Viime yönä oli hullu myrsky. Sähköt katkeili koko ajan. Jokaisessa hotellihuoneessa on ohjeet mitä tehdä kun hurrikaani iskee, opettelin sen jo hädissäni ulkoa. Äsken kävin vielä rannalla katselemassa aaltoja ni kyllä ne minun mittakaavassa meni taas ennätysluokkaan, hullu äänikin niistä lähti. Paikallisten mielestä se oli vain pieni kevätpuhuri mutta ne on vissiin täällä ja tuossa naapurisaarilla (Haiti, Bahama jne..) tottunu aikojen saatossa isompiinkin myräköihin.
Tuliaisenostelupäivä. Oon muistaakseni aiemminkin maininnut tästä mut mie en ymmärrä tätä tuliaissysteemiä, ikinä en oo semmoista harrastanu mut nykyään vaimo pakottaa. Ostin jo hirmun läjän sikareita, mie voin antaa niitä jos joku välttämättä tarvitsee. Minun mieleen kävis paremmin että tuliaisia ostetaan sille joka tulee kotimaahan, annettais sille lahjaksi joka on saatu maailmalta takaisin kotiin, turvaan, onnellisesti. Paljon loogisempaa olisi se. No jos jotain oikein kuubalaista haluaa tuliaisiks ostaa ni mietitäänpä mistä tämä kansa elää. Niitä tulonlähteitä on suuruusjärjetyksessä 4: Turismi, sikarit, sokeri ja kokaiinin salakuljetus jenkeille. Näin ollen minun osaltani ne sikarit riittäköön, sokeria saa kotoakin ja kokkelia tarjosivat kyllä Havannassa mut ei se minulle oikein maistu.
Lähettiin taksilla paikallisille telttamarkkinoille ostelemaan sitä ja tätä eli niitä ja näitä tuliaisia niille ja näille. Vaimon kanssa liikkumisessa oon kohdannut täällä uuden ongelman, taksin odottaminen. Ei sillä etteikö niitä olis mutta kun se on täällä keksinyt että pitää aina odottaa vaaleanpunainen avoauto, mieluiten Cadillac. Niin tänäänkin mutta täällä sen onneks saa suunnilleen vartissa, Suomessa vois mennä pidempään. Toisaalta ymmärrän, en minäkään suostu humalassa Helsingissä menemään muilla kuin Kovanen-yhtiöiden mustilla mersuilla. Aloin sit tänään tivaamaan siltä noista amerikkalaisista automerkeistä, että mitä merkkejä hän tietää ja onko oppinut täällä uusia. Niitä ovat kuulemma Chevroletti, Dodgeliini, Bel Air, Pyllymouth ja KITT. Joo, kaikenlaista härpäkettä ostettiin ja vaimo on silminnähden tyytyväinen. Olis siellä ollu pilveekin tarjolla, sekä poltettavana että valmiiksi leivottuina kakkuina suoraan leipomon muovipussista, mutta kun ei mulle maistu oikein nekään. Takaisin tullessa sain minä valita taksin, oli muuten pikkusen hieno Ford, vuosimallia 1927. Kori oli suurimmaksi osaksi puuta ja sillä kuskilla, joka oli suunnilleen samaa vuosimallia, oli rouvansa mukana rahastajan paikalla. Rouva oli arviolta samaa vuosikertaa myös. Pikkusen hyvä meininki.
Kerettiin jo lounasaikaan takas hotellille syömään. Buffetissa oli taas ryssillä normaali meininki käynnissä. Ihan vitun kännissä ne jo huusi vaikka kello oli vasta 12. Koko ajan yrittivät kyykyttää henkilökuntaa jollain keinolla, välillä näytti että hotellinjohtajakin oli paikalla. Yhen venäläispariskunnan murrosikäinen tytär heitteli makkaroita lattialle. Odotin että se olis kävelly meidän pöydän vierestä ni olisin kampannut sen ja hieronut sen naamaa hetken niihin makkaroihin. Tunnen venäläisiä ihmisiä ja niistä tuntemistani en oo nähny yhdenkään käyttäytyvän noin päin vittua. Tässä on nyt varmaan jokin sama efekti kuin suomalaisten vironmatkailussa on joskus ollut. Hävetkää kaikki.
Yks asia tuli vielä mieleen mikä minua on jo kotvasen vituttanut. Se hipstereiden ylistämä Ylvis ja se niiden vitun ärsyttävä kettukappale. Eilen illalla myrskyä pelätessä selailin noita TV-kanavia, niitä näkyy 29. Niistä viisi on kuubalaisia, yks venezuelalainen ja loput amerikkalaisia, italialaisia ja espanjalaisia. Yheltä kuubalaiselta kanavalta tulee kommunististen puheiden välissä musiikkivideoita ja silmiini löytyi yksi aivan helmi. Jos mie kotona löydän sen Youtubesta ni linkitän sen tähän. Sak Noel: I Am The Law. Tässä on mun mielestä jotain samaa sykettä ku siinä vitun ylviksessä mut tää on huikeesti parempi. Korvatkaa siis diskoissanne se ylvis tällä. Tämä oli käsky!
Sikarit tarjoaa Paul Saar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti