Ma 21.10. Agia Napa, Kypros
Aaimiaisen päälle voitelin itseni pariin kertaan viiskymppisellä. Tänään lähetään merelle ja siellä meitsi aina kärähtää. Kokeillaan nyt kerrankin mennä ihan oppikirjojen mukaan tämä ruskettuminen/punastuminen/palaminen. Valelen vielä kerran temppelini jollain kunnon tökötillä siten että olosta muodostuu liukas sekä UV-turvallinen. Satama, venho ja jorgos jo odottavat. Kaikilta kerätään kengät ja sandaalit ämpäriin. Ämpäri jääköön tuohon laiturille kun jorgos kiihdyttää 30-jalkaisen aluksensa matkanopeuteen. Aye aye, kyllä nyt kelpaa ja kelikin on niin kohdillaan kuin vain olla voi.
Ensin ajeltiin Ayia Napa Cavesille. Välimeri on louskuttanut vuosien saatossa tuohon kallion kylkeen luolia. Niissä voipi sukeltaa jos katsoo sinä olevan jotain järkeä. Pisin noista luolista menee noin 30 metriä Kyprosin sisään. Appiukon kanssa kuitenkin mielummin vaadittiin Jorgosia avaamaan aluksen konehuone että päästän tutkimaan teknisiä asioita. Jorgos tekee kuten käsketään ja konepellin alta paljastuu 2 Mercuryn 350 hevosvoimaista moottoria. Mahtavat soundit ja kyllä noissa tuntuis voimakin puhuvan.
Pitkään ei pysty paikallaan olemaan kun alkaa aurinko polttamaan nahkaa. Pistähän reikan poika mercuryt jylläämään ni ajellaan johonkin. Jorgos ajoi Bridge of Lovelle. Se on tuommoinen luonnon muotoilema ”silta” jossa kuulemma erittäin paljon vietetään häitä ja kihlajaisia ja muita rakkausaiheisia vihkiäisiä. Valitettavan usein sieltä niitä pariskuntia kuitenkin tipahtelee ja rakkaus loppuu siihen kuten yleensä muukin elo.
Sullahan oli Jorgos semmoiset myyntipuheet että aluksen keittiöstä löytyis jotain pientä kurkunkostuketta. Jos sattuu skumppaa löytymään ni pistä yks pullo tulemaan ja kahdella lasilla. Sit vielä mersumiehelle kalja ja vaimolle Pepsi Max. Nämä asiat kun toteutat ni ollaan melko tyytyväisiä toistaiseks. Ja sitten pistä tämä paatti taas liikkeelle kun kuumottaa hipiää niin perkeleesti. Aja vaikka jonnekin missä voitais uiskennella ja snorklailla ja katsella meressä eläviä kaukaisia sukulaisia.
Lähettin kiertämään Cape Gkrekon toiselle puolelle mut ennen sit Jorgos pysäytti kuitenkin semmoiseen pieneen poukamaan missä oli ehkä kymmenen metriä korkeat jyrkänteet joka puolella. Ihmiset käy hyppimässä sieltä jyrkänteiltä veteen. Vettä siinä on hyppyalustana joko kymmenen metriä tai kymmenen senttiä ja kuulemma vain harjaantunut silmä näkee sieltä jyrkänteen päältä mihin kannattaa hypätä. Tänä vuonna siinä on kuollu 2 henkilöä ja halvaantunut 4 henkilöä. Ihan oikein. Luonnon valinta. Darwin.
Cape Gkreko näytti mereltä päin komeammalta kuin aiemmin maalta päin tähtäiltynä. Siellä veden puolella oli kiipeilijät laittanu köytensä asemiin ja siellä hyö roikkuivat. Vasta nyt ja googlettamalla selvis sekin että tuo kukkula on 300m korkea täältä merenpinnasta mittailtuna. Mahtavan näköinen.
Cape Gkrekon takana meitä odotti Blue Lagoon. Siellä oli ankkurissa jokin ryssien ryhmämatkapaatti joka oli ehkä pari jalkaa pidempi kuin meidän mut niillä oli siinä 30 henkeä ahdattuna kyytiin ja kovin pienen näköiset moottorit. Ajettiin meidän vehje ankkuriin siihen viereen ja Jorgos tarjoili meille lisää skumppaa, kaljaa ja seasonal fruitseja. Ryssien ryhmäsukeltelu loppui siihen ja lähtivät kovin nyrpeän näköisinä purtilollaan kohti Ayia Napaa. Uujee, kuin saimaalainen norppa minä pyörähdin kannelta laguuniin polskimaan. Heittäkääpä mulle vielä lasit ja snorkkeli niin minä alan luettelemaan teille nämä kaikki tunnistamani kalalajit. En minä kyllä oikeesti nähny siellä kuin yhenlaista pikkuista mulkunmittaista kalaa jota en tietenkään tunnistanut sitäkään. Kysyin siis Jorelta (Jorgos) tuon asian perään. Jore sanoi että se on niin paska kala ettei sillä oo edes nimeä, hän sanoo aina turisteille että se on Cyprus Fish, mutta ei sillä oikeasti ole nimeä.
Aikamme polskittiin ja sit käännettin kokka kohti kotia. Jore huomas että appiukkoa niin saatanasti kiinnostaa se vene ni sehän pelimiehenä kysyi kartsalta että haluutko ohjastaa purtilon himaan. Voi saatana kuinka huokui tyytyväisyyden määrä ihmisestä kun appi ajeli vakavalla naamalla jollaa takas päin. Oli muuten melko mielissään kun sai vähän kaasua antaa.
Hyvä veto oli Jorgokselta se. Päivän aikana kerkesi kehittymään semmoinen humalan tapainen huojuva olotila. Nyt kokeillaan että jospa se kunnon liharuoalla ja skumppapullolla helpottais. Ja tavallaan helpottikin tai siis ei ainakaan haitannut enää niin paljon. Siinä kävi niin että siitä satamaravintolasta kotiin kävellessä ostin humalassa 5 ihan typerää paitaa ja sitten sammuin anopin sohvalle klo 19.00. Sen pituinen oli se päivä, jossain vaiheessa anoppi oli käskeny minut omaan huoneeseen vaimon viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti