La 11.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 4.
Aurinko nousee kuuden maissa ja niin minäkin. En minä näköjään osaa valoisalla nukkua. Vaimo osaa ja varmaan nukkuu myös siks koska on edelleen hieman kipeän oloinen. Minäpä aloittelen siis työpäivän. Nämä työpäivien alut on täällä leppoisia koska suurimmalla osalla partnereista on kello vasta 03AM ni sähköposti ei pimputtele heti ihan hirveällä sykkeellä, eikä oo heti mitään ASAP-luokiteltuja hommia hoidettavana. Hieman työntekoa kuitenkin vaikeuttaa se että hotellin netti ei tunnu kovin vauhdikkaasti pelaavan jos laisinkaan. Mun pitää kyllä käydä pian hankkimassa se oma puhelin- sekä nettiliittymä. Eilen ja viime yön aikana kohdatut deadlinet uuden levyjulkaisun suhteen on viimein hallussa ja nyt pitäis olla saksalaisissa painokoneissa ihan oikeat materiaalit syötettynä. Näin ainakin toivotaan, homma jännittää just tasan niin pitkään ku nään levyn kaupan hyllyssä.
Toinen työllistäjäni, Mascot Bar, on jäänyt nyt parin vuorokauden ajan valitettavan pienelle huomiolle johtuen juuri noista kätilöiden deadineista, mutta tänään minä hoidan sen ajan tasalle niin ei paina mieltä sekään. Katsotaanpas, 89 lukematonta meiliä, ei paha lainkaan. Henry’s Pubin aikoina tuli tunnissa tuommoinen meilimäärä. Hotelliimme saapui tänään uusia asukkaita. Vaikuttavat briteiltä. Käsken vaimon tuonne altaalle ottamaan selvää heistä, hän on meistä se sosiaalisempi sherlock. Sen verran sain jo selville että rouvan nimi on Kellie ja hän on vanginvartija. Herran nimi on Wayne ja kun ikkunasta katson altaalle hänen selkätatuointejaan niin voisin kuvitella että heidän romanssinsa on syntynyt asiakassuhteesta Kellien työpaikalla. Waynen habitus on muutenkin vähän samanoloinen kuin suurimalla osalla niistä Liverpoolin faneista joita näin Anfiedilla kaks vuotta sitten.
Aamiainen nautitaan tänään vähän itselle parinteisempään ja mannermaisempaan tyyliin. Teetä, kahvia, hedelmiä, sitä lokaalia jogurttihötkötystä, munaa, pekonia, leipää. Tuoremehuja ei oikein ole tarjolla perinteiseissä pahvitölkeissä mut metrinmittainen suristaa niitä kyllä jollain mehulingolla erivärisiä joka aamu. Joen yllä lentää kirkkaan oranssin värinen haukka. Nopealla googletuksella löydän sen kuvia paljonkin mutta virallista nimeään en ehkä saa oikein selville, joka paikassa sanotaan vaan että se on jokin Kite. Kysyn managerilta ja Hashan sanoo että se on Kite. Olkoon sitten se, hiton komea lintu se on. Gekkoja tai jotain vastaavia 10-20cm mittaisia liskoja on seinissä ja katossa joka puolella. Sama homma kuin muuallakin aasiassa. Muista että sinun ei kannata niitä ikinä hätistellä huoneestasi mihinkään koska ne ei oo sulle millään lailla haitallisia, päin vastoin, ne syö yön aikaan kaikki hyttyset huoneestasi. Jos ne jotain hienohelmaa nyt kuitenkin häiritsee ni laittaessasi ilmastoinnin alle 25° ne lähtee veke koska niitä vituttaa se kylmyys. Sitten kun taas alkaa olla liikaa hyttysiä huoneessa ni anna lämpötilan kohota esim 27 asteeseen ni liskot tulee koloistaan ja syö hyttyset pois. Erittäin yksinkertaista.
Tämän päivän päätehtävä ja isoin homma on hoitaa vaimolle jostain nenäliinoja. Ei pidä väheksyä, siinä voi olla ihan oma hommansa siinäkin. Samalla reissulla vois alkaa tutustumaan paikallisiin ruokaloihin. Hashan sanoi että hänen kaverillaan on Hikkaduwa Beachillä oikein mainio ruokapaikka nimeltä Top Secret. Siitä on tullut viime aikoina niin suosittu että se ei ole enää top secret. Ja ihan siinä kupeessa on Sandagiri Super Market joka on ihan oikeesti super market eikä mikään kioski. Toki tarkoitettu turisteille ja siksi tuplahinnoilla, mut siellä on myös tuotteita joita ei kauempana löytyvässä lokaalien ruokakaupassa taas löydy. Soitan tukutuk-jäbälle. ”I will cum waiting 5 minute”. Selevä, tai ainakin melkein.
Tuktuk tulee ja rokki soi. Jäbä laittaa taas diskovalot päälle ja suomilistan soimaan. Nyt se oli virittäny tuohon pyydykseensä myös isommanpuoleisen näytön mistä se tarjoo matkustajalle milloin mitäkin, yleensä toki oman ”matkailuyrityksenä” retkeilyvideoita. Tämä mopo on sille elämän keskipiste, toki vaimon ja tulevan lapsensa lisäksi. Kuski vie meidät hienosti ja vauhdikkaasti tuohon marketille ja nenäliinat on hankittu ennenkuin kukaan kerkee bajalaa sanoa. Bajala on kissa sinhalin kielellä jota singaleesit puhuvat. Heitä on noin 70% Sri Lankan väestöstä. Supermarketissa on kyllä oikeesti kaikkea ja kahdessa kerroksessa. Omat osastot on kokonaan teelle, kanelille sekä ilotulitteille. Edellä mainitut on kaikki niin naurettavan halpoja että tekis mieli hamstrata niitä kotiin mukaan. Mitähän ne sanois Qatarissa turvatarkastuksessa jos olis yks laukku täynnä pommeja ja raketteja? Nyt on jo niin kova nälkä ettei sitä top secretiä aleta etsimään vaan mennään ensimmäiseen ruokalaan ja tutkitaan menu.
Tää koko kadun varsi on täynnä enemmän tai vähemmän ränsistyneitä huivi- ja teekauppoja. Lähes jokaisen yläkerrassa eli katolla on jokin ruokala. Varsinaisiksi ravintoloiksi näitä ei hyvälläkään omallatunnolla voi kutsua. Onhan näitä yritetty hienoksi toki laitella kukin resurssiensa mukaan mut esimerkiks tätä yläkertaa on laajennettu niin lähelle tuota katua että kadun varressa kulkevat sähkölinjat menee ihan kirjaimellisesti tämän ravintolan läpi. Kai tuosta näppärämpi sähköteknikko sais puhelimensa ladattu pizzan ohessa. Pizzat nimittäin tilattiin ja ihan puolen tunnin sisään saatiinkin. Aivan hyvät olivat, ei mitään valittamista. Lihaa sisältävät pizzat on selkeesti kalliimpia kuin esim kanapizzat. Hinta tietty muodostuu raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Aterian jälkeen luonnollisesti kysyin tarjoilijattarelta toiletin koordinaatteja. Hän sanoi jotta follow me ja ohjasi minut alakertaan kadun varteen ja hävis ite jonnekin. No, minäkö seison tässä kunnes tulee paska housuun vai mitenkä, en näe toilettia edelleenkään missään. Kohta rouva tulee taas näköpiiriin ja sanoo uusiks follow me. Sit se lähtee taluttamaan minua kohti viidakkoa ja vähän matkan päästä löytyy semmoinen betonikoppi mitä se osoittaa sormella, there!
Harmittaa kun en tullut ottaneeksi kuvaa tarkastaja Julkuselle tästä toiletista. Tää oli just samanlainen kuin eräässä pohjoisitalialaisessa keikkapaikassa siellä ollessamme vuonna 2011. Lattiassa on siis reikä johon tuotteet tähdätään. Jäykemmän tuotteen tähtäystä varten reijän vieressä on jalan kuvat joiden mukaan tulee itsensä asemoida ja sit seinässä on kämmenen kuvat että mistä kohtaa kannattaa hakea tukea jotta toimitus tapahtuu mahdollisimman mukavasti. Kuten silloin italian keikalla niin jätinpä kokeilematta nytkin. Jos ootte näille seuduille joskus tulossa ni pistäkääpä muistiin että siellä Sandagiri Super Marketin yläkerrassa on oikein siisti ja nykyaikainen asiakas-WC. Niille jotka sanoo asiakas-WC:tä yleisö-WC:ksi niin sanon että menkää itseenne ja miettikää mitä puhutte. Kannattaa siis pitää jatkossa tuo supermarketti semmoisena yhdenlaisena tukikohtana ja keskipisteenä tässä kylillä asioidessa. En usko että kovin monessa muussakaan ruokalassa on panostettu paljon enemmän saniteettitiloihin kuin äskeisessä paikassa.
Nyt kun ei ole taas kiire minnekään niin pysähdyttiin vielä yhdelle kattoterassille kaljalle sekä zerokolalle. Juomien jakautumisen voitte päätellä siitä että minä olen allerginen aspartaamille ja lähes kaikille muillekin hermomyrkyille. Paikallinen lager on merkiltään Lion. Se on varsin hyvä peruskebu, ei sitä erota mistään heinekenista tai carlsbergistä jotka täällä on saatavilla kansainvälisemmiltä panimoilta. Ongelmana kuitenkin on tuo annoskoko. Kaupoissa on toki puolen litran tölkkiäkin mutta noissa ravintolantapaisissa se tarjoillaan aina 0,625 litran pulloissa. Se on typerää koska tuo on ehdottomasti liian suuri koko. Oluen oikea koko on Suomen kaltaisissa ympäristöissä 0,275 litraa ja näissä lämpimämmissä yhteisöissä se olis 0,2 litraa. Vain tyhmä ihminen juo mielummin yhden lämpimän kaljan kuin kolme kylmää.
Viereisen hökkelin katolle on jätetty muutaman pilarin nokkaan raudoitukset paljaaks. Joku vois luulla että ne on sitä varten että siitä on helpompi jatkaa rakentamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Ne on sitä varten että ei tarvii maksaa kiinteistöveroa koska rakennus on ”keskeneräinen”. Osataan se katsos verojen järjestely muuallakin kuin meillä. Näin se vaan sinäkin opit joka päivä jotain uutta kun jaksat näitä jorinoita lukea. Nyt soitan diskotuktukjäbälle että hakee meijät kotiin nukkumaan. Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti