Hane matkoilla, syyskuu 2015, day 26, New York

day 26, New York

Viimeinen herätys ameriikassa. Ikävä tulee. Minä pidän tästä maasta, minä melkein rakastan sitä. On näillä hölmöjä lakeja mutta ei missään nimessä niin hölmöjä kuin suomessa. Aseita kun saisivat kaduilta vähemmäks ni olis kaikki päällisin puolin jees. Tämä tuli nimittäin mieleen äsken näkemästäni ilmoituksesta tuossa Starbucksin edessä.

Tänään nukuttiin aamu ihan tarkoituksella pitkäks ja mentiin ulkopuoliselle aamiaiselle. Öinen kotiutuminen Madonnasta tapahtui vasta kahden jälkeen ja se on hullun myöhäinen aika meidän perheessä. Starbucksin aamiainen oli erittäin hyvä, suosittelen. Jogurttia, kanaleipää, teetä, kahvia ja mehua. Erittäin hyvä aamiainen.

Aamiaiselta poistuessa näin siinä yhen nuoren kerjäläisen. Sillä oli koira. Minua vähän kävi sääliksi se koira ja taskut oli täynnä kolikoita joita en osaa käyttää. Annoin sille pummille oikean taskullisen, varmaan ehkä 20 dollaria, sillä ehdolla että syötät tuon koiran hyvin. Minä kävelen tästä huomenna samaan aikaan ohi ja jos koira näyttää yhtään virkeemmältä ni saat huomenna saman verran. Valehtelin, mut toivottavasti huli sai syödäkseen, siitä narkomaanista ei niin väliks. Toinen tasku oli vielä täynnä ja päätin että annan ne seuraavalle joka jollain tavalla ”vakuuttaa” minut. Siinä oli muutamia pirihuoria ja veteraaniteeskentelijöitä ja työnvieroksujia, ei hyvä. Sitten oli farkkuhaalareissaan tullu jostain puuvillapellolta ihan pikimusta kaveri akustisen kitaran kanssa. Se veti bluesia aika huonosti mut yritti kuitenkin. Yritti kuitenkin tehä jotain rahojensa eteen. Blues on ylivoimaisesti paskin ja turhin musiikinlaji heti jodlauksen jälkeen, mutta tärkeintä oli että tuo kaveri yritti eikä ollu vielä kokonaan luovuttanu niinku kollegansa siinä samalla kadulla. Ilomielin laitoin sille vasemman taskullisen verran kolikoita. Se sanoi mulle että bless juu ja kiihdytti vähän bluesin tahtia. Vieläkin vituttaa se saatanan narkki siellä Honolulussa joka valitti olevansa jobless ja viereisessä ikkunassa on tarjous työpaikasta.

No niin, cool down mister. Iloisempiin asioihin, tänä päivänä on enää yksi varsinainen homma, anopille tuliainen. Se on tärkein tuliainen se. Ja se löytyikin helposti sekä nopeaan. Mentiin vielä Central Parkiin istumaan pariks tunniks tuijottamaan oravia. Hitto kun ei meinannu malttaa sieltä pois lähteä, oli niin metka ätmös niillä. Siinä oli yks semmoinen ehkä tammi. Tai kuitenkin jokin semmoinen puu niinku sarjakuvissa, että siinä on semmoisia isoja reikiä mihin linnut ja oravat tekee pesiään. No niillä oli siinä just semmoinen pesä. Äiti jätti neljä poikastaan sinne puuhun pelailemaan ja lähti ite leivänhakureissuun, meiltä se kovasti yritti ruinata mut ei me oltu tähän varauduttu. Niistä poikasista 3 oli jo akrobaattisesti melko taitavia ja ne menikin aika varman oloisesti. Mutta se neljäs ja pienin jäi kovasti jälkeen siinä pelissä. Se pääsi aina sille kahden metrin korkeudessa olevalle kololle mut joka kerta kun yritti kiivetä siitä ylemmäksi neljän metrin kololle ni mätkähti nurmeen seljälleen ja alkoi huutaa sitä äitiään apuun ihan saatanan kovalla murrosikäisen variksen tapaisella äänellä. Mie hekotin ääneen joka kerta kun se tipahti ja vaimo kuvas videoo. Olisin voinut syömättä katella sitä touhua vaikka viikon. Huhhuh, ja taas se tipahti.

Eiköpähän lähetä lentokentälle syömään ni päästään noista matkalaukuista eroon. Silloin kun tultiin JFK:lta Manhattanille taksilla ni aikaa meni reilu tunti ja rahaa tippeineen 80 dollaria. Minäveijo se katselin googlesta että metrolla ei menis ku 56 minuutia ja 3 dollaria lippuihin per nokka. Pitäiskö kokeilla? Vaimo antoi hiljaisen hyväksynnän vaikka oli varma että munilleen tuo menee, se tuntee minut jo aika hyvin. Käytiin siis laukut hotellilta ja oikea metroasemakin oli siinä heti meidän nurkalla. Saattaa olla että tuon siirtymän aikana ostin vielä yhden paidan kun teki mieli. Mikähän saatanan sairaus tuokin on, laskujeni mukaan oon ostanut tällä matkalla jo 26 T-paitaa. Viksu-Hane.

Erittäin taktisesti olin mitoittanut käteisen määrän siten että viimeiset rahat meni nyt noihin metrolippuihin. Parissa minuutissa E-juna saapuukin ja on muuten ihan saatanan täynnä. Joo kato nää varmaan jää kaikki tuossa Brooklynin puolella heti pois, töistä ovat varmaan tulossa. Niinpä vissiin, kaikilla on isot matkalaukut ja ovat menossa just samalle lentokentälle kuin mekin, turisteja ovat. No jospa tuo kolme varttia menis vaikka sitten seisoen. Sen jälkeen on Jamaicassa (se on kaupunginosa New Yorkissa) vaihto ja Airtrainilla 5 minuutia perille. No ei ihan niinkään. Jonkin aamulla sattuneen insidentin takia kaikki metrot meni alemmalla nopeudella joka automaattisesti tietää lisää minuutteja. Mut hyvin jaksettiin. Ette kertonut että airtrainiin tarvii oman lipun? Lippuautomaatille hirvee jono? Käteisellä sais tuosta nopeasti. mut ei oo enää dollareita! No tuossa on automaatti, nostan siitä ja tietysti automaattisesti tottumuksesta 400 dollaria, täh! Airtrainin liput 5 taalaa kappale ja ihan just oltiin perillä. Nyt olis vielä osteltava jotain järkevää ja hyödyllistä tuolla kolmellasadallayhdeksälläkymmenellä eurolla. Onneks on vaimo mukana ja tuossa on näköjään Victoria’s Secret.

Aiemmat 4 lentoa tällä kiertueella on ollu kaikki myöhässä ainakin tunnin. Ensimmäinen vilkaisu tauluun: Departure 21.55, estimated 23.15. Nonniin, ei ihan hyvältä vaikuta heti alkuun. Sitten kun alkoi hoohetki lähestymään ni kuuluttivat että arvioitu boarding twelve AM. Vittu kun säikähin että lähtö on vasta puolilta päivin huomenna mut vaimo lupasi että se on nyt puolilta öin. Aloin hieman jaloittelemaan ja kävelin siihen terminaalin ikkunalle tarkastamaan että onko se meidän kone ees tullut siihen vai koijataanko turistia ihan kunnolla. Kyllä kone oli siinä jo valmiina mutta mitäs vittua kun siitä puuttuu etupyörä? No sieltä ne sit pyöritti siihen uuden kumin paikalleen ja alkoivat lastata konetta. Oikeesti, häh, renkaanvaihto oli niillä menossa! Otin kuvankin:

Kone lähti 2,5h myöhässä joten EU-lainsäädännön mukaan se tietää puhdasta rahaa niille matkustajille jotka viitsivät lomakkeet täytellä. Ja kyllä kannattaa viitsiä, Finnairilta on just tulossa hannun tilille 1200€ edellisestä thaimaan käynnistä korvauksena ja sillähän voiskin ostaa vaikka jouluks menolipun  jonnekin. Mut katotaanhan nyt että kestääkö tuo nokkapyörä laskeutumisen ja saako blogi jatkoa huomenna Tukholmassa. Yritän nukkua nyt. Vitsi vitsi. Kuuntelen Diskovibratorin 8 kertaa läpi sillä ens viikolla alkaa treenit ja kiertue. Se on mukavaa se.