perjantai 7. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, Hellraiser Club Leipzig GER

7.10.2011 Perjantai. Herätys helevetin pahanhajuisesta autosta eilisen venuen pihalta. Hajut luonnehtisin alkoholi- ja paskaperäisiksi. Mr Tölsä oli kömpiny yöllä Hanen kainaloon ja pari kertaa aamutuimaan yrittikin eroottisluonteisesti lähennellä, annoin tylyt pakit. Oletan että vaimoaan kuitenkin samanaikaisesti ajatteli. Koskapa muu ryhmä kuljettajaa myöten on edelleen aivan sekaisin mutta hane ei, niin käytän tilanteen hyväkseni.

Lämmin suihku venuella ja pieneen kadunvarsileipomoon aamiaiselle. Luksusta on tämä tässä tilanteessa, sanon mie. Raaka Pöö ja Herra Speggel jäävät nukkumaan niin ikään kaulakkain, täällä on selkeästi poikarakkautta läsnä, heh. Ruotsalaisista mie haluaisin hieman avautua, huomasitteko äskeisen ja salakavalan aasinsillan?

Tod mukavaa porukkaa noi on kaikki tyynni. Mie epäilen että niillä erittyy kuitenkin jotain femiinihormonia normaalia enemmän, niillä on nimittäin jokkiin akkakromosomi mikä meijän bändistä ainakin puuttuu. Ne oli Hampurista poistuessaan SIIVONNU backstagen ja tämän johdosta minun hävinneet laturit ovatkin nyt löytyneet laturit ja sijaitsevat Tägtgrenin kassissa. Tästä mie annan heille yhen pisteen ja peli on näin ollen 6-2. Kuljettajan pelikuntoa odotellessa lähden tutustumaan natiiveihin ja tilaisuuden tullen saatan vetää höplästäkin. Tännään siis siirrytään karvan verran etelämpään jossain vaiheessa.

Aurinko paistaa, matka taittuu ja elo hymyilee. Jurassic-viskaali Holmstedt soitti juur että lähtisinkö saman tien rundin jälkeen hänen ja Hyrden kanssa Las Palmasiin juomaan kolmekymppisiään viikoks. Mie luulen että luvan saaminen tähän on liki mahdotonta ja fyysisestikin lienee turhan hassu idea. Unohdan. Yks ruottalainen hahmo jäi puolivahingossa Berliiniin ja nyt täällä on pikkunen situation että saadaanko se illaks keikalle. Sen puhelin on kyllä täällä ja bändinsä luuli että se tulee meidän kyydissä. Ei tullut. Ei. Tuli myöhemmin ja kerkes. Tuhlaajapoika.

Jonkinlainen itäblokin ennätys tehtiin tuossa juuri, nimittäin puoleentoista tuntiin tehtiin soundcheck, syötiin, meikattiin, vedettiin keikka, pakattiin kamat ja pestiin naamat. Itä-Saksalainen tehokkuus oli läsnä siinä. Saatana. Puoleentoista tuntiin. Perkele. Sama meininki kuin aiemmissakin esityksissä, puolet tykkäs ja loput alkoi tykkäämään vasta ihmeteltyään ensin kotvasen.

Huomenna, tai varmaan jo tänä yönä vaihdetaan maisemaa sen verran että ajellaan tsekkeihin. Paikka lie nimeltään Zlin, ikinä kuullukaan??!!?

3 kommenttia:

  1. Onnea ostarikeikalle!!!! Ja hyvä et kamat löyty.

    VastaaPoista
  2. Ostaripaikka olikin mainio paikka, ehkä paras tähänastisista...

    VastaaPoista