Nukuin taas ihan homona kunnes puhelin alkoi surisemaan aivan kummallisella tavalla. Ruudussa vilkkuu AMBER-alert jossa varoitetaan valkoisesta Chevrolet Lumina Sedanista. Mikähän se on tämä? Google auki ja wikipedia kertoo että se on etsintäkuulutus lapsen tai nuoren kidnappauksesta. Systeemi on luotu jonkin vuonna 1996 kidnapatun ja murhatun Amber-nimisen tytön tapauksen jälkeen ja on kuulemma tehokas. Saman tien Manhattanin taivas täyttyi helikoptereista. Kyllä nyt ehkä vituttais ajella just tuommoisella samanlaisella sedanilla ytimessä kun kaikkien 10 miljoonan kansalaisen puhelimeen on tullut tuo sama viesti. Nehän saatana ampuu sinut siihen autoon vaikket olis kidnapannu ketään, ihan varmaan. Mutta hyvä juttu Amber että herätit, oltais muuten myöhästytty aamiaiselta. Noita viestejä tuli vielä koko aamupäivän ajan aina kun siirryit vähintään kaks korttelia johonkin suuntaan. Sit jahti rauhoittui. Syyllinen lienee jäänyt kiinni.
Kenkäpäivä on tämä päivä. Illalla täytyy mennä discoon ja siihen tarvitaan kengät. Vihjeen perusteella lähettiin metrolla downtowniin ja Converse Storeen. Se on siinä heti kun nouset metrosta Prince Stationilla ni Prince Streetin ja Broadwayn kulmassa. Mahtava kauppa, kaikkia maailman malleja on hyllyssä tarjolla ja hitokseen halvempia kuin suomessa jälleenmyytävät. Johtuen tietenkin kusipäisestä verottajasta, siis suomessa. Vaan täällähän ei riitä että kaikkea löytyy hyllystä, sitä tehdään tarvittaessa lisää. Myymälän takanurkassa pojottaa suutari joka tekee sulle kahessa tunnissa just semmoiset converset ku haluat. Ja minä haluan. Kuule laitahan kokoa 7,5 tuon väriset ja tuommoisilla nauhoilla ja tuommoiset kuvat ulkoreunoihin. Mie ulkoilutan sen aikaa vaimoa tuolla mekkokaupoissa ja tuun kohta hakemaan tanssikengät illan koitokseen. Dänks mään!
Kahen tunnin päästä oli just mieleiset lenkkarit odottamassa uunin lämpöisenä. 79 dollaria!!! Suomessa et saa tuolla hintaa ees conversen kopioita tokmannilta. Pikkuisen siinä innostuin ja aloin kyselemään että jos teettäsin toiset ja laitettais ne komiasti meijän bändin väreihin ja bändin logoilla. No sehän sanoi ensin että ok ja antoi semmoisen lapun allekirjoitettavaksi missä minä luovuttaisin sit sen kyseisen designin oikeudet Converselle että kun maailmanmenestys tulee meille ni ne voi alkaa sit urakalla tekemään TK-tennaria. Sormi meni suuhun. Soitin Suomeen meidän yhtiön lainopilliselle osastolle kysyäkseni saako tuommoisen paperin allekirjoittaa ja sain luvan. Tällä välin se suutari oli kuitenkin muuttanut mielensä ja sanoi että oikeudesta tulleiden ennakkopäätösten perusteella sen oman designin printtikuvaa ei saa löytyä googlesta. MITÄ VITTUA SINÄ HÖPÖTÄT??!? Kyllä, se sanoi löytäneensä TK-logon googlestansa ja sanoi että ei voi tehä kun saattaa tulla miljoonien vahingonkorvausoikeudenkäynti tätä bändiä vastaan. No tajjuutko sinä vitun keijo että minä oon tuosta bändistä ja tuon logon omistavan osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Siis saatan olla jopa toimitusjohtaja, en oo ihan varma koska nämä meijän kaikki yhtiöt on perustettu enemmän tai vähemmän herkässä mielentilassa. Mutta voin allekirjoittaa kyllä vaikka minkälaiset paperit että uskot. No can do, hän sanoi silti. Minulla on kuitenkin eräs ässä vielä lahkeessa tämän asian suhteen mutta en voi paljastaa sitä edes sinulle.
Väliajalla kävin tarkastamassa myös naapurikauppojen lenkkaritarjonnan. Kuten STS-Mikko minulle vihjaisikin ni siinä oli 200 metriä pelkkiä tennarikauppoja joka suuntaan. Ja komeita kenkiäkin löytyi. Muutamat todella leuhkat oli jo ostoskorissa kunnes tajusin että ne oli jonkin nevöhööd-räppärin mallistosta ja maksoivat 400 dollaria pari. Hinta ei olis vituttanu, vaan se että raha menee räppäreille. Vaimo näki tuossa yks ilta semmoisen omituisen akkojen haalarin yhellä japanilaisella kuikelolla ja ilmoitti että semmoisen tarviis. Nyt kävi meillä tuuri, nimitäin just semmoinen löydettiin. Vaimo muuttui hetkessä onnelliseksi. Eikä tässä vielä kaikki. Löytyi just semmoinen laukkukin jonka kuulemma tarvitsee illaksi discoon. Kyllä meillä poijilla kävi nyt kovasti tuuri. Nyt äkkiä metrolla takas kotiin ja sovittelemaan tuotteita iltaa varten.
Kotimetroasemalla havaittiin kuitenkin nälkä ja nythän olis järkevää puraista jossain ni ei tarvii sit erikseen lähtee. Minun mielestä tänään vois olla steikkipäivä, ja olikin. Ensimmäiseen ruokalaan sisään, Bud Light, Cola Light ja menut pöytään äkkiä. Rouvalle kanasalaatti erilaisilla juustoilla ja pekoneilla, meitsille New York Strip Steak perunamuusilla jossa on automaattisesti pekonia vatkattu joukkoon, koska se on viisasta. Vaimon salaatista olis riittäny noin kolmelle, eikä siinä ollu paljon kanoja tai lihoja säästelty. Oma annokseni näyttää myös hyvältä mutta siihenpä se jäikin. Ensimmäinen kerta kun piti ameriikan mantereella (tai saarilla) minun pettyä liharuokaan. Pihvissä ei ollut osunut oikein mikään muu kuin kypsyysaste. Maku ei ollut hyvä, tai oikeastaan sitä ei ollut lainkaan. Ja se sinänsä kookas kimpale oli leikattu jostain niin ovelasta paikasta anguslehmän nivusesta että tais jotain siemenjohtimia jäädä kulmahampaiden väliin. Ei jatkoon. Muusi ja kalja olivat hyvät. Ohjelmassa ruokalepo ja illan menojen aikataulutus.
Lipunmyyjän tiedoissa sanotaan että Madonnan keikka alkaa klo 20, mut eihän se niin mene. Kaivelin netistä eilisen keikan tietoja ja eilen sen olisi kulunut aloittaa 21.30 mut oli startannu vasta 21.50. Koska keikka on vissiin kolmen tunnin mittainen ni aateltiin jättää lämppäri näkemättä vaikka se onkin erittäin huono tapa. Meiltä on tuohon hallille kävellen tasan kakskymmentä minuutia ja hande se osas aikatauluttaa menon siten että just kun istuttiin perseelleen ni show tärähti käyntiin. Mie oon aikatauluttamisen mestari. Siinä kävellessä näin kadun varressa sen valkoisen Ghostbusters-auton. Pysähdyin siitä kuvaa ottamaa ni vartija tuli hätistämään minua muualle että tässä yritetään elokuvaa kuvata ja siinä saatanan turisti kävelit suoraan kohtaukseen. Ai jaa, no sori, en huomannu. Tuossa on kuitenkin minun käyntikortti jos haluatte laittaa nimen loppucrediteihin. Onpa jännä nähä kun joskus ilmeisesti on tulossa uusfilmatisointi tuosta tai kokonaan uusi Ghostbusters ni ovatko jättäneet Handelssonin kuvaan.
Joo, Madison Square Garden. Missään ei tarvinnu jonottaa hetkeäkään, ja kaljaa sai katsomoon, voi herra siunaa jos demaritantat tämän näkis. Madison Square Garden, en oo tässä hallissa aiemmin käyny. Iso laatikko. 20K ihmistä mahtuu keikalle ja täys oli, niin oli ollut eilenkin. Komeet lavarakennelmat ja koko permannon mittainen catwalk. Sisään/ulos-reikiä oli lavassa joka puolella ja välillä siellä apukädet laitteli pehmusteita sinne hissin pohjalle ja stara pudotteli tummia tanssijoita pää edellä reikään.
Suurin osa stagesta kääntyi vielä välillä pystyyn ni kikkailivat semmoisia cirque de soleil-tyypisiä juttujakin. 31 biisiä, kaikki tärkeimmät hitit, ja paljon tavaraa uusimmalta levyltä. Oon nyt pari päivää kuunnelut sitä ja sehän on aivan kelpo levy. 57-vuotiaaks kotkaks veti kyllä rautaisen shown ja kunnon diivailua, meikä arvostaa.
Kotimatkalla pari hodaria ja sit nukkumaan tällä erää viimeinen yö ameriikassa. Huomenna matka jatkuu. Ai niin, ostin tänäänkin paidan, tämmöisen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti