To 24.10. Lefkosia/Nikosia, Turkki/Kypros
Huomenia. Ikkunasta katsottuna näyttää hieman pilviseltä. Nyt vois siis ollakin se päivä kun lähetään pääkaupunkiin. Ensin kuitenkin aamiainen ja neuvottelu tästä asiasta sukulaisten kesken. Kyllä he olivat samaa mieltä kanssani, lähetään Nikosiaan. Ensin mennään highwaytä suunnilleen Larnakaan ja sit aletaan kääntymään sisämaahan kohti pääkaupunkia. Navigaattori näyttäisi total 99km ja vähän pitää kierrellä kun tuossa on jotain Turkin armeijan alueita välissä. Loppumatkasta alkoi voimakkaasti hämäämään kun ei ollu enää mitään Nikosian kylttejä mut sit taas jonkin Lefkosian kylttejä oli erittäin isolla. Päättelin että se olis ehkä sama asia ja myöhemmin selvis että se on Turkkilaisten antama nimi pääkaupungille. Miks pittää olla niin hankalaa kun ei tarviis olla.
Kialla kaupungin läpi suhautettuani siitä ei jäänyt mieleen oikein mitään. Välillä hienoa ja kiiltävää, mut pääasiassa likaista ja paskaa. Jossain lienee jokin vähän historiallisempi vanha kaupunki ja siinä tais olla rajanylityspaikka turkin puolelle. No nyt näyttäis just vähän siltä mutta parkkipaikkoja on melko turha etsiä katujen varsista tai ainakaan ilmaiseksi. Näin pahvinpalasesta tehdyn kyltin jossa oli iso P. Eikös se oo silloin parkkipaikka? Se johdatti yhen purkukuntoisen rakennuksen taakse. Ajoin Kian sinne ja portailla istuvalle turkkilaiselle sanoin että vahdi tuota kökkyrää. Tullaan parin tunnin päästä takas ja maksetaan sulle vahtimisesta. Olikohan virhe? Mut eikös niissä oo aina hyvät vakuutukset noissa vuokraamojen autoissa.
Kapeita ostos- ja kävelykatuja tässä ilmeisesti vanhassa kaupungissa menee joka suuntaan. Vaikka ne on kävekykatuja niin silti siellä autoilla mennään, se ei oo niin justiinsa. Helevetin kuuma ja aurinkoinen ilmakin tuli vaikka lähtiessä näytti niin kovin pilviseltä. Löydettiin se rajanylityspaikkakin. Rouvilla ei oo passeja mukana ni me jätetään ne tuohon terassille limunaadeille ja käydään kartsan kanssa pikaiseen Turkissa. Kyproksen puolen tarkastuksessa riitti kun heilautti sille sotilaalle kättä mut 50 metrin päässä oli Turkin sisääntulotarkastus ja siinä oli pitkä jono sekä lokaalia että turistia. Tässä vaiheessa muistin että olis pitäny jättää sähkörööki vaimolle kun se saattaa olla turkissa laiton ja minä oon kohta vankilassa. Myöhäistä se on nyt, kokeillaan kuinka käy.
Tarkkaan syynäsivät meijän passit ja kuulustelivat vierailun tarkoitusta, vaan päästivät maahan kuitenkin. Näin ollen Turkista tuli 39. valtio missä oon käyny. Paljon hienommalta ja kiiltävämmältä täällä näyttää kuin Kyproksen puolella. Kadut on puhtaat ja ihan niinku nykyaika olis muutenkin paremmin läsnä täällä. Hienoja kahviloita ja jäätelökioskeja. Kulta- ja kellokauppoja on helevetisti. Muistan lukeneeni silmillä että Turkissa on kulta halpaa ja täältä sitä kannattais ostaa. Toisaalta siinä dubain lentokenttäohjelmassa telkkarissa sanottiin että niiden lentokentällä on maailman halvin kulta ja ammattilaiset käy sitä asioikseen hakemassa sieltä. Minä laittelin just tuossa alkuvuodesta kaiken ylimääräisen yhen peliyhtiön osakkeisiin ni jätetään nuo kultahommat siksi välistä. Kartsan tekis selkeesti mieli ostaa jokin kello mut minä osaan lukea sen ilmeestä myös sen että se tietää saavansa anopilta ripityksen jos näin tekee. Fiksu mies jätti kellon ostamatta.
Lähetään takasin Kyprosiin. Molemmilla raja-asemilla riitti kun sanoi morjens takaisin tullessa, ei ketään kiinnostanut sen enempää. Rouvat ei ollu kerenny juoda ees limunaatejaan loppuun ku me poijat käytiin vähän ulkomailla. Nyt ehkä vähän tässä vielä kikkaillaan ja akat ostelee huiveja ja otellaan kuvia kulkukoirista. Autokin vielä löytyi koska olin merkinnyt sen puhelimen karttaohjelmaan. Se turkkilainen jonka piti vahtia oli kuitenkin jo hävinnyt, mut reilua että jätti meille auton. Sit mennään tuohon kaupungin ulkopuolelle johonkin megaisoon ostelukompleksiin. Vaimo oli sen googlella löytänyt ja siellä on ihan pakko käydä.
Ihan normaali kauppakeskus tämä on, täynnä kansainvälisten merkkien kauppoja. Rouvat ostelemaan ja me mentiin appiukon kanssa kattoterassille Starbucksiin juomaan teetä. Alta kahden tunnin selvittiin tästä koettelemuksesta ja siihen aikaan käytiin vielä Burger Kingissä välipalallakin. Nyt Kialla kotiin ja varsinaiselle päivälliselle Odiniin. Odin on mahtavan hieno ehkä italialaistyyppinen ravintola ihan meijän hotellin kupeessa. Miljöö meinaa salpailla hengitystä. Koko terassi on eristetty jollain punaisella köynnöskukalla. On hieno, on, meikä tykkää kukista ja kasveista. Kaiken lisäksi ruoka on aivan erinomaista, tässä täytyy käydä useamminkin vielä.
MOT:ssä paljastettiin äsken että osa Veikkauksen pelituotoista menee Kyprokselle. No en ihmettele, minä oon täällä ollessa tehny jo yli tonnin plussaa, mut ne on kyllä tullu ihan oikeilta betsifirmoilta eikä veikkaukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti