To 17.10. Konnos Beach, Kypros
Rutiiniksi muodostunut aikataulu on että herätys klo 7.30 ja aamiaiselle 8.00. Ja sitten aamutoimien jälkeen lähetään sinne Konnos Beachille elostelemaan. Hienoon kohtaan on täällä tehnyt hiekkaranta paikkansa, tässä on luonto kohdillaan. Tästä asfalttitieltä hiekkarannalle olis linnuntietä suoraan alas päin vain noin 30 metriä mutta koska autolla ollaan niin mutkitellaan tuollaista kärrypolkua varmaan kilometri. Tää ranta täyttelee jonkin kestävän kehityksen sertifikaatin, se kerrotaan turistille kylteillä hyvin isosti heti kättelyssä. Helevetin kuumuus vallitsee tässä pätsissä. Mistään suunnasta ei käy tuulen virettä minkäänlaista. Ranta on matala, tai siis se vesi siinä, kyllä te ymmärrätte. Kaiken kaikkiaan tämä lienee rouvien mielestä täydellinen paikka. Otan minäkin tuommoisen aurinkopedin ja mallin vuoksi siinä hetken pousailen kunnes poistun läheiselle terassille. Veikkaan että mersumies tulee kohta perässä. Ja näin kävi.
Rutiiniksi muodostunut aikataulu on että herätys klo 7.30 ja aamiaiselle 8.00. Ja sitten aamutoimien jälkeen lähetään sinne Konnos Beachille elostelemaan. Hienoon kohtaan on täällä tehnyt hiekkaranta paikkansa, tässä on luonto kohdillaan. Tästä asfalttitieltä hiekkarannalle olis linnuntietä suoraan alas päin vain noin 30 metriä mutta koska autolla ollaan niin mutkitellaan tuollaista kärrypolkua varmaan kilometri. Tää ranta täyttelee jonkin kestävän kehityksen sertifikaatin, se kerrotaan turistille kylteillä hyvin isosti heti kättelyssä. Helevetin kuumuus vallitsee tässä pätsissä. Mistään suunnasta ei käy tuulen virettä minkäänlaista. Ranta on matala, tai siis se vesi siinä, kyllä te ymmärrätte. Kaiken kaikkiaan tämä lienee rouvien mielestä täydellinen paikka. Otan minäkin tuommoisen aurinkopedin ja mallin vuoksi siinä hetken pousailen kunnes poistun läheiselle terassille. Veikkaan että mersumies tulee kohta perässä. Ja näin kävi.
Terassi on tehty ihanalle paikalle jyrkänteen reunalle. Jottain havupuita on kasvatettu tuohon varjoa luomaan. Näkymä terassilta hivelee silmää. Tunti tai pari siinä käytettiin terassin palveluita kunnes rouvat saapuivat. Syötiin välipala ja huomattiin että siinähän on terassin kupeessa heti semmoinen veteenhyppäämispaikka. Vaimo ja kartsa siitä menivät suorittamaan erilaisia pellehyppyjä. Muu kansa käytti sitä vain selfiekuvaamisen paikkana johtuen hienosta taustamaisemasta. Voi vittu että noille instapousaajille saa kyllä nauraa ihan oikeesti ja kunnolla. Enkä peitellyt tunteitani yhtään, useampikin pariskunta tuli varmaan tajunneeksi kuinka idiottimaiselta se niiden pousailu oikeasti näyttää. Saatoin myös hieman nauraa sille sukulaisten räpiköinnille. Viimein kun ne pääs ylös sieltä laguunista ni appiukko liipas siinä täydellä ravintolan terassilla itsensä munasilleen ja vaihtoi kuivat vaatteet päälle kun viereisessä pöydässä saksalaisperhe nautti souvlakejansa kovin sivistyneen oloisesti. Arvostan. Ja nauroin niin että taas oli tulla paska housuun. Anoppia ja tytärtään ei naurattanu yhtään. Kuulemma sai taas hävetä.
Eilen kävelin ohi semmoisesta Da VInci -nimisestä italialaisravintolasta ja vilkaisin ihan vaan ohimennen miltä niiden menu näytti. Viime yönä näin unta pasta carbonarasta ehkäpä juuri siksi. Tänään on tehny koko päivän mieli pasta carbonaraa ja nyt täytyy tuo mielihalu toteuttaa. Da Vinci oli ihan täyteen ammuttu mut tuossa pääkatua kun mennään vähän ylemmäs ni löytyi toinen vähän vielä ehkä hienostolaisempi italialaispaikka ja siinä näyttäis olevan vielä terassilla aitiopaikkapöytä vapaana illan festarikulkueen seuraamista ajatellen. Jesjes. Penne alla carbonara ja siihen vähän vielä kanan fileetä lisäksi ni eikö lie hyvä. Ruokajuomaksi pullollinen skumppaa (anopin kanssa puoliks). Näissä pastahommisa oon huomannu useasti sen että kun sen syömisen aloittaa ni ens puraisulla tuntuu aina että makuja on liian vähän ja pasta on turhankin al dente. Mutta sitten kun se annos on ehtoopuolella ni tajuat että mauthan olikin itse asiassa just oikeissa suhteissa sekä pastan kypsyysaste oli täydellinen. Just niin tapahtui taas ja oli ihan pakko syödä se koko annos vaikka se oli jumalattoman iso. Ylensyönti on tosiasia taas eikä tässä nyt varmaan jakseta enää kovinkaan montaa skumppaa siksi juoda. Vaan olipahan kyllä ihan 10/10 pasta, kiitos. Ravintolan nimi on Sale e Pepe, käykää siellä jos ootte täällä.
Kotiin kävellessä oli ruoka laskeutunut jo sen verran että käyvväänpä tuossa jossain sataman terassilla tasaamassa veren sokerit jollain jälkipaloilla. Jäätelöitä ja hedelmiä rouville, mersumiehelle GT ja minulle Pińa Colada. Olipa hyvä se kun oli selvästi käytetty kookoskermaa sen sijaan että laitettais jotain kookosmaidon korviketta siihen. Mahtava meininki, näin se pitää homman toimiakin. Täydellinen juoma ja täydet pisteet tällekin. Tasavertaisuuden vuoksi mainostetaan siis heitäkin, baari oli nimeltään ehkä Vassos, käykää sielläkin.
Nahkaa kiristelee kaulasta, rintakehästä, käsivarsista ja sääristä. Pitää illalla ottaa salaa vaimon laukusta afterburner-aloeveraa, nimittäin se just tänään luennoi ihan tosissaan taas siitä että minun pitäis käyttää jotain aurinkorasvoja. Ja just viime viikolla lääkäri sanoi mulle että olis hyvä vähentää rasvan käyttöä. Ketä tässä nyt sitten pitäis uskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti