sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, elokuu 2014, day 4, Gili T

Aamulla herätys pätkittäin nukutan yön jäljiltä kello 6. Uima-altaassa ei ole poreet päällä, käyn vielä tsekkaamassa olisko se mun sormus siellä altaan pohjassa. Hahhaa, siellähän se kiiltää, akka altaaseen ja äkkiä. Minä en osaa nääs sukeltaa silmät auki, vaimo osaa, siksi näin. Oli se silminnähden onnellinen ku hannun sormus löytyi. Aamupala kello 7 ja kyyti satamaan klo 7.30. Kasilta oltiin satamassa ja "laiva" lähtee ysiltä. Gilillä asuva luottopakki oli tullut just helvetillisessä merenkäynnissä saman pätkän ja siellä oli koko laiva ollut yltä päältä oksennuksessa kun laineet yllättivät aloittelevan turistin. Firman miehet antoi meille tuntia ennen lähtöä epäilyttävän näköiset pahoinvoinninestotabletit, tämä ei jännitystä lievittänyt yhtään.
Aallot oli isot mutta kyyti kuitenkin suhteellisen tasainen. "Oksennustabletit" meni hieman päähän ja mie jopa tunniks sammuin siinä keinutuksessa. Kolmisen tuntia kesti tuo väli Balilta Lombookin ja Gili Airin kautta Gili Trawanganille. Kerron pikaisesti yleistiedot kohteesta. Gilin saaria on kolme; Gili Air, Gili Meno ja Gili Trawangan. Ne on parin tunnin päässä Balin itäpuolella. Kartasta katsottuna melko lailla siinä australian yläpuolella. Tää meidän saari, Gili Trawangan, on noin kilometrin mittainen ja puoli kilsaa leveä. Tällä saarella ei oo moottoriajoneuvoja, hiekkaa on niin perkeleesti ja joka paikassa. Kulkeminen täällä hoidetaan fillareilla ja pikkuisten hevosten vetämissä kärreissä. Kissoja on saatanasti ja lehmiä juoksentelee vapaana siellä ja täällä. Lokaalit budjaa tuolla saaren keskellä tai länsirannalla ja turistit enimmäkseen sataman ympärillä itäpuolella. Me vuokrattiin ihan mukava tönö saaren pohjoiskärjestä. Ritari Ässä oli nähty täällä toissapäivänä. Se rakennuttaa tuohon viereiselle saarelle jotain resortia. Muuan lehti tais väittää että sillä olis ravintolakin Gili Menolla, mutta se ei kaiketi pidä paikkaansa. Otan kyllä salettiin kaverikuvan jos Gilin viidakossa tulee Ritari Ässä hevosella vastaan.
Heti kun veneestä astuin rantahiekkaan ni ensimmäinen natiivi kysyy: Great tattuus, duu juu smoke? Minä että ihan tätä sähkötupakkaa, en mie muuta. Se haki toisen laukun veneestä ja ilmoitti: We have really good cocaine here! Poliisiasema täällä on mut ei poliiseja. Siinä poliisiaseman pihassa on poliisin väreihin maalattuja hevoskärryjä, vaan ei hevosia. Securitas oli pari viikkoa sitten ratsannut baareja täällä, olivat epäilly että saarella olisi muka huumeita. Satamasta ajeltiin semmoisella hevosvehkeellä asumukseen. Hökkeliä ei oltu vielä siivottu valmiiks ni piti jäädä baariin kittaamaan kaljaa hetkeksi. Siinä ootellessa pölähti luottopakkikin morjenstamaan. Se on yks Patzy. Se kyllästyi suomessa oravanpyörään ja perusti kissahoitolan tänne. Päde auttoi meitä suuresti tämän reissun organisoinnissa ja hänen avullaan vältettiin monet virheet sekä säästettiin rahaa. Jos sinua kiinnostaa täällä joskus käydä ni Päden blogissa löytyy helevetin selkeät ohjeet. Sillä on hyvät jutut siellä muutenkin, suosittelen. Googlettakaa ”Moottoritiellä on Puuma”.
Hökkeli osoittautui loistovalinnaksi, ei mitään moitittavaa, laittelen myöhemmin kuvia todisteeks. Rojut kaappiin, passit tallelokeroon ja sit rannalle etsimään ruokapaikkaa. Coral Beach Pizza paisteli isossa kiviuunissa erittäin hyvät pizzat ja hyihän vittu kuinka halpaa täällä onkaan. Kuukauden suomiliksalla eläisi yli vuoden, päässäni näin pyöristelin. Sit pitää ostella hiuksenpesuainetta ja moskiittomyrkkyä, molemmat jäi Balille. Hannun vaatteista myös iso osa jäi, esimerkiks kaikki valkeet paidat. Mustat T-paidat ei taas oo jostain syystä ihan vitusti muotia täällä. Täällä on ollut melko kuiva kausi menossa ja siks ei oo pahasti hyttysiä mut muutama oli jo livahtanut ovesta sisään. Tämän takia pitäis aina olla seinällä kiipeilemässä se pitkäkielinen lisko. Paitojen osto jääköön huomiseen, tänään pitää vielä tutkia tää pohjoisranta kun kuulemma hyvä livemusareggaebaari on täällä. Ei me sitä löydetty, käveltiin melkein koko saari ympäri. Oltiin tuolla ihan toisella puolella jo kun yllättäen alkoi aurinko laskemaan ja tuli pieni hätä.
Katsos kun täällä ei ole katuvaloja ja kun pimeä tulee ni se tulee sekunnissa naks. Ei oo katuvaloja kun ei oo katujakaan, tuommoisia leveähköjä polkuja vain. Paikalliset sekä kokeneemmat turistit vilistää yöllä taskulamppujen kanssa, meillä ei semmoisia ollut. Yks hevosvankkuri saatiin pysäytettyä ja kuski lupas hoitaa meidät himaan. Sen hevonen oli hieman villillä päällä ja lähti laukalle heti. Kärry pomppi ilmaan puiden juurakoista ja kannoista. Kuski huutaa hädissään ja saatanan kovasti: Simoon, Simoon. Oletan että sen konin nimi oli Simoon, mut ei se kuunnellut, jatkoi vain laukkaa. Aloin jo suunittelemaan että mihin suuntaan hyppään siitä vaunusta ennenku se kaatuu, se oli oikeesti jo lähellä. Meijän tönön kohalla Simoon kuitenkin teki äkkijarrutuksen ja päästi meidät pois kyydistä. Jännempi oli tämä kuin Linnanmäen vuoristorata. Nyt iltapalaksi respan baarista pitaleipää ja vaimo veteli kauhian kokoisen omenapiirakan. Jahka se nukahtaa ni mie ten muutaman tunnin töitä salaa.
Päivän paikallisuutinen on se että Indonesian heviä kuunteleva presidentti ei olekaan enää niin erikoinen juttu, New Yorkissa oli yllätetty pormestari ”hardcore-yhtyeen” keikalta. Rumba kun kerran tituleeraa itseään musiikkilehdeksi ni voisi samalla valaista minkälaista musiikkia se hardcore oikein on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti