Illalla väsytti homon lailla ja nukahdin jo yheksän maissa, ei ihme koska jäi yksi yö valistä nukkumatta. Sitä kyllä vähän ihmettelin että heräsin yhdeltä aivan kirkkain silmin ja olevinaan tuo neljä tuntia riitti. Väkisinmakasin itseni kuitenkin aamukahdeksaan saakka jonkinlaisilla unilla. Aamupala tässä hotellissa on vielä arvoitus vaan eipä pitkään. Noh, melko amerikkalainen hotelliaamupala se oli. Kaikessa sokeria ihan saatanasti. Jogurtit, leivät, leivonnaiset, pannukakut ja vohvelit niin täynnä sokeria että hampaita puistatti. Munaa ainakin kaheksassa eri muodossa, paitsi ei semmoisena ihan normaalisti paistettuna niin ku pitäis olla. Leivän päälle ei ole muuta kuin margariinia tai sulatejuustoa. Ei leikkeleitä, ei vihanneksia, ei juustoviipaleita. Ja sitten tietysti jotain röstiperunalaatikkosysteemiä mikä ei maistu oikein miltään. En minä kuitenkaan valita, hyvät mehut, hyvä tee, yks jogurtti ja banaani oli ihan tarpeeks. Pitää muistaa että afrikassa lapset syö hiekkaa.
Tämän päivän suunnitelmana on käydä downtownissa One World Trade Centerin juuri avatussa observatoriossa ja ehkä vapaudenpatsaalla ja sitten uptownissa shopautusta ja ehkä hevosajelu central parkissa. Metrolla on täällä helppo kulkea kun vaan tietää sen oikean vehkeen kirjaimen tai numeron. Metrokartta löytyy netistä ja kyllä se on monimutkaisempi kuin helsingin metrokartta. Olette varmaan nähneet noista huumoripitoisen vertailun mutta kerrataan asia vielä:
Heti alkuun meinas olla ongelmia löytää toi meidän lähiasema mut yheltä poliisin näköiseltä kysyin ja hän ystävällisesti vinkkas vielä nopeamman junan. Sillä täräytettiin Manhattanin eteläkärkeen ihan One World Trade Centerin juurelle. Kun viimeks kävin vuonna 2011 ni tuo talo oli suunnilleen puolessa korkeudessa ja ne pihalla oleva muistoaltaat vielä aivan tekeillä. Nyt oli valmista ja kaikki kiillotettu viimeisen päälle. Poliiseja oli vieläkin joka nurkalla vahtimassa jos vaikka muslimit hyökkää. Ei ne enää, ne valloittaa pohjoiseurooppaa parhaillaan. Noi altaat on kyllä vaikuttavan näköisiä, pakko myöntää.
Tornin juurella olevalta vartijalta kysyin että sanohan suoraan montako tuntia tarvii jonotella että pääsee tuonne ylös saakka. Se sanoi että ei lainkaan, osta lippu ja mene hissiin, so simple is that. En kyllä ihan täysillä tuohon uskonut. Mieleen palautui millainen projekti oi viime kerralla päästä Empire State Buildingin katolle. Kyllä sinne piti mennä väkisin kaikkien matkamuistomyymälöiden läpi ja ainakin kolmeen eri hissiin piti matkalla vaihtaa jne. No mut kokeillaan, onhan tää kuitenkin 100 vuotta tuoreempi hökkeli joten saattaa sisältää järkeviäkin ratkaisuja. Lippujonossa meni 2 minuuttia, aikuisten liput 32 dollaria kappale. Sitten liukuportaita alakertaan. Turvatarkastus. Samanlainen kuin lentokentillä. Paitsi röntgeniä ei ollu niinku näiden kentillä nykyään. Sit mentiin semmoista ihmeellistä käytävää pitkin hisseille. Siihen käytävän seinille heijastui faktatekstejä tapahtuneesta. Ne vaan vaihtui niin nopeaan tahtiin etten kerenny lukea aina kuin sen ekan rivin. Vitutti. Sitten hissiin ja hissillä muistaakseni kerrokseen 102. Koska hissi on keskellä tornia ni maisemia ei luonnollisestikaan ole tarjolla. Mutta amerikkalainen tarjoilee maiseman ihan mihin vaan sitä tarvitaan. Tsiigaa tästä:
Ylhäällä jouduttiin ensin ”odottelemaan” semmoiseen aulaan jonka isolle seinälle heijastettiin viiden minuutin ajan videokuvakollaasia New Yorkista, sen historiasta ja siitä surullisesta kaksoistornien räjäyttämisestä. Yhtäkkiä se seinä nousi siitä ylös ja eteen avautuikin oikea maisema Hudson-joelle ja New Jerseyyn. Hyvin dramaattisesti toteutettu homma oli tämä. Kylmiä väreitä tuli minulle ja vaimolta melkein itku. Seuraavassa huoneessa asiakkaille yritettiin huijata semmoiset tabletit jotka tunnistaa mihinkä suuntaan katsot ja se luettelee sulle historiaa siitä suunnasta. 15 dollaria/kappale. En nähny että kukaan olis sitä vuokrannut mukaansa. Vihdoin päästiin itse observatorioon. Hyvältä näyttää, 360 astetta lasiseinää ja yllättävän vähän japseja selfietikkuineen. Eikä ollut liiaksi muitakaan turisteja. Ravintolassa pieni vesipullo vitosen. Halvempi ku hotellin minibaarissa. Hyvältä näyttää joka suuntaan. Maailman mahtavin kaupunki tämä on, minä pidän.
Yritin sieltä ikkunasta kytätä että mistä kohtaa ne Liberty Islandin lautat lähtee ja viekö ne ees porukkaa sinne saarelle vai saako patsasta ihailla vain veneestä käsin. Sen tiesin että sinne patsaaseen ei pääse, mutta pääsiskö juurelle. Vaimo oli niin pettynyt sen patsaan pienuuteen että päätettiin jättää käymättä siellä.
Metrolla takas uptowniin ja mentiin yks pysäkki liian pitkäks ja Central Parkin kulmalle saakka. Siinä puiston reunalla on niitä hevoisia kärryineen. Vaimo on haaveillut siitä hevoskyydistä puistossa ja nythän tuo on sama toteuttaa. Tunnin ajelu puistossa 100 dollaria, pienempi lenkki 50. Valittiin varovaisesti se pienempi. Jos kyyti miellyttää ni miksei vois käydä isomman lenkin huomenna. Matkaan, veli hopea. Näyttää hyvältä. On hieno juttu että keskellä maailman mahtavinta metropolia, keskellä Manhattania, on neljä kilometriä pitkä ja vajaan kilsan leveä puisto. Kun puistosta katsot mihin tahansa suuntaan ni puiden takaa näkyy pilvenpiirtäjät. Maaginen näky. Paljon leffoja ja sarjoja on kuvattu siellä. Siellä on monista elokuvista tuttu luistelurata, Friendsien silta, Ghostbustersin tapahtumapaikkoja ja koko ajan oli tuttuja maisemia vaikka olin ensimmäistä kertaa koko puistossa. Kyllä, jos keretään ni käydään vielä se pidempi lenkki ajelemassa. Hevosen nimi oli Ernie, ja hän oli säyseä tapaus. Palkan nosti omenoina ja tallinsa sijaitsi manhattanilla siellä Hudson-joen rannassa. Sen jälkeen kotiin hetkeksi selälleen jalkoja lepuuttamaan ja iltapäivän menoja suunnittelemaan.
Reilu kolme viikkoa sitten lähin sandaaleissa reissuun ja oli tarkoituksena ostaa tennarit heti Los Angelesista. Ei oo kenkiä mulla vieläkään. Täältä nyt luulis kenkiä löytyvän kun vaan tietäis mistä kannattais aloittaa etsiminen. Pyysin apua somesta ja some auttoi. Joku suositteli kauppaa nimeltä Search & Destroy ja Olli Herman sanoi että ehdottomasti Trash And Vaudeville. Kun pistin nämä kaksi putiikkia navigaattoriin ni selvis että ne ovat aivan vastakkain 8th streetillä East Villagessa ja metrolla pääsee siihen ihan viereen, sinne siis ja heti. Kaupat löytyi heti ja koko East Village näytti miellyttävältä rokkialueelta. Jotenkin tuli mieleen että silloin kun Hanoit asui täällä ni ihan varmaan elivät just näillä hoodeilla.
Sisälle kauppaan, henkilökunnan edustaja näyttää aivan PK Keräsen ja Iggy Popin 50-vuotiaalta jälkeläiseltä. Kaikki myytävät tavarat näyttäis olevan ihan uniikkikappaleita, ja hienoa tavaraa onkin. Kenkiä ei kuitenkaan hirveesti, tai on mutta gooteille ja punkkareille. Retroja bändipaitoja on yks seinällinen tuossa. Sex Pistolsia, Johnny Cashia, Dead Kennediesiä ja katopas, niinpä tietenkin, Hanoi Rocksia. Hieno kauppa, mut ei mitään tällä kertaa. Mennääs tuohon toiseen vastapäätä olevaan. Täälä on vielä rajumpi meno, on aika friikkiäkin matskua. Turhankin friikkiä minulle. Tiijättehän kun kanarialla on turistiravintoloissa se A4 menuvihko luettavissa jo oven ulkopuolella siitä telineestä, täällä oli se semmoinen samanlainen teline mut siinä oli homopornolehti. Tennareitakin oli mut kaikki oli uniikkeja pareja joten jos hyvännäköiset löytyi ni ei varmana ollu oikea koko. Sama homma paidoissa, just ne hyvät paidat oli väärän kokoisia. Hieno kauppa tämäkin, mut olis tarvinnut ainakin yhden päivän aikaa selatakseen sen läpi. Kotimatkalla tarkastettiin vielä Macy’s. Hyvän näköistä koripallokenkää oli vaikka kuinka, mutta ei vielä kaikki vaatimukset täyttyny. Huomenna mennään Converse Storeen ja sieltä aion löytää täydellisen kengän.
Vaimolle löydettiin parit uleet (lahen kieltä) alushousut joita naiset sanovat omassa kielessään legginseiksi. Iltapalaksi kulman takaa perkeleen hyvää pizzaa ja jokin multivitamiinipilleri sekä särkylääke. Meinaa vähän kuumetta pukata. Ihme homma ku kohta oon jo kuukauden ollu yli 30 asteen lämpötiloissa ni en kyllä saatana ole ainakaan vilustunut?!?
Ai niin, käytiin Hard Rock Cafessa ja tajusin että eihän mulla oo yhtään niiden paitaa. Nyt on, ja lupaan että on myös viimeinen. Junttipaita se on:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti