Viikkosavo, syyskuu 2014

Sosiaalinen mediakatsaus

Olin eilen illalla syömässä Kuopion Burger Kingissä. Viereisessä pöydässä aterioinut kolmemetrinen mykkä amerikkalaiskoripalloilija alkoi yskimään kummasti ja kovaa. Kohta yskiminen loppui ja hänen naamansa muuttui aivan valkoiseksi. Tämä näytti hieman oudolta, olihan kyseessä musta amerikkalaiskoripalloilija. Ketään muuta tilanne ei kiinnostanut joten minä riensin auttamaan tuota hongankolistajaa, olenhan hyvä ihminen. Saa jakaa, ei oo pakko.

Tartuin tuohon mustaan karpaasiin takaa päin heterolla tyylillä mutta heimlichin menetelmällä. Puristin kuin viimeistä päivää ja taisin olla auttamisen halusta niin innoissani että tulin samalla heittäneeksi hänet puolinelssonilla hampurilaisravintolan kaakeliin pötkölleen. Samaan aikaan hänen molemmista keukoistaan lensi ainakin 3 puoliksi syötyä triplajuustoa. Väri alkoi palautumaan uhrin ketsupinsotkuisille kasvoille ja vaimealla Tennesseen murteella hän sanoi: ”Dänks mään, meinasin tukehtua.” Tämä oli hieman outoa, olihan hän kuitenkin mykkä. Taisin ohimennen tulla palauttaneeksi hänelle puhekyvynkin. Minä sanoin vaan että eihän tässä mittään, kunhan jeesasin, olenhan hyvä ihminen. Saa jakaa, ei oo pakko, mut olis kiva.

Meidän molempien harmiksi hänen verkkarinsa olivat kuitenkin tahriutuneet ketsuppiin ja ens viikolla olis NBA-finaalit pelattavana. Muistin että Itkonniemen Sprintersportissa oli tarjouksessa neljät verkkarit yksien hinnalla. Otettiin muukalaisen kanssa ensimmäinen raitiovaunu ja lähettiin sovittelemaan. Ostettiin sille saman tien kaheksat verkkarit ja koska hänen mastercardinsa oli aivan ketsupissa ni minä maksoin laskun, 4600 dollaria. Paikalle sattui myös jokin aivan mannerheimin näköinen ilmavoimien kenraali ja hän alkoi ehdottamaan minulle punaisen ristin ansiomitalia saavutuksistani. Minä sanoin että eihän tässä nyt kerkee kun pitää vielä mennä siivoomaan ne ketsupit ja tiskata sen ravintolan tiskit ja taidan viedä roskatkin, olenhan hyvä ihminen. Saa jakaa, ei oo pakko, mut olis kiva varsinkin jos tunnet jonkun toimittajan.

Emma, älä ota tätä henkilökohtaisesti. Sinun tarinasi oli varmasti totta ja toi hyvää mieltä isolle joukolle. Näitä herkullisia sankaritarinoita on nykyään tarjolla päivittäin ja jos joku niistä saa hyvän mielen niin ei kai se ole keneltäkään pois. Niistä 99% on kuitenkin keksittyjä ja niillä on vain tarkoitus hakea huomiota kertojalleen. Saa jakaa, ei oo kuitenkaan ihan aina pakko.

Hannu Voutilainen

Kirjoittaja soittaa Turmion Kätilöt-yhtyeessä.