sekä lukaisin ulkoministeriön matkustustiedotteen. Ministeriö sanoi että Tel Avivissa on suht turvallista ja on Jerusalemissakin mut siellä on aina päällä pieni väkivallan ja raketti-iskujen uhka. Varmistin vielä kaikki edellä mainitut Suomen lähetystöstä Tel Avivista ja varasin lennot. Normaalisti meidän perheessä tuo kermaperse valitsee hotellin mut kyllä minä sen osaan jo itsekin. 5 tähteä ja meren rannalla ni silloin se osuu.
Departure oli Helsingistä vuoden viimeisenä päivänä klo 19.55 ja pilotti oli niin huumorimiehiä että ländäs koneen Tel Aviviin tasan klo 00.00 kun vuosi vaihtui. Israeliin saapi tulla ilman viisumia 90vrk ajaksi, mutta muista että passin pitää olla voimassa vähintään 6kk eteen päin koko vierailun ajan. Jos sulla on passissas leima että oot käyny vaikka Dubaissa tai Afganistanissa ni sinuna en edes yrittäis tulla tänne. Muhamettimaista tänne ei hirmu hyvällä katsota tulijoita ja ennen on ollu myös päinvastoin että jos Israelin leima löytyy passista ni ei oo esim Arabiemiraatteihin enää asiaa sillä passilla. Tässäkin kiistelyssä sivistyneemmäksi osoittautuivat juutalaiset koska Israelissa ei enää leimata passeja. Tänne tullessa saa passin väliin sinisen kupongin ja poistuessa punaisen kupongin ja koska passiin ei jää mitään merkintää käynnistä ni Dubain apinat voivat haistaa pitkän paskan ja tulivat koijatuksi. Israelissa voit joutua milloin vain kadulla poliisin tai armeijan tarkastettavaksi ja passia kuuluu pitää aina taskussa mukana, ei siis niin kuten muualla että passi on hotellin kassakaapissa ja passikopio taskussa.
Kokeneemmat Israelin kävijät kertoivat että saapumiskuulustelu voi olla kovinkin tarkka ja uhkaavanoloinen mutta poistumiskuulustelu se vasta tarkka onkin. Vähän jännitti se etukäteen, vastaavan kuulusteluun en oo tainnu joutua muualla kuin jenkeissä. Vänkäydyttiin vaimon kanssa kahdestaan yhtä aikaa siihen piinapenkkiin ettei jäänyt oikein mahdollisuutta kertoa toisistaan poikkeavia tarinoita. Kuulustelija oli noin 30-vuotias nainen sotilasunivormussaan. Helevetin vakava ja pelottavan näköinen se yritti olla:
Kuulustelija: What is your relation?
Hane & Petra: Married couple
K: How long are you staying?
HP: 8 days
K: Where?
HP: Isrotel Hotel
K: Purpose
HP: Vacation
K: What plans?
HP: Jerusalem, Dead Sea etc etc
K: Do you know anybody in Israel
H: (yes, onneks sanoin niin hiljaa ettei se kuullu)
P: NOU!
K: What do you do for living?
P: I’m a radio host
H: I’m a musician
K: What do you play?
H: I play bass
Tuon viimeisen vastauksen jälkeen kuulustelijalta irtosi viimein hymy ja hän sanoi: ”Welcome to Israel”.
Lentokentällä on kuvaaminen kielletty kuten monella muullakin kentällä, mutta varsinkin täällä on hyvä olla tarkkana sääntöjen suhteen. Takseista kovasti varoittelevat nettifoorumeilla että kannattaa käyttää jotain tiettyä ”virallista” taksia, mut ainakin tuossa lentokentällä kaikki oli valkoisia ja niissä oli juusto katolla. Ne näytti niin virallisilta kuin taksi voi näissä olosuhteissa näyttää. Kuski tosin oli hieman epämääräisen oloinen mutta operointivälineenä oli vanha C200 -mersu joten kelpaa minulle vallan mainiosti. Kuskin ensimmäinen kysymys oli luonnollisesti että mistä tulette mutta heti toinen kysymys yllätti: ”Is the weed in finland as good as in Amsterdam?”. Sanoin että en oikein tiedä kun en käytä, enkä edes tunne ketään kuka käyttäisi, vaan eiköpä lie ihan samaa tavaraa se Suomessakin. Taksissa haisi ihan jumalaton ganja mutta ajotyylin perusteella se sankari oli ottanu iltapuuron kanssa ennemminkin piriä. Matkaa oli noin 20 kilsaa kentältä hotelliin ja vaimo huusi ääneen yli puolet matkasta. Tuosta miljoonakaupungin läpi menee 2 x 3-kaistainen tie jossa oli 70km/h nopeusrajoitus. Silloin kun kurkkasin kuskin olan yli nopeusmittaria niin se näytti 160km/h ja vaimo huusi edelleen. Oikein mainiosti ja nopeasti päästiin perille. Kuski antoi mulle vielä business cardin kouraan ja sanoi että voit soittaa ihan milloin vaan ni hän tulee hakemaan. Vaimo sanoi sille että juu, ei soitella. Aika monessa maassa oon istunut taksissa mut kyllä tämä oli kevyesti vauhdikkain veijari. Hyvä kyyti.
Paikallisuutisia: Israel oli ampunu ohjuksia tuohon Syyrian puolelle ja syyrialaisia vituttaa se. Peruste oli se että niin ampui syyrialaisetkin. Syyrialaiset tosin sanoivat vaan ampuneensa alas ne israelilaisten raketit. Kuka ampui ensin, sitä tiijä ma en. Kello on jo miltei 02, nyt unille ja huomenna aletaan selvittämään mikä on Tel Aviv ja kuka ampui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti