Viikkosavo, elokuu 2014, pt 2

Kuka ite muka?

Kävin katsomassa Cheekin keikan stadikalla. Rammsteinin show Ruisrockissa oli vielä hullumpi vuonna 2006. Tämä räppikeikka tuli toiseks minun all time-kategoriassa jos arvostellaan näyttävyyttä ja viihdyttävyyttä. Hevimiehenä minun kuulemma silti kuuluis dissata Cheekiä ja sen bisneksiä vaan en minä voi. Oon tavannut Jaren pari kertaa ja fiksu kaverihan se on. No ainakaan siitä sen musiikista ei sais pitää kun se ei oo oikeeta musiikkia. Eikö tuo lie ihan yhtä oikeeta kuin räppi on ollut iät ja ajat. Ei oo ihan uusi keksintö sekään. Tunnustan nyt tässä julkisesti että kun ajan itekin sen "viiskyt tuhatta kilsaa vuoteen” että enemmän minä siellä autossa räppiä kuuntelen ku Iron Maidenia. Minä voin niin tehdä.

100 tavastiallista ihmisiä kävi kuuntelemassa stadionilla höpöttämistä, samaa höpötystä on ostettu Anttiloista triplaplatinoihin oikeuttavia määriä. Juuri uutisoitiin suomalaisten esiintyjien taustayhtiöiden liikevaihdoista ja voitoista, Cheekin firma tais olla kympin sakissa molemmissa tunnusluvuissa. Eikö tämä nyt ole vain niin että yksi ihminen on onnistunut toteuttamaan unelmansa, uskaltanut viedä sen unelmansa perille asti ja vielä selkäranka suorana tunnusti stadionilla ihmisille että ilman Vain Elämää-sarjaa tuo haave ei olis toteutunut täysin. Ei oo sinulta pois tämä!

Sinun ja minun kuuluis olla katellisia siitä että itellä ei oo onnistunut ihan samalla lailla. Ei se kateellisuus ole mikään pahe, se on ihan terve tunne ja minä ainakin tunsin sitä kun tuota spektaakkelia seurasin viime viikolla. Jos sinuakin ihan vähän ärsyttää että se räppäri sai mersulta diilin mutta sinä et, ni kannattais ajatella mitä meidän olis pitänyt tehdä toisin. Olisko pitänyt nostaa perse sohvasta vähän aiemmin tai ruuvata kotiovelta se liian korkea kynnys pois? Olisko pitänyt uskaltaa kuitenkin tehdä sitä mistä tuli haaveiltua? Oliko se tämä elämä sittenkin liian lyhyt? Pitikö mennä helpoimman kautta? Ei kai Cheekillekään sitä kultalusikkaa myönnetty mitenkään automaattisesti, melko pienistä tai keskiverto-oloista tais aloittaa ponnistamisen. Eiköpä liene töitä ja virheitä tekemällä sekä reilulla pelillä suosionsa rakentanut ja täten ansainnut.

Edes Jari Sillanpää ei onnistunut pilaamaan minulta tuota stadionnautintoa. Muut Vain Elämää-tähdet esittivät hienot fiittaukset keikalla mutta Jartsa loisti onneksi poissaolollaan. Ehkä hän oli jo lomafeeliksissä ,sillä juuri tällä hetkellä Siltsu on menossa Bangkokiin miehekäs nahkalippis päässään. Tiedän sen siitä että istun kolme penkkiriviä sen takana ja koneesta loppui juuri sekä gin että tonic. Tsau!

Hannu Voutilainen

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti, mutta muuten mukava mies.