Varhainen herätys ja reippaasti touhuamaan. Laskujen mukaan on perjantai joten äkäiseen tehdään arkityöt pois kuleksimasta ja sit kunnon aamupala notta jaksaa. Mitenkä sen on mahdollista että kun ihan puolikkailla laukuilla tänne tultiin ja mitään ei oo osteltu ni nyt ei meinaa mahtuakaan kaikki tavara kapsäkkeihin? Hampaat irvessä piti vääntää keisit kiinni ja vaimon laukusta jo yks sauma ratkesikin. Pittää ostaa sille Balilta uus, jospa se sinne asti kestäis kasassa. Paljonkohan on kahen viikon ravintola- ja minibaarilasku, kohta se nähhään. 1,6 miltsiä, eli reilu satanen. Ei oo paha kun siihen sisältyy yli kahen viikon minibaarit, kahen viikon allaskaljat, yks pyykkisäkillinen ja muutama päivällinen resortin respassa. Ai lov this island!
Hevoisella satamaan. Respan ystävälliset muijat hoiti meille laivaliputkin kirjekuoressa valmiiks jo pari päivää sitten, palvelu on kyllä niin excelenttiä ettei mittään tolkkua. Lähtiessä ne muijat supatteli ja kikatteli hirveesti baaritiskin takana kunnes yks uskals tulla kysymään että voitaisko jäähyväiskuva ottaa. Heha, tokihan me semmoinen otettiin. Roni lupas tilata meille saaren lihavimman hevosen ja hyvä hevonen se olikin. Polkujen risteykseen tultaessa täällä on tapana antaa äänimerkki sekä fillareilla ja hevosilla ajellessa. Tää hevonen alkoi aina hirnumaan ihan kunnolla kun mutka tuli, viksu elukka. Välillä meinas karata laukalle vaan hyvä ja reipas kyyti oli.
Tunti botskin lähtöön, eli pahoinvointilääke kannattaa ottaa ihan varmuuden vuoksi vaikka et herkkä olisikaan. Seuraavat kaks tuntia on pahimmillaan melkoista röykytystä. Lääkkeen kurlausta varten otin kaks nollakutosta Bintangia ni alkoipa mukavasti nukuttamaan. Se nukuttavuus varmaankin on tuossa pillerissä se pointti, ainakin minä nukuin tänne tullessa veneessä kuin pommi. Edellinen sanonta oli suoraan lainattu vaimon siskolta, se ei oo hirmu hyvä noissa sananlaskuissa.
Paattikyyti kesti aika tarkalleen kaks tuntia ja melkoinen kyyti se olikin, huhhuijakkaa että siinä mentiin ylös ja alas ja molemmille sivuillekin koko ajan. Vene oli niin täynnä että minun piti istua yhen kylmälaukun päällä. Yritin ottaa ihan todisteeksi videoo meiningistä vielä siinä vaiheessa kun se oli suunnilleen vielä mahdollista. Linkittänen sen tähän alle.
Balilla satamassa odotti 100 ilmastoimatonta hiacee ja yhteen semmoiseen mentiin kun kuski sanoi kuta kuta. Kanssamatkustajilta varmistettiin että tämä vehe menee ensin lentokentälle ja sit Kuta Beachille. Matkaa ei oo paljonkaan ja kartasta laskeskelin että tunnissa oltais perillä. Vitut, haaveeksi jäi se. Kuski oli niin saatanan tauno ettei mittään jiitä. Jos ne näki variksen jossain puhelinlangalla ni se suunnilleen pysäytti hädissään sen vessansa. Joka tilanteessa se osas valita just sen kaikkein huonommin vetävän kaistan. Ajoi vittu niin miten sattuu että teki mieli sillai elokuvatyyliin nyhtää se kuskin ikkunasta ulos ja astua itse ohjastamoon. Kolme vitun pitkää tuntia kesti ennenku oltiin Kuta Beachilla ja tässähän on ihan muutama hotelli. Se apina yritti jättää meidät joka ikisen hotellin pihaan mitkä alkoi sillä oikealla alkukirjaimella. Se saatanan paviaani ei osannut ees lukea. Yhen hotellin securityltä se meni jo ohjeita kyselemään ja silloin mie hyökkäsin ite hiacesta pihalle myös. Melko voimakkaasti korostetulla elekielellä näytin sille printtamastani kartasta mihinkä sen tulis ajaa meidät ihan vitun äkkiä tai kuolet, saatanan vajakki!!! 2 minuutia tämän episodin jälkeen oltiin oikean hotellin pihalla eikä vinkuintiaani saanut tippiä laisinkaan.
Kello on jo iltakuus ja koko päivä meni tuon vajaaälyisen kojootin kyydissä. Ruokaa pitää saada nyt ihan vitun äkkiä. Ensin on kuitenkin pakko käydä pulahtamassa hotellin katolla. Veneretkellä nimittäin myös kastuttiin mukavasti ja sit kun hiacessa alkoi ihminen varusteineen kuivamaan ni tuota helevetin merisuolaa on ihan jokaisessa sopukassa.
On jo niin nälkä että vähän kiukuttaakin, uskotko? Rantakatua vasempaan ja ensimmäiseen ravintolaan. Mulle tenderloin steak perunamuusilla ja vaimolle yllättäen spagetti bolognese. Eipä kiukuta enää, aivan täydellinen pihvi ja helevetin hyvä muusi.
Tähän päälle jaksaa muutamat putiikit kierrellä. Mie löysin muutamia paitoja ja vaimo jotain koruja, sit loppui rahat. Tai siis kortti jäi perkele hotellin kassakaappiin, joutaapahan sitten pois poikkeen tuhlailemasta. Nyt rantsun kautta nukkumaan ja aamulla taas uuteen kohteeseen. Auringonlasku Balilla ei oo muuten yhtään paskemman näköinen seikka. Tsaui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti