Ke 23.10. Ayia Thekla, Kypros
Huomenta. Keli on ulkona vähän niin ja näin. En oikein osaa sanoa mihin suuntaan se tuosta kääntyy. Omassa temppelissäni keli on kuitenkin huomattavasti paremmassa suhdanteessa kuin eilen aamulla. Pitäiskö tässä nyt lähteä rannalle laiskottelemaan vai Nikosiaan tutkimaan pääkaupungin sykettä. Tähän ei just nyt tiedä vastausta kukaan, ehkä täytyy vähän aikaa tutkia sääraportteja ja mulkoilla taivasta. Sääolosuhde tuntuu tämmöisellä saarella vaihtuvan melko pikaiseen. Mutta toisaalta silloin kun se ei halua vaihtua niin se omituisesti jämähtää paikalleen. Tarkoitan sitä että oon huomannu tuossa meijän ”keskustassa” pariinkin otteeseen että koko päivän saattaa yhdessä korttelissa sataa mut viereisessä paistaa aurinko, ja se sateen raja on piirretty siihen asfalttiin kuin viivottimella.
Uutisissa jonkin kotimaisen hotellin aamupalakokki kertoo kuinka heiltä keittiöstä menee ruokaa joka aamu hävikkiin korkeintaan 5 kiloa mutta pöydistä kannetaan lautashävikkinä noin 60 kiloa ruokaa roskiin joka aamu. Vitun apinat, noin ei käyttäydytä. Kyllä minä syön aina lautasen tyhjäksi, oli se sitten kotona tai hotellin aamiaisella. Heti kun oon kotona niin näillä puheilla kokeilen kuinka pieneksi saan ruokahävikin kahden hengen taloudessa kahdessa viikossa, tämä olkoon sekä testi että haaste. Vittu että alkoikin vituttamaan tuo uutinen eikä ehkä vähiten siksi että just tänään näin aamiaisella kuinka taas venäläisten idioottien pöydästä kannettiin älyttömät määrät syömätöntä pekonia ja kuorittuja munia roskiin. Mikähän siinä on niin saatanan vaikeeta että kävisit sitten vaikka hakemassa vähän lisää sitä pekonia jos siltä tuntuu, se on lämpimämpääkin se ruoka sillä tavalla syötäessä. Vittu. VITTU!
Lähetään rannalle. Kyllä se sen verran tuo aurinko möllöttää että tämä päätös on perusteltu. Kokeillaan uudestaan sitä Ayia Theklaa. Minä ohjastan Kialla suvun sinne. Tää ranta on tämmöisen ihan vitun ison hotellityömaan kupeessa. Tähän on selkeesti rakennettu ensin tämä ranta ja rannalle baari ja sit vasta alettu laatimaan tuota hotellia. Ihan oikein. Tai ehkä ihan ensimmäisenä tässä on ollu tuommoinen pikkuinen kappeli rukoilijoita varten, pittääpä käydä tutkimassa saman tien sekin. Samanlainen anteeksipyytelyä varten tehty kappeli on tämä kuin se yks aiempikin. En uskalla mennä sisälle kun saattaa tulla yllättäen vaikka jeesus sydämeen tai jokin muu väinämöinen. Vaan kyllä tälle vissiin tilausta on koska koko ajan tuossa ramppaa porukkaa, miestä ja naista, nuorta ja varttunempaa. Kyllä kaikkien pitää saada uskoa mihin haluaa, kunhan vaan pitävät sen omana tietonaan.
Kappelilta rantaan päin menee jokin polku ja sinnekin noita syntisiä vaeltaa. Menen perässä. Täällä menee jokin luola tuonne kallion sisään ja tuon suuaukon ympärillä on ristejä sekä muita uskonnollisia kiveen raapustettuja merkintöjä. Menen sisään, näyttää houkuttelevalta. Sisällä on lisää neitsyt maarioita ja palavia kynttilöitä. Voe helevetti, tämähän on ehkä jonkun hauta. Tai siis ollu ehkä joskus koska se joku ei kyllä täällä enää ole. Tai sitten hän on jossain tuolla seinissä tai lattioissa piilotettuna. Onpa hieno paikka, ja miellyttävän viileä. Ulkona aurinko losottaa yli kolmeakymppiä mut täällä haudassa on suunnilleen sama ätmös lämpötilan suhteen kuin keskon noutotukun heviosastolla. Sitten kun mie kuolen niin perutaan se aiemmin tilaamani polttohautaus, minä haluan ennemmin tämmöiseen luolaan pötkölleen.
Kotimatkalla huomasin sen kaupan jossa olin googlettanu sähkötupakkiasioita olevan. Pysäytin Kian siihen. Vois ostella vaikkapa puhtaita paitoja. Ne toissapäivänä kännissä ostetut oli ihan paskoja. Humalassa ne tuntui paljon hauskemmilta. Ostin nyt kaks La casa de papel -paitaa, olivat mielestäni hienoja kumpikin. Tiijättehän siis sen Netflix-sarjan, suomeks Rahapaja. Yks parhaimmista TV-sarjoista ikinä. Netflixissä on sitä kolme kautta ja neljäs pitäis olla tuloillaan. Katsokaa ihmeessä. Alkuun vähän se espanjan kieli siinä tökkii mutta lupaan että kannattaa antaa mahdollisuus. Ihan vitun hyvä sarja. Maailman toisiks paras TV-sarja on sit Blacklist. Näistä kahdesta asiasta ei voi kukaan olla eri mieltä. Case closed.
Iltapalaksi oli tänään lähibaarin terassilla kreppejä. Akat otti makeilla täytteillä ja me miehet suolaisilla. Niitä jotka otti suolaisilla ni alkoi janottamaan. Ja ne sit vähän joi janoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti