tiistai 28. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, syyskuu 2014, day 21, Bangkok, Thaimaa

Herätys puoli viideltä aamulla. Lento Helsinkiin lähtee vasta 8.55, mutta ollaan 10 miljoonan aasialaisen ihmisen kaupungissa ni kaikkeen on vähän pakko varautua ja yks niistä on ruuhka motor wayllä. Viideltä taksiin ja toiveena on olla kuudelta kentällä, matkaa on alle 20 kilsaa.
Ei ruuhkaa ja puolessa tunnissa perille. Olisinkin jo vähän ihmetellyt jos sunnuntaiaamuna viideltäkin olis moottoritie tukossa. Läpivalaisut taas muutamaan kertaan ja immigrationissa onnistunut maastapoistuminen ja sit vielä vähän shopauttamaan jos jotain tuiki tarpeellista löytyis. No ei löytyny, ei. Paitsi aamupalaksi hodari ja Gin Tonic. Sit portille napottamaan ja himaan.
Portilla oli myös yks entinen kuopiolainen, Sakke, rouvansa kanssa. Se on nykyään Ylellä kuvaajana. Long time, mukava nähdä. Just kun piti koneeseen astua ni alkoi kanssamatkustajien piirissä liikkua huhu että vehkeessä on technical problem ja klo 10 tiedotetaan lisää. Sit jonotettiin niiltä boarding-rouvilta aamupalavoucherit ja heilahdettiin porukalla Burger Kingiin aamupalalle. Pakko oli ottaa ihan isoimmat ateriat ja cherry piet vielä jälkkäriks ku vouchereissa oli virtaa eikä niistä rahaa takaisinkaan myönnetty. Aamukakka numero 3 ja sit takasin portille utelemaan. Info-tauluihin ei toinna täällä luottaa, eikä Finnairkaan ole vielä viitsinyt tekstiviestitse mitään ilmoittaa.
Gate E9. Täällä on melkoinen härdelli käynnissä. Sakke on näköjään jo selvittelemässä tilannetta. Odotan hetken ja kysyn sitten suoraan siltä. Koneen ongelma on kuulemma jokin isompi ja halukkaat kuskataan nyt Finnairin kustannuksella hotelliin, saa toki jäädä kentällekin oottamaan jos on kovin optimisti. Kello 15 tiedotetaan lisää. Soitin vaimolle että tuu tänne kun se jäi jo makailemaan sohvalle tuonne Burger Kingin kupeeseen. Siinä porukassa meitä hotelliin lähtijöitä oli 8. Lähdettiin seuraamaan kävellen yhtä lokaalia virkailijapoikaa joka tuntui tietävän mitä tekee. Ei se tiennyt. Ensi käveltiin jonossa aivan helvetinmoista kyytiä kyyti terminaalin toiseen päähän. Ja siellä terminaalissa käyneet varmasti muistaa että se vitun hökkeli on 2km pitkä. Siellä se juippi jutteli vähän aikaa wölkki tölkkiinsä ja sit käveltiin takas lähtöpisteeseen. Tässä välissä mentiin yhdestä läpivalaisuturvatarkastuksesta läpi kahteen kertaan, eli molempiin suuntiin, heh. Sit sen juipin korvasi jokin rouva ja taas lähdettiin jonossa kävelemään mut eri suuntaan. Se ohjas meidät diplomaattien arrivaliin, luxus. Siitä mentiin takaisin ”thaimaahan” ja meiltä otettiin boarding passit pois. Myös passissa olevaan, aiemmin aamulla lyötyyn maastalähtöleimaan liipaistiin isolla ja punaisella ”cancelled”, hieman pelottavaa.
Rouva ohjas meidät terminaalin pihalle ja siellä olikin jo muiden ohjailemana lähes koko koneellinen Suomeen menijöitä. Yks bussi tuli paikalle ja se lähti viemään hatäisimmät hotellille. Odotettiin puolisen tuntia ja se yks ja sama bussi tuli takaisin tyhjänä. Seuraavaan kyytiin mahduttiin jo itsekin. Bussi ajoi noin kilometrin mittaisen ympyrän siinä rampeilla ja jätti meidät Novotel-lentokenttähotellille. Kävellen tuohon hotelliin olis ollut matkaa noin 80 metriä. Kiitos kyydistä Finnairille kuitenkin, nätisti ajateltu. Sit jonotetaan respaan. Tai tarkemmin ottaen vaimot jonotti ja Saken kanssa mentiin aulabaariin kaljalle. Oikein hienot huoneet saatiin ja Finnair tarjosi samassa myös lunch- ja dinnervoucherit. Noista ensimmäiset kyllä jäi käyttämättä kun ei voi ihminen jaksaa syödä niin paljon kuin lentoyhtiö olettaa. Vaimo soitti Suomeen Finnairille ja siellä ne sanoi että ainakaan viiteen tuntiin ei tapahdu mitään, joten kello kuuteen asti on nyt aikaa ainakin. Jos ne silloin sanoo että aamulla vasta lähdetään ni se tarkoittaa automaattisesti Bangkokin sykkeeseen poistumista taksilla. Nyt allasbaariin GT:lle ja vaimo aurinkoon. Kello 18 tuli tieto että kello 19 tulee seuraava tieto. Mennään siis nyt ainakin ne päivällisvoucherit syömään pois poikkeen sillä välin.
Nyt huoneeseen odottamaan sitä Finnairin klo 19 tekstiviestiä. Vaimo hoksas jo jonkin matkamuistokaupan missä hannun kortti kuulemma toimii hyvin, bahtit ja rupiat oli nimittäin jo vaihdettu euroiks koska täältä saa selkeesti paremman kurssin kuin suomesta. Hyvä. Klo 18.55 huoneen puhelin soi. Respan akka sanoo aivan selkellä englannilla että juu need to check out now, your departure is 21.30. Minä yritän väittää että en ymmärrä puhettasi ja puhelu pätkii ja vaikka mitä mut sit se vähän jo korottaa ääntänsä että YOU NEED TO CHECK OUT NOW. No okei vittu sitten niin. Mie olin jo asennoitunu että täällä oltais vielä yö tai kaks. Olin jo varma että heilahdetaan vielä ytimen meininkiin illaks. Lähetään nyt vittu sitten. Respassa on ilmoitus että pick up-time 19.30. Vaimo kuitenkin hoksas että koska kentällä joudutaan tekemään kokonaan uus check-in ni mitäpä jos nyt kuitenkin käveltäis tuo vajaa sata metriä ni ei tarviis sit jonotella kun bussilastit tulee. Hyvä idea. Vaimo on viksu.
Idea toteutui vielä käytännössäkin juuri noin. Uudet departure-kortit piti siinä kirjoitella ja sit taas pari läpivalaisua (miks yks ei riitä?) ja sitten vielä immigrationissa virallinen maasta poistuminen, taas. Royal Police vähän siinä ihmetteli jo sitä leimojen määrää mut ei tämä varmaan sille ollut ensimmäinen tämmönen tapaus ja tuskin viimeinenkään. Koska vältyttiin jonoilta ni kerettiin vielä pubiin GT:lle. Sakella oli näköjään sama ajatus ku se tuli samaan pubiin 5 minuutia perässä. Sitten taas eri portille napottamaan, nyt se olis G1A. Portilla ei kuitenkaan ole kuin ehkä sata niistä koneen 330:stä matkustajasta ja koneen pitäis lähtee ihan just. Ei varmaan lähe nytkään aikanaan. Ulkona sataa melko paljon ja salamakin lyö taivaalta. Tämä tarjoaa finnairille mahdollisuuden kuuluttaa seuraava tekosyy. Koneen lähtö myöhästyy vielä tunnilla johtuen huonosta säästä.
Nyt kun kaikki on suunnilleen jo paikalla ja kellokin 22.10 ja ukkonen vähän taukoaa niin on sopiva aika pakata porukka koneeseen. Ihmeen pitkään kestelee tämä lähtö. Tunti on jo istuttu vehkeessä ja mitään ei meinaa tapahtua. Sitten viimein kapteeni kuuluttaa että aamulla todettiin oikeanpuoleisimmassa moottorissa huollon tarvetta ja nyt se on huollettu sekä koeponnistettu kahteen otteeseen. Nyt kumminkin huomattiin että koneessa olevista ohjaamon ja matkustamon valisistä kahdesta kommunikaatiojärjestelmästä molemmat ovat yhtä aikaa paskana joten ei voi lähtee. Ruumassa on jokin kaveri tinaamassa piuhoja yhteen joten odotellaan hetki. Hetki venyi kaiken kaikkiaan kolmeksi tunniksi. Aina tasaisin väliajoin kaiuttimista kuului plim plom tai yksi kaksi. Oltiin jo varmoja että kohta lähdetään takas hotellille taas ja aamulla uusi yritys. Minä jo laskin mielessäni että kohta ei enää miehistöllä riitä tunnit lentoon ja jos varamiehistöä ei ole ni kaikki lähtee takas hotellille nukkumaan.
Tiesittekö muuten että finnairin henkilöstöllä on työehtosopimuksessa vaadittu työmatkoilla viiden tähden hotellimajoitus? Meille riittää se Novotelin neljä tähteäkin. Lähettäiskö nyt vaan kaikki takas nukkumaan, saatanan kuumakin alkaa olla täällä putkilossa. Nyt tulee kuitenkin päätös että lähdetään ja vastatuulesta johtuen lentoaika on 10,5 tuntia. Selevä, nukkukaa te muut, minä en sitä istuillani osaa. Tinaan giniä ja pelaan angry birdsiä. Vaimo oli jo sitä mieltä että tämä vehje ei tule suomeen saakka kestämään. Jos huomenna ilmestyy vielä yksi matkapäiväkirjapäivitys niin kone on kuitenkin kestänyt. Jännä nähä. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti