day 15 honolulu
Labour day. Ensimmäinen kokonaan pilvinen päivä ennusteen mukaan. Paitsi iltakuudelta pitäis vielä tulla aurinkoa tunniks tai pariks. Hotellin complimentary-palveluihin kuuluu tuommoinen shuttle joka suhaa aamusta iltaan asiakkaita Honolulun ytimeen, kauppakeskus Ala Moanaan. Aateltiin lähteä paiväksi sinne törsäämään. Nettisivujen mukaan siellä on kolmesataa putiikkia ja kahvilaa. Kaksi sähkötupakkakauppaakin löysin niiden kartasta. Tarviisin pari uutta tankkia ja yllättävää kyllä ni ainakin noiden kauppojen sivujen mukaan ne olis halvempia kuin euroopassa. Jos näin on niin ostan kolme.
Labour Day on syyskuun ensimmäinen maanantai. Sitä ei pidä sekoittaa vappuun, koska tällä juhlitaan lähinnä kesän päättymistä. Se on kuitenkin amerikkalaisten AY-paskiaisten keksintö ja tällä ne on saaneet virkamiehilleen yhden vapaapäivän lisää. Rehellistä ja tuottavaa työtä tekevät pitävät kuitenkin kauppojaan auki, iso peukku yrittäjille. Unionin jätkät ovat täällä ihan samanlainen syöpä yhteiskunnalle kuin Lylyn porukat Suomessa. Pihalle siis sitä shuttlea odottamaan. Paikalle tuli 12-paikkainen sprinter ja me oltiin järjestysnumeroiltamme matkustajat 13 ja 14, eli seisottiin siellä penkkien välissä koko matka. No eihän se oo kuin 2 mailia. Niin ei jos olis suoraan mennyt mutta kun piti vastakkaisesta suunnasta hakea 5 mailin päästä yks japanilainen rouva matkalaukkuineen, matkustaja numero 15. Reilu puoli tuntia meni siihen 2 mailin siirtymiseen, se oli meidän viimeinen matka tällä shuttlella.
Kauppakeskus näyttää alkuun siltä että paljonhan täällä on kaikkea tarjolla. Sähköröökikojut löytyi heti mut tarjolla olikin vain erikoisempia sub-tankkeja, ei tullu kauppoja. Disney-kaupassa olis ollu hieno Darth Vader-kypärä puheenmuuntimella mut ei löytynyt läskipään kokoja. Loput kaupat olikin sit luisvuittonia ja armania. Täysin suunnattu rikkaammille japseille siis koko höskä. Luulis että niillä on Tokiossa nuo ihan samat kaupat ja tuotteet, eikö? Vaimo oli tutustunu hotellin altaalla yhteen varttuneempaan jenkkipariskuntaan jotka oli asunu täällä jo vuosikausia ja ne sanoi että tuokin ostoskeskus on muuttunut nyt ihan lähiaikoina paikallisesta vain japseja palvelevaksi. Ne oli just ostanu itelleen kakkosasunnon kaliforniasta ku täällä elämisen hinta on noussut niin rajusti, käyvät enää vain lomailemassa havaijilla. Harmi, taitaa japsit valloittaa tämän osavaltion kuten muslimit teki just euroopalle. Lähetään taksilla takas kotikulmille. Waikikin turistirysästä löytyy paljon enemmän aitoja paikallisia asioita ku Honolulun ytimestä. Tuossa rantakadulla on pari T-paitoihin erikoistunutta kauppaa ja mehän käytiin ne tonkimassa läpi. Mie löysin yhen paidan ja vaimo kaks:
Mulla on vielä vähän tämän päivän töitä tekemättä ja tarviisin siihen reilun tunnin henkilökohtaista aikaa. Ratkaisuna vein vaimon tuohon läheiseen kynsihoitolaan siks aikaa. Se kerkes jo tuossa yks ilta vihjaista että ei näillä kynsillä kyllä voi millään lähtee ens viikolla New Yorkiin. No nyt voipi sitten lähtee. Tai siis ens viikolla. Paitakaupan edessä mulle kaupattiin ensimmäisen kerran huumeita tällä reissulla. Yllätävän pitkään siinä menikin. Olis ollu kuulemma koko havaijin parasta weediä nyt saatavana. Kauppiaan olemuksen perusteella hyvin tehokasta tuntui olevan, passasin kuitenkin tällä kertaa. Iltapalaksi allasbaarista Supreme pizza ja kreikkalainen salaatti kanalla, ai että! kyllä nyt jaksaa pötköttää aamuun saakka. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti