Viikkosavo, lokakuu 2014

Onko tässä munaa?

Lahdessa nousi keskisuuri sanominen siitä kun päiväkodissa oli lapsille tarjottu jälkiruokakiissulia mikä sisälsi sokeria. Joukko vanhempia alkoi keräämään nettiadressia sokerin kieltämiseksi ja vaati kovaan ääneen terveellisempää vaihtoehtoa. Juu, aspartaamia vaan tilalle. Se on hermomyrkky mutta vielä ei ole onneksi riittävästi todisteita sen vaikutuksista lasten kehitykseen. Peruskoulussa minulle syötettiin ruokatunnin jälkeen fluoritabletteja. Ei niitä ollut tutkittu mutta arveltiin tekevän hyvää hampaille. 80-luvun lopussa sitten uutisoitiin että fluori on helevetin vaarallista keskushermostolle ja ei olis pitänyt syöttää sitä lapsille. No kiitos. Eräs läheinen ihminen työskentelee päiväkodin tätinä ja kertoi minulle että yhä useammat vanhemmat ovat asettaneet lapselleen päiväkotiin jälkiruokakiellon. Silloin kun suvaitsevien vanhempien natiainen saa hyvää ja terveellistä mansikkakiissulia ni tiedättekö mitä näiden valistuneiden piipertäjien pieni piltti saa. Hän saa jälkiruoaksi näkkärin. Kyllä, näkkileivän. Ruokakaupan kassalla näiden äidit kuitenkin minun havaintoni mukaan ostavat lapsukaisilleen yleensä pakastepizzoja ja saariosten äidin keittämiä kiisseleitä, sokerilla?

Retkipäivä on päiväkodissa juhlapäivä, paitsi valistuneiden lapsille. Päivän kohokohta on kun saa jälkiruoaksi sokeria sisältävän muumikeksin. Ei siinä ole edes mitään sokerikuorrutusta mutta siihen taikinaan on lisätty hyppysellinen muumisokeria muumitehtaalla. Arvaatteko mitä valistuneiden lapsi saa tällöin keksin tilalle. Näkkärin. Tuommoiselle nelivuotiaalle ipanalle tämä syrjintä aiheuttaa varmasti isomman trauman kuin se sokeri. Ja se koko muumihommakin on ruotsalaisen lesbon keksintö, ai kamala soikoon, ehdottomasti kiellettävä moiset sokerihomokeksit meijän pirjo-amandalta. Onneksi lapset eivät enää voi altistua sokeria sisältäville lakupekoille tai neekerinsuukoille, kiitos holhoavan yhteiskunnan. 

Kun pirjo-amanda on kasvanut teini-ikään ja yrittääkin lounastaa jossain muualla kuin punavuorelaisessa raakahipsteriravintolassa ni eipä oo helppoo kun kaikki ei olekaan sokeritonta, laktoositonta, gluteenitonta ja mautonta. Tai jos jotain semmoista Mäntsälän teboililla löytyykin niin sen valmistuksessa on ihan varmasti käytetty virikkeetöntä munaa. Pirjo-amandalla on todettu teini-iän kynnyksellä myös keliakia, astma, muutama syömishäiriö ja lukematon määrä allergioita. Voiskohan näillä asioilla olla jokin yhteys? 50-luvulla ei ollut mitään lightia tai laktoositonta. Kukaan vaatinut mitään erityisruokavalioita. Ei kyllä kellään ollut ruoka-aineallergioitakaan, jollakin saattoi tulla aterian jälkeen vähän kosteampi pieru mutta siitä ei tehty numeroa. Kellään ei ollut syömishäiriöitäkään, miksi? Jospa onkin niin että sitä oikeaa sokeria olisi kannattanut syödä aspartaamin sijaan. Ehkä se laktoositon maitojuomakorvikejauhe ei ollut sittenkään terveydelle hyväksi. Ehkä jotkin ruokavammat syntyivätkin noista kemiallisista korvikkeista ja ovat täysin itse aiheutettuja ja/tai kuviteltuja?

Uusavuttomille mutta valistuneille äideille sanoisin että muistakaa pitää lapsenne visusti sisätiloissa etteivät he altistu myöskään homopostimerkeille tai mainoksille kaljarekkojen kyljessä, niistäkin saattaa tulla vaikka astma. Oikeesti se astmakin keksittiin vasta joskus 70-luvulla. Sotien jälkeen kun heinäpellolla ukille sattui tulemaan vähän nuha ni se lähti kossulla, se ei ollut automaattisesti astma. Nykyään se on.

Hannu Voutilainen

Kirjoittaja soittaa Turmion Kätilöt-yhtyeessä.