Pe 10.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 3.
Kylläpä nukutti ihan homona. Hirmu mukavaa on että aamiaiselle voipi mennä milloin haluaa eikä tarvii herätyskellon kanssa kytätä. Semmoinen metrin mittainen jäbä tässä tuntuu pyörivän aina tarjoilijana ja se tuo ensimmäisenä teet ja kahvit. Tee on ihan täydellistä. Eikö lie jossain täällä päin keksitty koko kasvi. Ainakin se on näiden merkittävin vientituote, toisiks merkittävin on kaneli. Cafe Latte tuli äänen perusteella ihan samasta Jura-automaatista mikä rouvalla on kotona, ja kuulemma yhtä hyvältä se maistuikin. Pienen ajan päästä metrinmittainen tuo molemmille lautaselliset hedelmiä. Siinä on ananasta, banaania, melonia, papaijaa, mangoa, dragonfruitia ja sit sitä karvaista hedelmää minkä sisällä on semmoinen vaalea kivespallo. Hedelmien kyljessä on shottilasillinen puhvelinmaidosta tehtyä jogurtin ja viilin sekoitusta jonka päällä on plöräys palmusiirappia. Tämä viimeinen kuulemma pitää sekä turistin että lokaalin pötsissä maitohapot kunnossa ja kakan kovana. Siinä on erinomainen maku, vähän niinku maustamatonta jogurttia ja hunajaa mutta pari kertaa parempaa. Mie oon jo ihan täynnä ja nyt paikalle tulee chef kyselemään että mitäpä laitettais aamupalaksi. Tehhään samalla lailla kuin eilen, laittele aamiainen paikalliseen tyyliin ja pistä parastas.
Hyvin se pisteli. Curryja ja salaatteja tuli monta sorttia. Keitetyt kananmunat oli semmoisessa keltaisessa curryssa, se oli vähän omituinen yhdistelmä, vaan ei lainkaan huono. Leivän asemaa ajoi semmoiset pääasiassa kookoksesta väännetyt letut/leivät. Ihan maukas aamiainen mutta kyllä huomenna tarvii myös pekonia tähän jotenkin yhdistellä. Tästä aamupalaterassilta on aika mukava näkymä tuohon Hikkaduwa-joelle. Paikalliset kalastelee kanooteistaan käsin ja lintuja vilisee ihan helevetisti. Pitää alkaa jossain vaiheessa niitä enemän tunnistelemaan mutta jo nyt voin kertoa että niitä on keltaisia, punaisia, sinisiä, vihreitä, pinkkejä, valkoisia, oransseja ja mustia. Suomessa kaikki linnut edustavat harmaan eri sävyjä, melko reilua. Kysyin metrinmittaiselta (hän on muuten varmasti joskus näytelly jossain bondissa) että eikö sinun mielestä oo ihmeelistä että tuossa rannassa ui kahen metrin mittainen krokotiili. Hän sanoi okei söör. Ilmeisesti sekin on siis melko normaalia. Varmistelin asiaa vielä Hashanilta ni vitut se mikään krokotiili ollu kuin semmoinen lisko jonka nimi on kuulemma Water Monitor. Voi kasvaa jopa kolmen metrin mittaiseksi ja painaa 200kg. Minun mielestä se oli kuitenkin krokotiili. Nyt ollaan muuten oikeesti luonnon helmassa.
Hotelli palveluineen vaikuttaa oikein hyvältä. Ja niin pitääkin koska se oli vissiin ökyin mikä Hikkaduwasta löytyy. Tässä on vain 7 huonetta ja viiden hengen henkilökunta paikalla yötä päivää. Tällä hetkellä näyttää siltä että meidän lisäksemme täällä asuu vain yksi venäläinen ökyneiti jolla on vanhempansa mukana. Venäläisiksi turisteiksi he vaikuttavat kovin sivistyneiltä ja kohteliailta. He osaavat tervehtiä ja kiittää eivätkä kyykytä henkilökuntaa ihan vaan vittuillessaan. Täällä on kaiken kaikkiaan aika hyvä fengshui just nyt. Iltalehdessä oli just uutinen kun joku ”maailmanmatkaaja” oli kussu housuunsa eikä ollu saanu nukuttua lentokoneessa kun olivat eilen lentäny Iranin yli. Minä laitoin jo parille tutulle toimittajalle viestiä että jos haluatte asiasta toisen näkökulman ni soitelkaa. Voin lähettää myös tuoreita uima-allasnudeja itsestäni.
Vuokrattiin kätilöillä Helsingin jäähalli vappuaatoks, meinattiin väsätä pikkinen disko sinne. Tarkoitus on julkaista se ens keskiviikkona. Lämppäreiks ollaan säädetty saksasta Lord Of The Lost ja kotimainen vitun hyvä Lähiöbotox. Mut ollaan mietitty vielä että yks esiintyjä olis mukava saada mukaan, nimittäin Proteus. Se on lopettelemassa tänä vuonna uraansa ja on aikoinaan tehny remixin meijän yhestä biisistäkin ja se on koko meijän uran ajan ollu tuossa vieressä säätämässä ja sähläämässä milloin mitäkin ja kaiken lisäks se on maailman paras DJ sekä muutenkin ihan vitun joviaali juippi. Pitäiskö soittaa sille? Minä sanon Rowanille että soittaa, sillä on tuotantovastuu jäähallista, tekeepähän jotain palkkansa eteen. Rowan soitti. Proteus suostui. Vappuaattona tulee olemaan hieno dise jäähallissa ja se julkaistaan ens keskiviikkona.
Nyt pyydetään Hashania soittamaan meille tuktuk ja lähetään kylille etsimää pharmacya ja erilaisia flunssalääkkeitä vaimolle. Ehkä minuutissa tuktuk on paikalla ja sit lähettiin. Kuski antoi mulle ensimmäisenä puheinnumeronsa ja sanoi että kun tarvii kyytiä ihan minne vaan ja millä vaan vehkeellä ni hän hoitaa. Asia selvä, tästä kaverista tehhään meijän mies. Seuraavana se kysy meijän kansallisuutta ja kun se selviää ni se kysyi että pidetäänkö mitenkä paljon venäläisistä. Vähän nauratti mutta pidin pokkani ja sanoin että venäjällä he ovat kovin mukavia mut turisteina yleensä ääliöitä. Kuski sanoi että nobody likes russians ja sit meitä nauratti kaikkia. Sillä oli tuktukissa semmoinen spotify-mankka missä oli soittolistat kaikille mahollisille kansallisuuksille. Se sääteli sieltä suomilistan soimaan ihan saatanan lujalla, pääasiassa Petri Nygårdia, JVG:tä ja Sini Sabotagea. Seuraavassa risteyksessä se kytki kaikki diskovalot päälle. Tää on oikeesti meijän miehiä tämä. Mikä voisikaan olla ihanasti juntimpaa kuin kuunnella Sri Lankalaisessa diskotuktukissa Petri Nygårdin kappaletta Pannaan Suomi Kuntoon ihan saatanan lujalla.
Tää kaupunki on oikeesti kylä joka on rakentunut tuohon rantakadun varrelle. Ensin on kilometrin verran pelkästään lokaalien asioita ja sit kilometrin verran turistihötsönsöötä. Google sanoo että on olemassa kaks pharmacya ja ne on molemmat tuossa lokaalien bussiaseman risteyksessä. Ne löytyivät helposti. Kummassakin apteekissa on meno kuin jossain huutokaupassa. Kauhea älämölö on päällänsä ja ihmistä aivan vitusti. Kaikki ”lääkkeet” sekä ”farmaseutit” on kuitenkin turvassa pleksiseinän takana ja tuotteet kaupitellaan pienistä luukuista. Luukkujen paikkoja mietittäessä on varmaan ollu mallina se meijän hotellin metrinmittainen. Itekään en mikkään koripalloilija ole mutta hirveen hankalaa oli asioida niistä luukuista. Myöskään se ei menny ihan helposti proviisorin kaaliin että nyt haluttais jottain oikeeta länsimaista lääkettä että mittään teijän diibadaabayrttejä. Panadol tuntuu olevan täällä ainoa merkki joka kulttuurejamme yhdistää ja se kelvatkoon. Lääkkeen vahvuuksia täällä ei oo tapana paketeissa ilmoittaa, ainakaan meijän tuntemilla kirjaimilla, mutta jos ottaa aina kaiken tuplana ni eikös se lähe tauti silloin puolta äkimmin. Mitähän mahtaa panadolit täällä maksaa, ei mittään hajua. Rouva proviisisori sanoi ehkä fiftythousend tai fifteenthousend tai thousendfifteenhundred, en saanu yhtään mitään selkoa. Annoin sille nipullisen seteleitä ja se antoi liiat takaisin kuitin kanssa. Helppoa. Kotona laskin niin 24 kappaletta panadol-tabletteja maksoi 1,50€, eli ihan halpaa.
Se oli tämän päivän päätehtävä ja voitaneen poistua takas kotiin meditoimaan. Soitin tuktuk-jäbän paikalle ja hän tuli minuutissa, pahoitteli että oli nin hidas. Tää matka meidän hotellilta kylille on noin 2km ja normaali taksalla se maksais tuktukilla rs200 eli noin 1€. Minä oo sen verran hullu tipsaaja että aion nyt ja jatkossa aina antaa tuolle kuskille rs500 eli 2,5€ tästä hauskuudesta. Se on nopea, palvelee hyvin, ei kiukuttele ja sit se näytti ylpeänä kuvia vaimostaan joka on seitsemännella kuulla raskaana. Nyt menee rupia oikeesti hyvään tarkoitukseen ja hyväntekeväisyyteen. Hashan vielä vahvisti että ihan totta se puhui siitä ensimmäisen lapsen saamisestaan. Kotona paljastuu että joku oli lukenu cover art-filestä uuden levyn lyriikat läpi ja siellä on ihan väärät sanat menossa painoon. VOI VITUN VITUN VITTU. Nyt äkkiä puhelu Holgerille saksaan että painokoneet seis. Saat aamuyöllä uuden filen missä on oikeet sanat. Olishan tuo jo hieman yllättänytkin jos tää olis noin sujuvasti mennyt. Uutta kansifilettä odotellessa laskeudutaan terassille iltapalle.
Kylillä jo kerettiin syömään siinä ainoassa monikansallisessa baarissa mikä siellä oli, nimittäin Pizza Hutissa. Joo, vähän noloa mutta sattui vaan tekemään niin kovasti mieli. Nyt ei siis tarvita kuin jotain pientä iltapalaa. Perseen kerkesin just laittaa penkkiin kun chef oli jo selän takana ja kysyi että mitä sir ja madam haluais. Perheen kermaperse tilas tietysti pannukakkuja mutta terveellisesti hedelmätäytteillä. Itse sain kuitenkin päättää ruokajuomani ja se olkoon Gin Tonic. Pannukakkujen välissä näyttää olevan lähinnä ananasta ja papaijaa. Sanomattakin on selvää että nämä eivät ole säilykepurkista peräisin ja siksi perin herkullisia. Pannukakkuin päälle plörpäsytetty tuote muistuttaa hunajaa mutta se lienee taas sitä palmusiirappia ja se on oikein hyvää. Ainoa ongelma on se että kuten yleensä aina aasiassa niin täälläkin gin ja tonic tulee asiakkaalle eri astioissa ja jäät kolmannessa. Tässä ilmenee yleensä aina ja myös nyt sellainen epäsuhta että tonicia meinaa jäädä hukkaan. Näin ollen ekologisena tyyppinä tilaan saman tien myös toisen ginin.
Hukkaruoasta puheen ollen. Taisin just mouhota siitä asiasta viimeks Kyprokselta käsin kuinka ryssät lappaa lautaset täyteen pekonia ja jättävät ne sit syömättä. Se joku kotimainen aamupalakokki oli laskenu keittiöhävikiks 5 kiloa kun lautashävikki on 60kg joka aamu. Noh, minähän lupasin tehdä kokeilun kotiolosuhteissa että kuinka pieneks tuon hävikin saa. Minäpä kerron. Kaks viikkoa kokeilin ja hävikki oli nolla. NOLLA PILKKU VITUN TASAN NOLLA kiloa koko kahen viikon aikana. Banaanin ja kananmunan kuoria en syöny enkä käytettyjä teepusseja, mutta kaiken muun. Ei oo niin vaikeeta, kokeilepa ite huvikses. Ymmärrän toki että lapsiperheillä tuommoinen on vaikeeta tai lähes mahdotonta mut paljon on varmasti tehtävissä sielläkin jos pikkuisen funtsii mitä tekee. Turistiryssiähän tämä ei kiinnosta eikä kosketa varmaan laisinkaan. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti