keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, elokuu 2014, day 7, Gili T

Nukutti pitkään ja hyvin, johtunee hyvästä feng shuista eilisessä hippibaarissa. Jokkiin nuha mulle on tullu. Kaks päivää on valunut räkä ja tuntuu että poskiontelot posahtaa aivan kohta. Voi olla että syynä on pari pitkää lentoa, kovat ilmastoinnit hotelleissa ja pihalla vallitseva 33 asteinen subtrooppinen keli. Skandinaaviselle mieskeholle tämä kaikki tuli yllätyksenä kuten ensilumi helsinkiläiselle autoilijalle. Huomiseen mennessä jos ei helpota ni määrään itselleni antibioottikuurin. Antibiootteja saa noista minimarketeista ja lääkäriä ei saarella ole, ei ainakaan mitään oikeeta lääkäriä.
Aamupäivä loikoiltiin altaalla. Vaimo luki ja minä suunnittelin illaks semmoiset betsit että nyt tulloo rahhoo. Eurojackpotista lävähti taas viime viikolla ihan eurosotalla ja ens viikolla nasautan himaan sen 51 miljoonaa. Voipi olla sitten niin että jään tänne ja ostan tämän koko saatanan hiekkakikkareen. Semmoisia aarin kokoisia tontteja täällä olis myynnissä hintaan 10 000€. Siihen sais jo kivasti 80 neliön talon ja pihamaatakin jäis 20 neliöö. Saarelle rakennetaan niin kovaa vauhtia että ei varmasti ainakaan laskisi sen sijoituksen arvo. Jahka turistit kansoittaa tämän saaren tukkoon ni sit vois myydä mökin hyvällä voitolla ja siirtyä tuohon viereiselle saarelle, Gili Menolle. Näin siinä tulee väistämättä käymään, ainoastaan tuo eurojackpotvoitto on tässä yhtälössä hieman epävarma.
Otettiin respasta fillarit kerralla kaheks viikoks ni ei tarvii alituiseen kysellä ja polkaistiin ytimen sykkeeseen. Ostoslistalla paitoja, lippahattu, hammastahnaa, sipsejä ja hannulle lääkkeitä. Kaikkea löytyi paitsi lippahattu ja ensimmäiset taskuvarkaatkin tuli bongattua. Kaks nuorta kollia näki kun nostin ATM:stä 3 miljoonaa ja sulloin setelitukon taskuun. Seurasivat varmaan puol kilometriä joka putiikkiin perässä odotellen tilaisuutta, perässä tulivat naistenvaatekauppaankin tutkimaan akkoin bikineitä. Sit mie jäin hetkeks yhen nurkan taa oottamaan niitä ja kun ne tuli ni tuijotin vaan silmiin. Ne meni vähän hämilleen, seuraavaks olisin sanonu että mullapa on heroiinipiikkejä taskussa mut ne perääntyivät. Lehmänmakkarahodarit syötiin ja polkaistiin laidunten läpi kotiin. Vuohi sanoi bää, lehmät oli hiljaa. Huomisen homma on hommata pumppu tai ainakin joku pumppaamaan takakumeihin lisää ilmaa.
Centralissa käynti veti voimat niin että syötiin iltapalat respan baarissa, katottiin indonesiaks dubattu Star Trek ja alettiin nukkumaan kun tuli sähkökatkos. Uutisrintamalla ei oo tapahtunut kummempia. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti