Herätys 3.30, äkkipakkaus ja huoneen luovutus. Minibaarista meinas ihan vahingossa unohtua maksaa joitain tuotteita, onneksi respan tarkkaavainen rouva tarkastutti huoneen ennenku antoi depotut valuutat takaisin. Vaimo varasti kylpysandaalit, ei kärähtänyt. Oli kuulemma niin hyvät että oli pakko. Taksiin klo 4.11 ja kuski ajoi aivan homona kun ei ollut minkäänlaista ruuhkaa tuohon aikaan, pelotti vähän, myönnän. Lentokentällä 4.45 ja rutiinien jälkeen aamupalaksi McMuffinia & limunaatia. Kone läks ilmaan klo 6.15. Tässä vehkeessä on muuten aasialainen nuori neiti kuskina. Ei ollu varmaan yli kolmekymppinen se. Vaimo sanoi että hirmuisen hyvännäköinen, minä en tiijä kun en kato muita naisia sillä silmällä. Ihan hyvin tuo ohjastaa tätä AirAsian sukkulaa, välillä se on laitattanut turvavöitä kiinni kun on hieman epätasainen reitti.
Balille ollaan siis menossa tänään, Indonesiaan. 4,5h pyrähdys, Bangkokiin kesti 9,5h. Minäpä neuvon sinua kun teet sitä check-iniä netissä seuraavan kerran, varaa aina ne paikat toisiks viimeiseltä penkkiriviltä. Suurimmassa osassa koneista viimeisen penkkirivin selkänojat ei taitu, joten jos kone ei ole täynnä niin ne ensimmäiset vapaat paikat on sinun takanas koska niitä ei kukaan halua ja näin ollen pääset niihin nukkumaan seljälleen kuten minä nyt. Tästä on myös lyhyin matka vessaan tupakalle ja sinne voit mennä heti kun lentorouvat menevät aloittamaan tarjoilua keulasta päin. Myöhemmin lennolla voit tankata lisänesteytystä kätevästi kun niiden toimipiste on tuossa metrin päässä. Näin siis ainakin Airbuseissa. AirAsian koneissa on muuten melko aasialaisille mitoitetut jalkatilat, meitsikin tuntee itsensä koripalloilijaks kun yrittää istuma-asentoon. Meen takas seljälleen.
Bali, tuo surffaajien paratiisi, australialaisten torremolinos ja japsien kanaria. Indonesiaan kuuluva saari siinä heti Australian yläpuolella. Näillä perustiedoilla oon liikenteessä. Otetaan peremmällä enemmän selvää. Joku indonesialainen nörtti kosi just muijaansa tuolla koneen keulassa. Mikrofoniin se höpötti kotvasen ja sit rupes ääni vapisten polvilleen. Hetken ajan jo aprikoin että onkohan tässä jokin ovelampi kaappaus käynnissä? Muijansa määki vähän aikaa jotain mikkiin ja sen jälkeen koko kone taputti. Onpahan nyt nähty tämäkin, juu. No niin, perillä ollaan ja nythän se vasta kuuma ja kostea on tämä tunnelma, Thaimaa ei ollu mitään tähän verrattuna. Taksilla kentältä Sanur Beachille majoitukseen. Palm Garden Hotel on pikkuinen ja hyvin idyllinen perheyritys. Mamma ja pappa palvelevat viimeisen päälle, jos jotain on jollekin asialle tehtävissä ni he varmaan tekevät sen. Paikka on näköjään vasta saanut jonkin Trip Advisorin tunnustuksenkin, eikä yhtään suotta näin ensituntumalta.
Aamulla lähetään jatkamaan matkaa laivalla ja laivalippujen säätämisessä oli pikkuisen hommaa mutta respan mummo auttoi ja käytti suhteitansa hyväksi. Pikkuisen ylihintaa (1 400 000) maksettiin laivamatkasta silti, johtuen high seasonista kaikki laivat oli nimittäin jo täynnä lukuunottamatta yhtä. Laivayhtiön james tulee hakemaan meidät aamuseiskalta ja Palm Gardenin mummo tekee meille oman aamupalan siihen aikaan koska muuten se alkais vasta 7.30. Tämä on sitä oikeeta palvelua.
Uima-altaassa pulahtaessa huomasin että meikän vihkisormus on hävinnyt, voihan vittu. Se tippui ehkä yhessä tilanteessa Denpasarin lentokentälle tai sit se tippui suihkun lattialle Bangkokissa. Molempiin paikkoihin otin yhteyttä ja lupasin ruhtinaallisen löytöpalkkion sille sankarille joka pelastaa. Nyt vain odotellaan ja pahimmassa tapauksessa kotisuomessa aletaan teettämään uutta rinkulaa. Fuck. Käytiin rannassa iltakävelyllä, laskuvesi oli siellä. Veneet oli aivan kuivalla maalla ja isot aallot pauhasi jossain kilometrin päässä. Paikalliset kurlasi Bintangia ja näyttivät tyytyväisiltä.
Hotellilla mummon ja papan keittiötä pyörittävä sukulainen loihti Hanelle iltapalaksi kanaa ja riisiä vihreässä curryssa. Oikein hyvä eväs, ilmeisesti indonesialaisilla ei ole tapana käyttää kookoskermaa samassa mittasuhteessa kuin thaimaalaisilla. Sitä jäin vähän kaipaamaan, mutta erinomainen ruoka oli. Lupasin siitä pyllyreiän polttelusta raportoida, ni ei ole raportoitavaa. Ei polttele, ei ainakaan vielä. Yks chili, vaikka äkäinen olikin, ei näköjään riittänyt perspoltetta aikaan saamaan. Koputetaan vielä puuta että pahimmalta säästyttiin. Kello 18 vaimo nukahti, ja nyt klo 20 nukahdan minä. Huoneessamme asuu myös tummanvihreä ja 15cm pitkä lisko. Se ei tunnu nukahtavan millään. Tuossa se kaahailee pitkin seiniä. Sopu sijaa antaa. Tsau!
Tämän päivän suurin paikallisuutinen on se että selfien ottanut indonesialainen apina on menettänyt tekijänoikeudet siihen kuvaansa. Täällä ei vissiin hirveen paljon ihan päivittäin tapahdu. Edellinen oikea uutinen oli kai se kun homokaksikko Vahanen ja Fränti kidnapattiin. Millähän keinoin sais Jari Sillanpään houkuteltua tänne ja kidnapatuksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti