Aikataulu:
7.00 Herätys
7.30 Aamiainen
8.30 Aamutoimet
9.00 Pakkaus
9.30 Aamukalja
10.55 Bussi
11.30 lentokenttä
14.45 departure
8.30 landing
Viimeinen aamiainen. Tehtiin oikeeta hyväntekeväisyyttä ja annettiin sille jokaista aamua piristäneelle munakkaita paistavalle mummolle 20 pesoa tippiä. Se on sille kuukauden palkka ja sen huomasi rouvan ilmeestä. Pakkaus tehty mut mun laukkuhan on vielä halki johtuen tulomatkalla tapahtuneesta murjomisesta. Mentiin respan aulaan oottamaan huoltomiestä koska sillä saattais olla ilmastointiteippiä. Se on siis ilmastointiteippiä ja sitä saa myös rouditeipiksi tai roudarin teipiksi kutsua, mutta juntti on se joka sanoo jeesusteipiks tai jesariksi. Ei sillä huoltomiehellä sitä ollut mutta ystävällisyyttään se lähti jostain varastolta tarkastamaan tilanteen. Kaikki työtään tekevät ihmiset ovat Kuubassa ystävällisiä, mutta toivottoman hitaita. Paitsi tarjoilijat, ne ei oo ees ystävällisiä. Yhtään tapaamaani tarjoilijaa en ottais omaan baariini töihin, jos mulla siis semmoinen baari olis jossain. Jossain muualla kuin Suomessa, koska Suomessa ravintolayrittäminen on saatanasta, mie tiijän. Siitä taas saadaan kiittää Liisa Hyssälää ja muita demariakkoja. Huoltomies tuli takaisin ja sillä oli mukanaan puoli metriä kerran käytettyä sähköteippiä käärittynä käytetyn sormipariston ympärille. Naurahdin ja sanoin että ei tainnut tuolla tulla vielä kapsäkistä lentokelpoista. Se pyyteli anteeksi ja sanoi ettei parempaan pysty vaikka kovasti haluaisi. Mie ymmärsin sen hyvin, köyhyys ja ystävällisyys tulivat esille tässä asiakaspalvelutilanteessa esille molemmat. Annoin sille tippiä sen viikkopalkan verran ja olisin antanut enemmänkin mutta olin jo vaihtanut kaikki pesot takaisin euroiksi. Jose vaikutti tyytyväiseltä.
Lentokentällä oli taas rutiinia jos jonkinmoista. Kehitysmaissa nuo tuntuu vain korostuvan. Ensin jonotettiin aika pitkään check iniin koska eihän internetittömässä valtiossa sitä voinut etukäteen tehdä. Jono olis liikkunut ihan tyydyttävää vauhtia mutta sitten hajos se kentän ainoa matkalaukkuhihna. Boarding passeja kyllä tulis printteristä mutta laukut seisoo hihnalla ja homma on seis niin pitkään kun Julio rasvaa hihnan kuosiin. Siinä meni tunti, mut onneks aikaa oli varattu vähän ylimääräistä muutamaan mahdolliseen kommellukseenkin.
Sit mentiin 2 metriä vasemmalle seuraavalle tiskille josta sai boarding passia vastaa 25 pesoa. Sit 2 metriä lisää vasemmalle ja siihen luukulle annettiin takaisin se 25 pesoa ja saatiin leima matkakuponkiin. Tämä oli turisteille pakollinen lentokenttävero jonka matkanjärjestäjä otti minulta jo lentolipun hinnassa. Tavallaan hyvin yksinkertainen tapa kerätä valtiolle rahaa jos sitä tarvii. Ei välttämättä tarviis mitään monimutkaisia GPS-paikantimiin perustuvia ja vaikeesti laskettavia autoveroja Suomeenkaan kun tällättäis satamiin ja lentokentille sama systeemi. Jokainen joka poistuu maasta olis velvollinen antamaan tullissa satasen käteistä tai muuten ei tuu kauppoja, sillä sipuli. Se joka matkustaa ni sillä on se satanen antaa ihan kiukuttelematta. Kuuliko kaikki demariakat, HÄH, eikö olis hyvä idea? Saa käyttää jos mie saan kymmenen vuoden vaparit tulliin ja unohdatte sen vitun ajoneuvoveron.
No niin, seuraavana immigrationiin. Siinä kerättiin pois tullessa annetut turistiviisumit ja kuvattiin lärvi arkistoihin. Kai ne olevinaan sillä varmistaa että se tullessa kuvattu naama vastaa poislähtevää naamaa. Mä veikkaan että mulla oli kyllä ohuemmat posket tullessani kaks viikkoo sitten. Seuraavana turvatarkastus, nyt näyttää pahalta. Metallinpaljastimia on kaks ja ihmisiä noin tuhat. Ihmismäärä johtunee hyvin paljon siitä että jenkkeihin ja Kanadaan on kahtena viime päivänä peruttu ennätysmäärä lentoja johtuen siitä polar vortexista. Nyt kun niillä on keli helpottanu ni alkaa lennotkin vetämään ja lentokenttä on täynnä kanukkeja. Kuuba tuntuu olevan niille kuten Las Palmas suomalaisille, eli ihan vitun hyvä, kolmen tunnin lennon päässä. Kaks siistiä jonoa menee niille porteille kunnes ne ruuhkan takia avaa sen kolmannenkin, viimeisen portin. Silloin repes helvetti, kahesta siististä jonosta tuli kaaos, kaikki työntyy eteenpäin ja mummoa kaatuu. Ihan niinku en olis vielä tarpeeks nähny tuttuja naamoja Kuubassa ni vielä tässä rytäkässä piti Lauri Tähkään törmätä. Ei, en erehtynyt naamasta, pitää olla jo huono näkö jos sen naamasta erehtyy. Tuossa se nyt istuu kaks penkkiriviä taaempana samassa koneessa. Hirveellä kyydillä senoritat työnsi laukkua läpivalaisuun eikä siinä välillä ollu ees ketään katsomassa sitä monitoria. Ihan hyvin olis voinu viedä koneeseen vaikka raketinheittimen ja ydinkäyttöisen perseensuristimen. Olipahan kuitenkin prosessi.
Jäi vielä puolisen tuntia aikaa juoda taskusta löytyneet kaksi kolmen peson seteliä kaljana talteen lentokentän kansainvälisen puolen baarissa. Viereisessä pöydässä istui kaksi samaan koneeseen lähtevää teinityttöä:
Viivi: Jännä miten paljon on julkkiksia tulossa samaan koneeseen. Jenni Vartiainen oli samassa hotellissa ja äsken näin Lauri Tähkän täällä kentällä. Ja sit meidän hotellissa oli se yks radiojuontaja ja se sen muusikkomies ja….
Diana: SHHHH! Ne on tuossa viereisessä pöydässä!
Viivi: Oho! *punastui*
Ni ettäs tiedätte, meikä on julkkis nyt, mutta vain Kuubassa.
Koneessa odotti iloinen yllätys kun kapteeni pääsi ääneen. Tulomatka kesti 11,5 tuntia mutta kipparin mukaan himaan ei mee aikaa kuin 9 tuntia 15min. Pikkuse jees. Se sanoi että tämä johtuu mukavista myötätuulista. Mun mielestä ei tarvii olla kummoinen Juha Föhr kun hoksaa että polar vortexistahan se tämä myötätuuli johtuu. Oon nimittäin joka ilta katsonu aika tiukkaan amerikkalaisten Weather Channelia ja oppinut sieltä sen että polar vortex huitelee just meidän lentoreitillä ja oikeeseen suuntaan. Nyt ollaan menossa Kanadan ja Grönlannin puolessa välissä ja meidän ground speed on 1085 km/h eli mennään käytännössä tuhatta ja sataa. Tuleekohan se sanonta jotenkin tuosta, voi olla? Ja tuo vauhti johtunee hyvin pitkälle siitä että myötätuulta on 230km/h mikä on minun mielestä aika vitullisen kova myötätuuli. Oonko muistanu koskaan kertoa sen tarinan kun Kuopiossa Maximin baarissa tuli valomerkki ja Juha Föhr oli lähössä sieltä mun luokse yöks? Nuoremmalla polvelle kerron tähän teaseriksi sen verran että Juha oli kuuluisa meteorologi ja homoseksuaali.
Yhteenvetona tähän vielä Kuuban plussat ja miinukset:
+ kalaruoka
+ olut, rommi, pina colada
+ ystävälliset ihmiset ja hyvä palvelu
+ kelit kohillaan suunnilleen aina
+ erikoinen kulttuuri
+ musiikki joka puolella, eikä se ees alkanu vituttaa
+ ei kaupustelijoita, ei rosvoja
+ köyhyyteen nähden siistiä
+ kiireettömyys
- paikallinen kola ei sovellu rommiin
- huonolaatuinen ruoka yleensä
- aurinkolaseja ei myydä missään
- köyhyys
- ei nettiä, huonot puhelinyhteydet
- kauppojen hyllyt yleensä tyhjillään
Sikarit matkalle tarjosi Paul Saar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti