torstai 16. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, syyskuu 2014, day 15, Gili T

Jehuu! Perse on vihdoin kunnossa! Yöllä tein ison ja mallikelpoisen kakan jonka jäykkyysaste oli jo 7. Aamulla liipaisin vielä samanlaisen encoreksi. Nyt aamiaiselle syömään kuin sika. Ai hellvetti kuinka paljon mie mätinkään pekonia ja tulista kananuudelia, jesh! Noita viimeisimmäks nauttimiani paikallisten pillereitä kyllä pitää ostaa isompi tukkupakkaus mukaan ja keikkamatkalaukkuun, kahella kapselilla oli suoli kunnossa että heilahti. Jonniin eri pensaiden lehtiä niissä oli sotkettuna efedriiniin ja muihin kemikaaleihin. Tänään pakolliset sähköpostit ja kalja altaan reunalla ja sit myö lähetään cityyn ostelemaan laivalippuja erilaisiin paikkoihin.
Lutwalan sukelluskeskuksessa syötiin lounaat. Rouva veteli saman curryn ku meikä eilen ja kyllä tuo kehui myös sitä saaren parhaaksi. Ite otin ison patongin cajun chickenillä, vähän liian sinappista oli se, muuten ihan hyviä makuja. Kyllä sinappi kuuluu joulukinkkuun ja HK:n siniseen, ei hirveesti muualle. Iltakävelylle valittiin tekosyyksi laivalippujen osto ja pankkiautomaatilla käynti. Matkalla voi mukavasti pistäytyä reggaebaarissa vaikka yhellä kaljalla ja siihen pydähdyttiinkin kun näytti olevan tuttuja naamoja yks pöytä täynnä. Tuossa Coral Beach 2:ssa on aina maanantaisin saaren isoimmat kinkerit. Nytkin siellä oli 4 bändiä vetelemässä Marleyn tuotantoa ja jotkut veteli omaansakin. Katotaan tämä eka bändi ja jatketaan sitten matkaa laivayhtiön kioskille.
Hyvä bändi se olikin. Tais olla juuri sama mitä jo yhtenä iltana vähä diggailtiin. Jack Sparrowin näköinen (ja niminen) heppu veteli Bob Marleyn ikivihreitä uskomattoman hauskalla vibralla. Mukava oli heitä kuunnella ja ottaa toinenkin kalja. Tänään on täysikuu ja uutisten mukaan oikein superkuu. Aika komiasti se valaisi koko meren. Varpaat hiekassa päätettiin että kerkee ne laivaliput ostaa huomennakin. Katotaan vielä tää seuraava bändi.
Edellisten muusikkojen ollessa hyvin autenttisen näköisiä reggaehahmoja nämä seuraavat näyttivät lähinnä räppäreiltä. Vaan musiikki oli kuitenkin ihan reggaepohjaista omaa tuotantoa. Ihan kelpo bändi. Laulaja juoksenteli langattomansa kanssa pitkin rantoja ja alkoi saada yleisöäkin hieman tanssille. Säkökatkoja alkoi tulla suunnilleen joka biisissä vaan ei tuo tahtia haitannut. Otetaanpa vielä yhet ja katotaan seuraavakin yhtye, kyllä siellä automaatilla kerkee käymään aamullakin.
Kolmas bändi oli jokin All Stars-tyyppinen kysymys jossa vaihtui porukka koko ajan. Vaan yksi pysyi, aivan saatanan hyvä basisti. Vittu kuinka komiasti se laittelikin menemään. Se ei ollu mitään väsynyttä fiilistelyä vaan hirmu timmiä rytmibassottelua. Olipa ilo kuunnella. Pikkuisen meinas jo hutikaks kääntyä ku vissiin kymmenkunta kaljaa oli mennyt. Siinä vaiheessa baarista loppui pienet pullot ja täytyi siirtyä nollakutosiin. Vaimon mielestä hannun oli nyt aika lähteä kotiin ja ihan oikeassa hän siinä olikin. Aamulla lähetään laivaan. Superkuun valossa kotiin ja köllölleen.
Päivän pääuutisena on ollut tilasto jonka mukaan kaakkois-aasiassa tehdään kolmannes maailman itsemurhista. Tähän tilastoon oli laskettu kaakkois-aasiaksi neljä maata joista Indonesia oli yksi. En ymmärrä. Täällä on kovin auvoista ja leppoista mun mielestä kaikilla. Itelläkään ei oo pariin viikkoon käyny itsemurha edes mielessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti