day 21, honolulu
Sunnuntai. Muista pyhittää lepopäiväsi. Millekähän tuon pyhittäis? Säätiedotusta tai -tilannetta en ala tähän purkamaan lainkaan, välillä sataa ja välillä paistaa ja välillä tulee tulvavaroituksia. Ei tästä selvää saa, paitsi sen verran että hirveen pysyvää leiriä ei kannata altaalle alkaa rakentamaan. Ensimmäiseksi pyhittäydyn autoilmoitusten armoille. Muistanette että edellinen autokauppa kaatui kielimuuriin Mustafan kanssa. Nyt en oo hirmu aktiivisesti noita ilmoituksia selannutkaan koska täältä käsin on vähän vaikeaa alkaa konkretisoimaan kauppaa. Mut katotaan nyt. Kotimaisessa nettiautopistefissä niitä on myynnissä 4kpl, joista kolmella yritetään kalastella törkeää ylihintaa ja neljäs jota kävin Seinäjoella koeajamassakin on kunnoltaan epäkelpo. No entäpäs saksalaisten johtava nettiautokauppa. Täällä niitä on 31kpl saatavilla. Suurin osa väärän värisiä. Tai sit jos musta löytyy ni sisusta on beige. Kenenkähän ituhippi/medianomin idea on ollut sekin. Yks musta ja mustalla sisustallakin on ollut jo pitkään myynnissä, mut se on saatana münchenissä saakka ni ei ihan huvikseen viittis lähtee koeajamaan. Mutta hei, nyt on ilmestynyt toinenkin vaatimukset täyttävä ja järkevällä hinnalla, Kölnissä, huomattavasti lähempänä. Välitön puhelinsoitto euroopan managerillemme Kapaselle Bielefeldiin. ”Käytkö hakemassa mulle Kölnistä mersun jos laitan rahat sun tilille, ei olis ku 200km matkaa sinulla sinne. Ite oon just nyt Havaijilla enkä pääse?” Kapanen: ”Nyt kuulostaa niin erikoiselta tilanteelta ja muutenkin sellaiselta että ei toinen kapitalisti voi tuommoisesta kieltäytyä. Tänään en kerkee, mutta huomenna onnistuis?” Sain kuitenkin toppuuteltua häntä sen verran että minun pitää ensin saada siltä myyjältä alustanumero jotta minun Veho-agentti saa tarkastettua sen auton historian. Pari päivää tässä menee ja sitten ollaan taas vähän viisaampia.
Aurinko alkoi sen verran pilkottamaan että rohkenimme siityä altaalle. Virhe. Heti kun leiri oli pystytetty ni alkoi satamaan ja kunnolla. Kävin pulahtamassa silti ihan vittuillessaan. On tämä saatana työmaa, alan suutuspäissään kirjoittamaan yhen töihin liittyvän raportin joka on odottanut alkuinspiraatiota jo viikon. Tulipahan tehtyä sekin. Nyt voiskin katsella vähän ens viikolle tekemistä ja menoja valmiiks ni ei mene sit sormi suuhun itse tilanteessa. New York on kuitenkin tuommoinen melko keskeinen paikka tällä planeetalla ni siellähän vois sattua olemaan esimerkiks jotain mielenkiintoisia keikkoja. Nopealla googletuksella tärähtää silmiin ensimmäisenä että Motörhead ja Anthrax olis kimppakeikalla ainakin, mutta kun hetken malttoi selata niin tärppäskin kunnolla. Madonnan uuden Rebel Heart-levyn maailmankiertue starttaa tällä viikolla Kanadasta ja just ens viikolla olis kiertueen keikat numero 3 ja 4 New Yorkissa, ja vielä ihan meijän hotellin vieressä Madison Square Gardenissa. Katotaanpa saapiko lippuja, tuommoinenhan saattaa olla hyvinkin aika loppuunmyyty.
Onhan tässä jo sen verran tullut kaikkea touhuttua että lounaalle joutaa. Cheesecake Factory, se ei oo pettänyt vielä kertaakaan, sinne siis. Ei tarvittu kunnolla jonottaa vielä kolmannellakaan kerralla vaikka tripadvisor väitti että aina pitää. Vaimolle jokin espanjalaistyyppinen taco/tortilla-rakennelma joka sisälsi kanaa ja handelle kermainen Pasta Bellagio. Molemmille lautasille lähes täydet pisteet ja eihän me enää kakkuja jaksettu ni ostettiin semmoinen mukaan, iltapalaksi. Ruokailuhetken kuitenkin kruunasi viereisen pöydän pariskunta jolla oli käsittääkseni käynyt tinderissä mätsäys ja nyt oli meneillään ensimmäinen kohtaaminen tosielämässä. Jo pukeutumisesta näki sen että nämä ihmiset ovat täysin eri kasteista ja maailmoista. Yhteistä jutun aihettakaan ei meinannut ihan helposti löytyä, vähän väliä oli semmoisia vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä ja sit ne yrittikin just yhtä aikaa aloittaa keskustelua ja se vähän laukaisi tilannetta hetkellisesti ja sitten kikateltiin kunnes taas vaivaannuttiin. Teki jo mieli käydä siinä pöydässä vaikka vähän kainalopieruilla avaamassa tilannetta. Keskustelujen aiheetkin olivat siinä määrin väkisin keksittyjä että en voi kuvailla teille sitä kankeuden ätmöstä mikä leijui jo meidänkin pöytämme päälle. He olivat japanilaisia. Ja homoja. Ja toisella oli omasta mielestään liian leveät hartiat. Toisen mielestä ne oli ihanat.
Uutispuolella ei oo tapahtunut oikein mitään muuta kuin sitä normaalia että mustat tappaa poliiseja ja poliisit mustia. Olenkin nyt lähinnä keskittynyt seuraamaan mitä täällä uutisoidaan euroopasta. Kööpenhaminassa on suljettu moottoriteitä kun ne on täynnä islamisteja ja minun pitäis just parin viikon päästä ajella hyvällä tuurilla sitä kautta auto suomeen. FAK. Tukholman keskustassa kuulemma Isis on vallannut tärkeimmät torit ja poliisi on voimaton, kenet tämä tieto yllätti. Uutisten mukaan suomeen hyökätään nyt jo pohjoisestakin päin. Just nyt CNN uutisoi että Tukholman keskustassa on räjähtänyt pommi. Kannattaisko alkaa toimimaan, kohta ollaan jo pahasti alakynnessä ja alkaa kirkot palamaan? Lopettakaa se jeesustelu ja ajattelevien ihmisten rasisteiksi syyttely ja miettikää oikeasti mitä nyt on tapahtumassa. Voi vittu sentään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti