keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, syyskuu 2014, day 14, Gili T

Herään vessasta kuuluvaan huutoon. Vaimo huutaa. Kylppärin lattialla on kämmenen kokoinen hämähäkki oikein päin. Minä sen mestasin ja lähetin viimeiselle matkalleen. Sen hämähäkin. Lotossa 1+1 oikein, ei nyt oikein lähe. Kakan jäykkyys laskenu kolmeen, ei oikein lähe sekään tai oikeastaa liian hyvinkin lähtee. Aamupalaksi paistettua riisiä & kanaa + kalja, sitten pari tuntia altaalla köllöttelyä ja kylille.
Polkaistiin fillareilla centrumiin. Siellä oli meneillään kilpikonnaesittely ja jokin järjestö keräs niiden suojelemiseks rahaa. Oli niin epäilyttävän näköistä porukkaa se järjestö että jäi avustukset antamatta, olis menny niillä varmaan kaljaan ne rahat. Parempi siis että ne menee edelleen minun kaljaan. Imodiumit vieläkin loppu koko saarelta mut löysin niitä paikallisten uusia ihmepillereitä ja otin heti kaks. Sillä päden porukalla (Ecotrust) oli vielä tänään se kirpputori meneillään yhen baarin rannassa. Mie annoin vaimolle setelitukon ja käskin ostelemaan, ite join kaljaa ja yhen siiderin siinä ootellessa. Varmaan paljon turhaakin se osti mut tässä tapauksessa ei motkoteta, nää rahat meni hyvään tarkoitukseen. Siinä piitsillä oli myös yks aussirouva joka käy kolmen kuukauden välein lomilla täällä. Sitä oli pistäny skorpioni ja se kuvaili aussimurteella niitä olotilojaan. Minä en halua että minua pistää skorpioni ja hitto kun täällä niitä sitten on. Mut täällä on vaan onneks semmoisia pieniä, alle kymmensenttisiä. Just luin wikipediasta että skorpioneista vain ne alle kymmensenttiset ovat ilmiselle vaarallisia tai erittäin vaarallisia. Kiva.
Pois pyöräillessä huutelin vaimolle jotain ohjeita olkani yli taakse päin ja meinasin ajaa keskellä tietä (polkua) maanneen lehmän päälle. Hirveen monta senttiä ei erottanut meitä sillä hetkellä, siis minua ja sitä lehmää. Huomasin matkalla myös että joihinkin puihin oli ilmestynyt katuviittoja. Näille poluille on kuulemma vastikään annettu nimiä ja täällä pitäis kohta ihan navigaattoritkin toimia. Se onkin jännä nähdä kun noihin hevostakseihin ilmestyy tomtomit, niillähän on jo LA-puhelimet kyllä. Ja yhellä oli sähköinen töötti, se on varmaan saaren kovin kuski.
Tuossa vieressä on semmoinen sukelluskeskus ku Lutwala. Nyt vasta hoksattiin että siinähän on rantabaari samassa ja ruokaa siellä saa myös. Hetihän tuo piti testata koska siitä on helppo matka kotiin kakalle. Tämän saaren paras curry löytyi nyt, sou far. Tulisuusaste oli hannun suuhun ehkä ihan pikkuisen liian vahva, mutta hyvin lähelle oikeaa. Vaimon baguette oli kuulemma myös varsin oiva. Kyllä, näille annetaan toinenkin mahdollisuus, ehkäpä jo tänään illalla. Vaan sehän oli illalla jo kiinni? Tuossa toisella puolen naapurissa on hyvän näköinen rantabaari myös, Balikana, siinä iltapalaa. Naapuripöytään poika kantoi niin ihastuttavan näköisen burgerin että mie tilasin same same. Oikein hyvä burger se olosuhteisiin nähden olikin. Välissä oli semmoinen pekoniviipale joka oli puolet leveämpi kuin ”normaali” eeuulainen pekoni? Onko niissä olemassa jokin EU-standardi siinä leveydessä vai minkä takia Atrian mummon liha-altaassa ei tarjoilla tuommoista. Tuohan olis grillauksessakin tosi kätevä kun tuommoiseen saa käärittyä helposti vaikka mitä.
Päivän paikallisuutisena oli että viisi miestä on piesty julkisesti ku harrastivat uhkapeliä. Ne oli pelannu rahasta dominoa. Pahin kriminaali sai 8 kepiniskua ja muut 7. Otsikon mukaan koko kylä oli ollut seuraamassa ”kepitystä”. Sitä minä vaan tässä mietin että kun ite oon tässä betsaillu päivittäin ni että missä vaiheessa ne hakkaa minutkin? Näihin mietteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti