tiistai 7. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, elokuu 2014, day 6, Gili T

Aamupala klo 9, ei ryssiä, hyvä meininki. Ei jaksettu eilen kaljoille. Aamupäivän pyhitin työasioihin, pientä ruuhkautumista oli jo tehtävälistassa. Vaimo luki kirjaa vieressä ja puolen tunnin välein käski minut altaaseen. Minun mielestä taas pulahtamisen jälkeen kuuluu ottaa aina kalja. Venäläiset ystävämme tulivat altaan reunalle norkoilemaan myös. Siinä seurueessa on yks muija ja kaks miestä, minun mielestäni tämä on outoa. Se muija ei hymyile koskaan, se ei varmaan osaa. Viikon päästä jos ei tuu asiaan muutosta ni mie aion kysyä siltä, duu juu ever smile? Se on muutenkin epäonnistujan oloinen. Sillä on ryhti kuten virkkuukoukulla ja siltä puuttuu leuka. Silleen niinku että kaula alkaa alahuulesta. En mie nyt halua ketään kanssaihmistä ainakaan ulkonäön perusteella arvostella mutta haluaisin että näkisitte tämän omissa silmissänne. Hei, tällä kännykkäkamera-aikakaudella minä saatan ottaa jopa kuvan hänestä. Huomisen projekti lie se.
Eilen hankitut snorkkailuvehkeet lähetään testaamaan nyt. Päde antoi ohjeeks että riutalle asti saa varovasti mennä, ei pidemmälle. Jos haita näkyy ni ne ei oo täällä vaarallisia. Merikäärmeet on. Ja ne peukalonpään kokoiset mustekalat, ei kuulemma kerkee edes rantaan saakka hengissä niiden jäljiltä. No hienoltahan se näytti, on pikkusen paljon enemmän vilskettä ku kallavedessä. Kalat on aika paljon eri kirjavia ku kallavedessä. Vesi on 29 asteista ja ilma 33, no vuan ei sua muikkukukkoo tiällä! Tunnin verran ku tämmönen läski räpiköi innoissaan ni nälkä siitä tulee. Lähimmässä ruokalassa syötiin nopeat pienet, ei liikaa koska illemmalla mennään sovitusti isommin syömään. Syödessäkin tulee hiki, joten altaan kautta ruokalevolle aurinkotuoliin. Pari tuntia näppäilin vielä sähköpostia ja sainkin tehtävälistan melkein ajan tasalle, huomenna tasoitan loput.
Päde tuli hakee meitä klo 17, mentiin käymään sen palatsilla tuossa 200m päässä. Sillä on siellä pienimuotoinen kissahoitola ja noin 13 kissaa. Hieno mesta ja mukava vilinä, oli vaikeeta saada vaimo sieltä veke. Eräs yksityinen taho rahoitaa pätsille siihen nurkalle oikeen elukkaklinikan jossa vierailevat eläinlääkärit pääsee operoimaan. Hieno meininki, se on jo melkein valmis. Niistä sen kissojen nimistä vois kirjoitella pidemmänkin opuksen mut ajattelin ottaa projektiksi esitellä teille ne kaikki kissat nimineen ja tarinoineen kaverikuvina FB:ssä. Tää projekti on vielä ajatuksen asteella, älkää ottako lupauksena. Meillä on asunut nyt yks kissa täällä omassa hökkelissä pari päivää, se on leikattu ja rokotettu mut huutaa saatanan kovaa ja paljon jos häntä ei huomioida. Rokotetut kissat on siis täällä merkitty korvamerkillä tai kaulapannalla. Se tuli yks aamu ovesta sisään, hyppäs sänkyyn ja alkoi nukkumaan. Vaimo antoi sille nimeks Wilhelmiina. Tänään tosin selvis että sen oikee nimi on JC, Jesus Christ. Se on tuon naapurin sukellusfirman, Lutwalan, kissa. Pätzy tuntee kaikki saaren kissat ja ties kertoo että tämä löytyi ristiinnaulittuna käpälistään puuhun. Siitä nimi. Ihminen voi olla sairas.
Pädeltä käveltiin ytimeen syömään. Hellvetin hyvä pizzapaikka oli siellä. Liki puolet jäi syömättä ku ei jaksanu, otettiin jämät bodybagiin ja vietiin kissoille reggaebaarin nurkalle. Reggaebaari (Coral Beach 2) oli viel aivan tyhjillään mut bändi alkoi silti sovitusti suorittamaan. Oikein hyvin vetelivät jos regeistä tykkää. Basistilla oli niin huikee afro että piti pakottaa se kaverikuvaan. Ihan niinku semmoinen naamiaiskaupasta ostettu. Lavalla oli aivan kauhia savu, eikä se tullu mistään savukoneesta. Hyvin vetelivät juu ja porukkaakin oli jo melko kivasti. Meiju Suvas ja Harri Kirvesniemi (kissoja nämä) kävi siinä myös. Ja meidän seurue ei poltellu mitään, ihan oikeesti.
Rantahiekkaa pitkin tepasteltiin faimon kanssa kotiin, välillä piti jo kaivaa puhelimen taskulamppua esille ku oli limbinen kompassi kierossa ja pimeys valtasi maan. Pelotti myös vähän se tänään saatu tieto että saarella on kobria ja skorpioneja. Joku saattaa muistaa että oon aiemminkin mainostanut Scorpionsia maailman globaaleimpana bändinä ja omien laskujeni mukaan olen pyytämättäni kuullut yhtyettä kaikissa maissa missä olen käynyt. Tänään kun käveltiin tuolla keskellä saarta kanojen ja vuohien seassa ni yhen ränsistyneen navetan takaa alkoi kuulua Big City Nights, ja tämä on ihan vitun totta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti