Herätys 07. Lähimarketista tuoretta leipää, juustoa, salamia, kahvia, mehua ja teetä. Europcar aukee kahdeksalta ja koska oon jo varannut ja maksanut auton netistä ni eihän se ole kuin käy vaan avaimet hakemassa ja saman tien radalle. Kuulostiko jo pikkuisen rivien välistä että ei menny näin? Heti kahdeksalta olin ovella ja aloin repimään sitä auki. Ei aukee, kummallista. Taakseni alkaa jo kertyä pieni jono. Kello on jo 8.05 eikä aukee vieläkään. Takaa kiilaa edelleni kyttyräselkäinen juutalaispappa ja työntää sen oven auki. Minun mielestä olis melko kosher jos edes nuo ovien PUSH ja PULL ilmoitettais jollain muulla kielellä kuin heprealla. Koko vuokraustoimenpide pitääkin näköjään näppäillä tietokoneelle alusta saakka, ei ollut vitunkaan hyötyä minun eilisestä nettivarauksesta ja -maksusta. Olin eilen ilmoittanut siihen autoon myös additional driverin joten sekä minun että Randyn passit, ajokortit ja pankkikortit syynättiin ja skannattiin. Myös minun oleskelulupa valokuvattiin arkistoon ja Randyltä työlupa.
Sit alettiin luettelemaan alueita minne ei saa mennä. En minä tunnistanut niistä paikoista puoliakaan. Palestiinalaisalueille ei saanut mennä, eikä beetlehemiin ainakaan. Käytännössä kai oli hyvä pysytellä Israelin rajojen sisäpuolella. Randy kuitenkin sotilastarkkailijana tiesi seudut ni eihän tässä hätää. Vuokraustoimenpide vaikutti jo olevan loppusuoralla. Kuulostaako taas rivien välistä että ei ollut? Olis kai se meillä ollut mutta siihen väliin kiilas joku brittimummo palauttamaan autoaan ja hän koki tarpeelliseksi vartin verran kehua kovaan ääneen kuinka se hänen volkkarinsa oli mahtava ajaa ja hiljainen kuin mikä. Teki mieli tokaista että teillä olis paljon muutakin opittavaa saksalaisilta, vaan olin hiljaa. Seuraavana siihen väliin kiilasi joku lokaali jew kiistelemään siitä miksi hänen pitää maksaa extraa kun ei saanut palautettua vehjettänsä eilen sapattina liikkeen ollessa kiinni. Seuraavaksi tulee kiinalainen nuori herra inttämään että hän on tankannut tuon Toyotan kyllä täyteen vaikka bensamittari näyttää vain puolta tankkia. JONOTTAMINEN on yksi sivistyksen kulmakivistä, vitun apinat.
35 minuuttia kesti tämä avainten haku, kellosta katsoin. Sitten aletaan videokuvaamaan tuota Sonataa että mitkä naarmut on entisiä ja mitkä tulee meidän käytöstä. Hitto kun heitin sen raportin jo roskiin, siinä oli merkattu sen auton ihan jokaiseen kohtaan jokin vaurio, paitsi tuulilasiin. Täällä ei pieniä osumia lasketa ja jos parkkitilaa ei löydy niin se tila tehdään. Kaikissa vuokra-autoissa ainakin Europcarilla on asennettuna tuommoinen ylimääräinen ajonestolaite johon annetaan nelinumeroinen PIN-koodi. Jotenkin antais ymmärtää että täällä hieman lainaillaan näitä luvatta jos tuommoiselle asennukselle on kerran tilaus. Navigaattori on hepreaksi ja se koko käyttöliittymä myös joten ei sitä englanniksi saa mitenkään. Ajellaan puhelimen navilla. Tunti meni ja nyt ollaan jo matkalla. Tel Avivista on Jerusalemiin melko suora ja hyvä moottoritie. Matkaa on noin 75km ja ei siihen menis kuin tunti mutta nyt kun täällä on sunnuntai ni se on vähän sama kuin kristityillä maanantai joten kaupungissa on helvetinmoiset ruuhkat ja kestää yhen lisätunnin ennenku päästään TA:sta ulos. 3 tai 4 kaistaa tässä näyttäis menevän molempiin suuntiin ja koko matkan. Rajoitus pääasiassa 110km/h mut eipä tuota vissiin juuri valvota, just meni jokin viritetty mitsubishi ohi reilusti yli kahtasataa. Vuoria, tai ainakin isoja mäkiä alkaa olla heti kun päästään vähän sisämaahan. Minua yllättää kovin tämän maan vihreys ja mäkisyys. Olin kuvitellut että tää on ihan tasaista hiekka-aavikkoa heti kun rannikolta poistutaan. Ei ole, näyttää ihan samalta kuin ajelis vaikka eteläisessä saksassa. Havupuita on ja mäkiä sekä ylös että alas.
Horisontissa näkyy jo Jerusalem. Jumangegga että on komea näky kun aletaan lähestyä. Just semmoinen kuin kuvittelin mutta en olis uskonut. Pyhiinvaeltajia on kymmeniä jos ei satoja bussillisia. Mooseksen aikaan ei oo tajuttu vielä tehdä parkkipaikkoja joten kaikki teiden varret on täynnä pysäköityjä autoja. Viereiseltä mäeltä löydettiin kahden bussin välistä kolo mihin Sonata asettui poikittain. Kävellen mentiin jonkin juutalaisten hautausmaan läpi Jerusalemin vanhaan kaupunkiin Lion’s Gatelle. Se on yksi kaupungin ehkä neljästä portista ja siitä alkaa Via Dolorosa, noin kilometrin matka minkä jeesus raahasi sitä tolppaa johon joutui naulatuksi muiden rosvojen kanssa. Heti se Via Dolorosan alku oli just sen näköinen kuin muistan 80-luvun alussa olleen uskonnon kirjassa. Kun aikoinaan menin Kuubassa Havannaan niin se oli kuin olis menny sisään 50-luvun leffaan, tämä koko Jerusalem oli ihan sama juttu mutta mentiin 80-luvun uskonnon kirjaan.
Vanha Jerusalemin on yks helevetin iso labyrintti joka on rakennettu noin 5000 vuotta sitten. Rakennukset on edelleen pystyssä ja niissä asuu ihmisiä. Niissä on myös lukemattomia kojuja, basaareja, kahviloita, pesuloita, hammaslääkäreitä ja näköjään ihan kaikkee. Olin luullut että tämä on vain jokin arkeologinen muinaisjäänne mutta vitut, tämä on viriili ja toimiva kaupunki, juutalaismummoilla on pyykit narulla siellä ja täällä. Nyt harmittaa vain se että tämän koluamiseen on varattu vain muutama tunti, tähän tarviis useamman päivän, on nimittäin yks erikoisimmista paikoista missä oon ikinä käyny. Jatkettiin Via Dolorosaa, sen kivet on kulunu aikojen saatossa ihan sileäksi ja kiiltäväksi, ihan niinku jollain marmorilattialla menis. Via Dolorosasta ja Tommi Läntisestä voitte laittaa tähän kommentteihin vitsejä jos ne on hyviä, vanhoja ei jaksais enää. Se biisihän on yks kovimpia ikinä, sitä ei voi kukaan kiistää. Pysähdyttiin kahville yhteen lokeroon joka oli nyt kahvila ja lienee ollut raamatun tarinoissa ehkä vankityrmä. Sen päälle meni tikkaat ja siellä oli piilossa posliinivessa ja siinä posliini-istuimessa oli integroituna persepesuri. Hieno oli se.
Vanha Jerusalem on jaettu kartalla melko tasan neljään osaan: Muslimeille, kristityille, juutalaisille ja Armenian Quarteriin. Kärsimysten tie menee pääasiassa tuossa muslimialueella ja se päättyy kristittyjen puolelle. Siihen paikalle missä ne kolme rosvoa oletetusti naulattiin risteihin on rakennettu 300-luvulla Church of the Holy Sepulcher, suomeks vitun hieno ja iso kirkko. Kirkon sisälle on viritelty semmoinen mausoleumi jossa on palvottavana se kivi joka oli jeesuksen haudan suulla, mistä se siis karkasi kesken kuolemansa. Tuohon mausoleumiin jonottaa ihmisiä koko ajan ja yötä päivää siihen malliin että jos nyt olis jääty jonottamaan ni en olis juhannuskeikoille kerennyt.
Kolmas asia jonka halusin Jerusalemissa tällä kertaa nähdä oli Itkumuuri, se on juutalaisalueella. Englanniks Western Wall ja vissiin kaikilla muilla kielillä valitusmuuri. Tämähän se vasta varsinainen puhiinvaelluskohde näyttää olevankin. Hitosti porukkaa ja sekaan on mentävä vaikka kaikki matkaoppaat kehottavatkin välttämään suuria väkijoukkoja ja mielenosoituksia. Täällä ei saa mennä miehet ja naiset sekaisin. Miehet menevät itkemään muurin vasempaan reunaan ja naisille on oma lohko oikealla. Miesten puolella oli huomattavasti väljempää kun taas naisia itketti enempi. Haluaisin olla vieressä seuraamassa kun kalliolainen kolmatta sukupuolta edustava hipsteri menee kyselemään tuolta aseistetulta Mossadin agentilta että miks hänelle ei oo järjestetty omaa aluetta. Israelissa mies on arvokkaampi kuin nainen. Valitettavan pahalta se kuulostaa ja vääryydeltä mutta näin se on. Miehen kuuluu mennä aina ensin ovesta, ravintoloissa tarjoilija kysyy aina tilauksen ensin mieheltä, kadulla vastaantulija väistää ennemmin miestä kuin naista jne jne.
Vähän eri reittiä seikkailtiin takas Lion’s Gatelle. Reitti katkesi pari kertaa kun aseistetut partiot sulkivat sen. Kello oli ilmeisesti just 12 ja ne turvasivat joidenkin hihhuleiden uskonnollisia menoja. Pienen sekoilun ja hakemisen jälkeen löydettiin ulos sieltä. Mahtava mesta. Oon luetellut itselleni noin 5 käymääni paikkaa joihin pitää mennä enemmällä ajalla uudestaan ja tämä on nyt ehdottomasti uusin lisäys tuohon listaan. Uskonnot ei tarvii kiinnostaa, mut jos historia kiinnostaa tippaakaan ni voin suositella isosti sinullekin. Kyllä ainakin meikän piti ihan suu auki hämmästellä. Poliiseja, sotilaita ja aseita on joka puolella. Juutalaiset, muslimit ja kristityt ovat täällä sekaisin. Jännät asetelmat mut ei kyllä oikeesti tarvinnut jännittää vaikka joka puolella sitä ennakkoon peloteltiinkin.
Nyt selvis mitä tarkoitti aamulla säätiedotteessa näkemäni omituinen kiekuramerkki. Se meinaa hiekkamyrskyä ja nyt se alkaa. Silmät ja korvat on jo täynnä ja hampaissa narskuu. Auton nokka ja navi kohti Tel Avivia. Näkyvyyskin alkaa jo kärsiä tuosta hiekasta, moottoritiellä ei näe enää seuraavaa kukkulaa. Sonata on vielä tankattava ennen palautusta. Bensa-asemia ei oo kovin tiheään, itse asiassa oon nähny tällä viikolla vain 2, ne molemmat oli just sen goottikaupan lähellä. Käyväänpä siellä ja selvitetään sen kaupan nimi samalla. Tankkausautomaatti toimii pelkästään hepreaksi. Yritin minä jonkin aikaa sitä ihan lotolla mut sitten luonto antoi periks käydä kysymässä apua. Nuori ja pullea poika tajus vissiin mun ajokortista että ollaan suomesta ja sanoi ”inttutuku”. Minä että jesjes, en ymmärständ? Se jatkaa hokemista ja vaihtaa aina välillä jotain vokaalia ja sit minä kysyin siltä että ai INTER TURKU? Ahmedilla tuli ilo silmiin: ”jesjes, futboool!” Pistähän pullukka tankki täyteen ku meillä on hoppu.
Sen goottikaupan ikkunassakaan ei ollut mitään nimeä. Onpa salaista. No vaimo otti siitä nyt videoo vielä ulkopuoleltakin. Jos meette sinne ni se on Eilat Streetillä niiden kahden bensa-aseman vastapäätä. Kotimatkalla moottoritiellä lensi tuulilasiin 120km/h vauhdissa edessä ajavasta pakusta jokin kysymys. Se oli semmoinen ämpärin kokoinen, musta ja ilmeisesti muovia tai kumia koska siitä jäi jälki tuulilasiin mut ei se lasi kuitenkaan särkynyt. Säikäytti kaikkia autossa olijoita melko hyvin, myös sotilastarkkailijaa vaikka luulis että hän ei enää kaikista pamauksista hätkähtelis. Vuokraamon ahmed ei viitsinyt autoa edes tarkastella koska ulkona oleva tuuli oli jo sellainen että siellä ei ihminen pysynyt pystyssä ja hiekkaa lentää niin että piisaa. Hetki odoteltiin siinä vuokraamossa että päästiin 50 metrin matka Mike’s Placeen syömään.
Unohdettiin kosher ja syötiin kaikkea sekaisin ja vitusti kuten kunnon pakanat konsanaan. Ikkunasta näkyy että surffaajat on luovuttanu myös, tuuli ja aallokko on jo liian paha. Randylle ylävitoset, pistettiin se bussissa Tiberiakseen töihinsä ja ite mennään ajoissa nukkumaan koska huomenna on aamulla herätys klo 02. Kaatuukohan tämän hotelli yön aikana, nyt just tuntuu että se vois olla ihan mahdollista. Tuntuu niinku heiluis jo?
Paikallisuutisia: Israelin ilmavoimien hävittäjästä irtosi kuomu 9 km korkeudessa. On sitä saattanut mennä siinäkin hiekkaa tai ainakin kärpäsiä kuljettajan hampaiden väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti