keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 2, Tel Aviv, Israel

Huomenta. Tel Avivissa asuu 2,4 miljoonaa ihmistä joista tässä varsinaisessa ytimessä noin puol miljoonaa. Ihan kookkaasta kaupungista on siis kyse. Joidenkin valtioiden mielestä tämä on pääkaupunki kun toisten mielestä se on Jerusalem tuossa 70km päässä. Tämä riippuu vähän siitä että kenenkä puolelle oot missäkin sodassa asettunut ja/tai mitä jumalaa satut palvomaan. Nää lokaalit on enimmäkseen juutalaisia mut muslimeja ja kristittyjä löytyy myös. Katukuvassa et pysty yhtään sanomaan ketkä on turisteja ja ketkä paikallisia, tää on vähän samanlainen kulttuurien sotku kuin esim New York. Tämä on hyvin liberaali kaupunki eikä täällä tarvii esim naisten peitellä päätään tai käsivarsiaan julkisilla paikoilla. Homoilla on täällä mukavat olot ja aika paljon näkyy sateenkaarilippuja parvekkeilla. Jotenkin kuvittelisin jo nyt että Jerusalemissa on seikka hieman toisin. Jos pääsen Jerusalemiin saakka niin raportoin kuinka asian laita siellä menee. Tel Aviv on kallis kaupunki. Tai siis yhtä kallis kuin Helsinki eli ihan vitun kallis. Kaikki maailman kaupungit on halvempia kuin Helsinki ja Tel Aviv, paitsi Oslo ja Tokio. Tämä ei perustu mihinkään tietoon eikä tilastoon eikä välttämättä pidä edes paikkaansa mutta minä uskon niin ja se riittää minulle.


En ottanu hotellivaraukseen aamiasta lainkaan koska ensinnäkin sen hinta oli 28€/aamu/nokka ja toisaalta tässä on pilvin pimein ruokapaikkoja ympärillä ni voidaan yhtenä ohjelmanumerona syödä aamiainen joka aamu eri paikassa. Tänä aamuna oltiin niin hyvissä ajoin hereillä ja liikkeellä että iso osa ruokaloista oli vielä kiinni, olihan kello vasta vähän yli yhdeksän. Aivan hotellin vierestä löytyi Bistro Masada, erittäin kämäisen ja halvalla kyhätyn oloinen työmääruokalan varaston näköinen tapaus. Kalliossa tämä olis vitun hieno ja kallis hipsteriravintola. Tähän kun olis vielä hoitanu kuormalavoista laaditun sisustuksen niin vihervasemmisto kusisi ilopissit samettihousuihinsa. Ruokalistasta en tajunnu oikein hevonvittuakaan kun se oli enimmäkseen hepreaksi ja/tai arabiaksi. Myöskään se englanninkielinen osuus ei paljon apua tarjonnu kun oli sellaisia vaikeita hippiruokakäsitteitä siinä minulle kuten hummus, mitähän vittua sekin oikeesti on? On muuten sitten niin luotaan työntävän näköistä ripulia että en voi oksentamatta edes googlettaa joten en sitä teekään.

Olen kuitenkin sen verran kokeilunhaluinen ihminen että osoittelin siitä ruokalistasta vähän yhtä ja toista ja huonohkosti englantia taitava huonoryhtinen hippipoika vieressä nyökytteli sekä kirjaili tilausta vihkoonsa. Tilasin vittuillessani sitä hummustakin ihan kaks kuppia mutta ei niihin meistä kumpainenkaan koskenut. Suurin osa aamiaispaikoista menee täällä Kosher-pelisääntöjen mukaan. Tarkoittaa sitä että lihaa ja maitotuotteita ei saa syödä sekaisin. Niiden syömisen välillä tulee olla 6 tuntia aikaa. Jos aamulla syöt juustoa klo 09 ni iltapäivällä voit ottaa makkaraa jo klo 15. Lihaa ja maitotuotteita ei saa myöskään valmistaa samoissa astioissa vaan molemmille pitää olla omat. Minä nyt kuitenkin halusin siihen paistetun munan päälle meetwurstia sekä leivän kanssa juustoa ni jostain tiskin alta se hippi sai siihen pepperonin hoidettua. Kuitissa sen salamisiivun hinta oli 12 shekeliä eli 3€, sen yhden meetwurstisiivun. Aamiainen oli kokonaisuudessaan erittäin mainio ja kookas. Hinta oli kahdelta hengeltä 200 shekeliä + tippi, eli noin 60€. Tippiä kuuluu jättää noin 10-15% ja he kyllä ilmoittaa jos tämä meinaa sinulta unohtua.


Rahana meillä toimii täällä uusi Israelin Shekeli, New Shekel. Oikein iloisen värisiä seteleitä. Keltaisia, punaisia, sinisiä ja vihreitä oon jo ainakin tavannut. Kolikoita en osaa täälläkään joten ne jätetään aina työmiehille tippeinä kuten muuallakin. Kurssi on melko helppo taitaa kun pitää mielessään nyrkkisääntönä että 100 shekeliä on 25€. Noissa kurssiasioissa kannattaa aina olla tarkkana että kumminko päin se kurssi kerrotaan tai jaetaan, muuten voi käydä esim niin että ostat Sveitsissä humalassa saatanan hienon toppatakin jonka luulet maksavan 50€ mutta visalta lähtikin 850€. Yhelle erittäin hyvälle kaverille kävi just niin.


Tämä meijän hiekkaranta lienee noin 10km pitkä. Se alkaa tuolta pohjoisesta mistä ruutukaava-aluekin ja loppuu etelään jaffan satamaan. Hotellimme sijaitsee noin puolessa välissä. Tänään käveltiin vain ihan vähän rantaa molempiin suuntiin mutta kummasti alkoi jalka väsymään. Puhelimen matkamittari näytti yli 12 km ni kyllä kai tuo ei oo ihme. Melko helevetisti täällä menee noita sähköpotkulautoja ja sähköfillareita. Joutuu olemaan koko ajan varuillaan kun ei ne mitään ääntä päästele. Sähköllä pelaavia ”kaupunkipyöriä” voi vuokrata automaateista luottokortilla ja noita potkulaudan näköisiäkin vuokrataan aika monessa kadunkulmassa.


Päivällinen nautittiin tänään meksikolaisessa baarissa. Ennen ruokalistoja pöytään tuli maisteltavaksi 3 shottia tequilaa. Nämä olivat maustettu kookoksella, limellä ja mangolla. Koska rouvani ei käytä alkoholia niin minä jouduin uhrautumaan maistelijaksi. Ihan hyviä olivat kaikki, kookos oli paras. Varsinaiset eväät olivat kanafajitas ja lehmää sekä juustoa sisältävä quesadilla. Oikein onnistuneita eikä ollu nyt kyllä kosherista tietoakaan. Vissiin meni tequilat ja ruokajuomaoluet suoraan etulohkoon kun alkoi niin kovasti nukuttamaan. Aikaeroakaan ei oikein voi syyttää kun kello on kotimaassa ihan saman verran.


Paikallisuutisia: Israelin merkittävin kirjailija Amos Oz on kuollut syöpään. Hyvää yötä, sekä teille että Amosille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti