Pe 18.10. Famagusta, Kypros
Perusaamiainen, eli minä syön sivistyneesti ja venäläiset sikailee ja varastelee. Tänään on tulossa taas helevetin kuuma päivä. Taivaalla ei näy ensimmäistäkään hattaraa ja aurinko syleilee minun temppeliäni yli 30 asteen teholla. Minä pidän ja sukulaiset myös. Käsken perheen altaalle ja lähen itse kilometrin tai kahen päähän Twins Shopiin kävellen. Pitäis ehkä ostaa spare-sähkörööki ja täällähän ne vois olla periaatteessa edukkaampia kun ei oo suomen verottaja välissä. Netti väittää että tuolla tuolla Twins Shopissa niitä vois olla. On niin kuuma että pitää vähän suunnitella kävelyreittiä siten että varjo on maksimoitu. Jo ennen puolimatkaa soi päässä Poika Varjoiselta Kujalta, ja soinee varmaan koko loppupäivän. Pelkästään menomatkalla täytyi ostella 2 kertaa puolen litran vesipullo, aikamoista sanois Yannis.
Aika köykäinen on tämä vapovalikoima täällä, näyttäis ihan samoilta vehkeiltä kuin suomessa ja hinnat on liki samalla tasolla myös. Kaikki on tiskin takana piilossa ja jorgosilla on kiireinen homma mielummin juoruilla kavereidensa kera joten antaapa olla, pie tunkkis ja tupakkas. Vaan muuten tämä näyttää ihan mukavalta kaupalta. On vähän kaikkee krääsää ja paskaa. Haarniskoja, vitun hienoja shakkilautoja, nyrkkirautoja, pyssyjä, miekkoja, vesipiippuja, rokkipaitoja, perseitä ja perämoottoreita ja ihan varmaan löytyis huumeitakin jos kysyis ja jos tarviis. Tää on selkee tuliaiskauppa niille jotka tuliaisia ostelee ja huumeita. Minä en.
Iltapäivän puolella aurinko meni ohuen yläpilven taakse siinä määrin että lähettiin Kialla kylille katselemaan. Paralimnin kaupunki (tai kylä) on tuossa heti mäen päällä. Ajettiin pysähtymättä läpi. Näytti melko isolta taajamalta ja lähes täysin lokaalien ei-turistien asuttamalta. Wikipedian mukaan 40 000 asukasta. Yks vapokauppa näkyi pääkadun varrella, käynpä ehkä sielläkin ens viikolla. Toisella silmällä oon tässä etsinyt laundry servicea ettei tarviis ostella ihan niin helevetisti uusia paitoja, välillä pittää olla enemmän ekonominen. Pahasti näyttää että nää kaikki on jotain itsepalvelupesuloita. Ne ei sovi mulle, oon ihan helevetin huono pyykinpesussa enkä viitsis enää tällä iällä tuommoista uutta taitoa opetella kun joku muu osaa sen kuitenkin paremmin.
Paralimnin jälkeen ajetaan edelleen pohjoiseen, siellä pitäis olla semmoinen mielenkiintoinen view point. Ennakkoon en tästä oikeastaan enempää tiennyt mutta jokin tripadvisorin tapainen sanoi että sinne kannattaa ajella. Pienen harha-ajelun jälkeen se löytyikin kun alettiin navigaattorin sijaan uskomaan ennemmin jonkun paikallisen lukihäiriöisen itse maalaamia kylttejä. Tultiin semmoisen pienen ravintolan tapaisen hökkelin pihaan. Se koko tontti oli rajattu sen saman lukihäiriöisen tekemillä kylteillä ja niissä kaikissa sanottiin suunnilleen että stop, no cameras, no trespassing, no man’s land ja niin edelleen. Ravintola näyttää siltä että jos täältä tuommoisen sandwichin ostaa ja syö niin varmuudella tulee kaupan päälle ainakin salmonella, ebola ja aids. Kissoja on ihan helevetisti. Paikan isäntänä huseeraava pappa väittää niitä olevan 14, osa on ihan just syntyneen näköisiä ja kaikki melko huonokuntoisia. Tiskillä on mainos että turisti voi ostaa niille ruokaa jos haluaa. Melko kusipäistä toimintaa jos noiden kissojen elo on pelkästään turistien varassa. Vaimo totta kai osti niille ainakin viikoks ruokaa, mut minun teki mieli hakata se ukki.
Tiskillä vuokrataan kiikareita 2€/kpl ja niillä saa mennä tönön katolta tiiraamaan jos maksaa toisen 2€. Pappa tuntuu olevan ihan bisnesmies. Rahulit pöytään ja suku katolle tähystämään. Tässä vaiheessa olin jo toki selvittänyt että mikä tämä nähtävyys on. Tästä näkyy Famagustan aavekaupunki. Turkin raja näkyy tuossa 100 metrin päässä ja siinä on myös UN:n koppi ja ilmeisesti siellä kopissa päivystää edelleenkin joku rauhanturvaaja. Homma meni sillai että tuo rannassa näkyvä kaupunki oli jo kasvanut Kyproksen suurimmaksi ja koko saaren hienommat rannat oli siellä. Homma oli hitokseen mallillaan kunnes vuonna 1974 turkkilaiset hyökkäs sinne ja ajoivat kreikkalaiset vittuun. Turkkilaisia jäi sinne jonkin verran pesimään mutta suurin osa kaupungista suljettiin kai ”aavekaupungiksi”. Vuodesta 2003 lähtien siellä on päässyt vierailemaan mutta vieläkin siellä on alueita jonne ei ihmisiä päästetä. Oma veikkaukseni on että ainakin prinsessa Diana sekä Elvis asuvat siellä tätä nykyä. Kun kiikareilla katsoo tästä horisonttiin niin näkyy esim semmoisia hotellirakennustyömaita missä on vielä pystyssä ne samat nosturit mitkä siihen jäi silloin vuonna 1974.
Lähettiin ajelemaan kotio päin etelärannalle vähän eri reittiä sillai semmoisten pienien kylien läpi. Oli vähän sen näköisiä pitäjiä että siellä ei ehkä asukkaita muun maailman murheet paina. Eikä varmaan omatkaan murheet koska kirkkoja ja kappeleita on ihan saatanasti jos tarvii päästä synneistään eroon. Ensimmäistäkään bensa-asemaa en oo vielä nähny koko saarella mutta kirkkoja valehtelematta ainakin tuhat, onneks Kian mittari näyttää vielä puolta tankkia. Nyt on navigaattorin tähtäimessä pieni kalastajakylä nimeltään Potamos. Kyllä vaan perille löydettiin ja vitut tämä mikään kylä edes ole. Tässä on tämmöisen lahden pohjukassa pikkuinen kalastajasatama jossa on kaks ravintolaa ja tietysti kirkko. Koska on nälkä niin pysähdytään syömään ja valitaan ravintoloista tuo vähän hienompi joka on myös paremmalla paikalla. Ja kylläpä onkin nyt taas luonto kohillaan ja maisema paikallaan, ai herra. Mie tilaan miekkakalaa perunoilla ja riisillä ja annan sille arvosanaksi 7/10. Riisi oli 9/10 mutta miekkakala vain 5/10. Kala oli jokseenkin mauton ja se ainoa maku minkä siitä sai oli meriveden maku. Ei jatkoon. Vaimo tilas jo hummeria mut jorgos sanoi että ootko varma kun se painaa 1200g ja sinun pitäis ostaa ja syödä se itekses kokonaan? Hän tyytyi joihinkin rapuihin, mutta vain sillä ehdolla että jorgos avasi hänelle malliks sen ensimmäisen. Sukulaiset olivat kovin tyytyväisiä omiin eväisiinsä joten minäkin ehkä suon tälle ravintolalle vielä toisen mahdollisuuden.
Tästä ruokapöydästä kun katsoo horisonttiin Egyptin suuntaan niin siellä siintää kaukana kymmenkunta identtistä pötkylää. Hirveesti paljon aprikoitiin mersumiehen kanssa että mitähän hittoja lie. Öljytankkereita ne ei oo kun ohjaamot puuttuu ja ei kai mitään proomujakaan pitäis itsekseen kuleksia tuolla keskellä merta. Kartastakin katsottiin että tässä meijän ja Egyptin välillä ei oo edes mitään saaria mitä ne vois olla. Pysäytin jorgoksen ja kysyin. Ne on kalanviljelylaitoksia keskellä välimerta. Tora malista!
Kotikylällä kävin vielä yömyssyks lähibaarissa pińa coladan. Taas oli säästelty kookoksessa, ihan paska oli se. Paikallisuutisissa sanotaan että joku suomalainen lentopalloilija on tehny sopimuksen tänne paikallisjoukkueeseen. Mikäpä jottei, kyllä minäkin mielummin täällä pelaisin kuin vaikkapa esimerkiks Vladivostok Volley Ballersissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti