Day 23, New York
Vitut kun minä en osaa istuillaan nukkua ni sitä on ihan turha yrittää. Tässä jää nyt ihan väkisin yhdet yöunet kokonaan välistä, mut toisaalta se niiden jälkeinen vuorokausi on aikaerosta johtuen 7 tuntia normaalia lyhyempi, joten eiköhän tässä pärjäillä. Vajaa kuus tuntia lennettiin Seattleen, tässä on 49 minuutin tarkka vaihto ja sit vielä viitisen tuntia nykiin nykiin. Mie oon matkanjohtajan ominaisuudessa laatinut nämä kaikki asiat ja aikataulut exceliin millintarkasti. Kippari suoritti nätin ja tyylipuhtaan laskeutumisen tyynivaltamerin päältä Seattleen, siihen ihan kanadan rajalle. Vaan mutta minkäs takia me pysähdyttiin tähän rullaustielle, ajellaan nyt tuonne portille äkkiä ku meillä on pikku hoppu siihen seuraavaan lennokkiin.
Kun aikaa vaihtoon oli jäljellä enää 39 minuutia ni liikahdettiin eteenpäin ja mie huokasin helpotuksesta kunnes kone pysähtyi taas. Kapteeni sanoi että meidän portilla on vielä edellinen kone tekemässä lähtöä mut ei pitäis montakaan minuuttia mennä. Kone liikahti taas vähän lähemmäs porttia ja pysähtyi. Kapteeni sanoi että nyt ne alkaa työntämään sitä konetta rullaustielle ni ihan justiinsa päästään portille. Eikä teillä oo mitään hätää ku se Minneapolisin jatkolento lähtee siitä ihan viereiseltä portilta ja St. Louisiin lähtee toiselta puolen terminaalia ihan vierestä. Ainoo mihin on vähän pidempi matka juosta ni on just se New Yorkin lento kun se lähtee ihan eri terminaalista. Sillä lailla! Tässä vaiheessa aikaa lennon lähtöön oli enää 29 minuutia.
Kun viimein kone oli portilla ja turvavyön sai avata niin seuraavan lennon lähtöön oli aikaa enää 19 minuutia. Tässä vaiheessa kirosin itseäni ja aiemmin teillekin antamaani pro tippiä että paikat kannattaa aina varata toisiks viimeiseltä riviltä. Kyllä nyt olis kannattanut olla ihan eturivissä. Juntit purkivat laukkujaan hyllyiltä vaikka valmiita ihmisiä olisi ollut ohi tulossa. Sääntöhän menee niin että päästä aina se valmis ihminen ohitsesi, sama sääntö toimii koneessa molempiin suuntiin helvetin hyvin. Ilmeisesti siihen vaaditaan vain kaltaiseni älykkyysosamäärä että sen toimivuuden ymmärtää. Kun astuimme koneesta tuubiin oli aikaa jäljellä enää 9 minuutia. Minä olin jo mielessäni luovuttanut pelin, minun nilkalla ei sinne ajoissa juosta. Jokin poliisin näköinen ameriikan virkamies oli siinä hoputtamassa ja opastamassa jatkolennoille. Mie huusin sille jo pitkän matkan päästä että JFK JFK JFK. Se ymmärsi yskän ja viittoi vasemmalle, siellä on rullaportaita kaks peräkkäin, meette niillä maan alle niin syvälle ku pääsette ja siellä metroon. Metrolla yks pysäkki eteenpäin ja sitten samanlaisilla portailla takas maan pinnalle ja portilta A1 portille A13 on melkein maili, ette tuu kerkeemään, se sanoi.
Sieltä metrolta kiivetessä mie sanoin vaimolle että juokse sinä, minulla ei takajalka kestä enää. Sano niille että oottaavat minua pari minuuttia ja jos eivät odota ni mee ite ja mie tuun seuraavalla koneella perästä. Kerro Madonnalle terveisiä jos näin käy. Vaimo lähti litomaan kauheella forcella ja huusi että hän pitää jollain tekosyyllä portteja auki niin pitkään että miekin kerkiän. Se joutui siinä suunnistelemaan samalla ni mä pysyin yllättävän hyvin sen vauhdissa, näin se tähtäimessäni koko ajan ja könkkäsin niin saatanasti. Välillä piti hyppiä yhdellä jalallakin kun toinen koipi oli jo niin saatanan kipiä. Se oli hellä kuin mimosan hipiä. Portti A13 näkyy jo horisontissa. Hyppelehtimisen ohessa sain puhelimen luurista selville että kello on kahta vaille. Tuossa kohtaa missä vaimo juoksee se on ehkä vain yhtä vaille. Portti lähenee, minä näen että siinä on vielä ovi auki tuubiin ja vaimo on jonon viimeisenä. Pidä armaani jalka oven välissä, täältä minä tulen, MINÄ TULEEEEEN!!!!!
Minä näin kun se Deltan koukkunokka löi oven kiinni siten että yks havaijilainen mummo ja minun vaimo jäi ulkopuolelle, ja tietty minä, mutta täältä minä tulen. Ja kun minä tulen ni minä tulen tilanteeseen niin sulavalla ninjaliikkeellä ettei tuo kotka kerkeä kissaa sanomaan kun olen jo tainnuttanut sen. Mitä vittua meinaat saatanan kalkkuna, oliko nyt kymmenesosasekunnista kiinni tuo koneen lähtö? Havaijin mummo tulistui myös ja uhkaili amerikkalaiseen tyyliin totta kai asianajajilla ja mijoonakorvauksilla. No minuthan se sai innostumaan samaan leikkiin ja mie aloin valehtelemaan että meillä on jatkolennot tukholmaan ja Madonnan keikalle vitun kalliit liput jne. Enkä mie ees paljon vääristellyt totuutta, lennot ruotsiin on, mutta vasta viikon päästä ja liput madonnaankin on mutta vasta torstaina. Sittenhän mie vasta innostuin kun näin että se kone ei liiku mihinkään ja se odottelee kuitenkin meidän matkalaukkuja jotka näyttää tulevan traktorilla paikalle just nyt. Minä sanoin sille papukaijalle että minä, minun vaimo ja tuo havaijin mummo, ni myö mennään nyt tuosta punaisesta ovesta tuohon tuubiin ja siitä lentokoneeseen. Sinä soitat perämiehelle että kolme VIP-asiakasta tulee ja hän avaa meille oven. Jos sanot nyt tähän mitään muuta kuin Yes Sir, ni minä tapan sinut. Kas, päästiin koneeseen, täällä toimii netti ja kolmen vartin päästä jo laskeudutaan New Yorkiin puoli tuntia etuajassa. Kyllä se vaan niin on että väkivalta ja/tai sillä uhkailu ratkaisee ja nopeuttaa hirveästi asioita tässä elämässä.
Taksijonossa puoli tuntia ja taksissa tunti ni oltiin hotellilla. Kuten tiedätte niin vaimo on meidän perheessä se joka valitsee aina hotellin. Noh, nyt se oli valinnut puhtaasti kartasta sijainnin perusteella Manhattanin ja samalla koko Pohjois-Amerikan korkeimman hotellin tästä Central Parkin ja Times Squaren välistä. Vaimolla on hyvä maku, minä pidän, vähän kallis toisinaan. Huone tosin on vaan kerroksesta 39 mut näkymä Hudson-joelle hivelee ainakin minun silmääni. Suihkussa oli semmoinen omituinen mittari joka aiheutti hieman ylimääräistä päänrapsuttelua ennenku peseytyminen rupes onnistumaan.
Kroppa on ihan sekaisin kellosta ja tekis mieli nukkumaan mutta nälkä on taas niin kova että pikkusen pyörryttää. Siinä Deltan koneessa ei ollu ku kaljaa ja keksejä tarjolla, käyttäkää ihmeessä jotain muuta lentoyhtiöö jos mahdollista. Eikä se niiden nettikään pelannu ennenku tultiin lähemmäs ameriikan länsirantaa. Ja maksaa piti siitäkin. Nyt heikottaa niin paljon että käydään alakerran Subwaystä patongit ja aletaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti