sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hane matkoilla, syyskuu 2014, day 11, Gili T

Heräsin joskus kolmen maissa aamuyöllä. Olo on melko terve. Kuume on hävinnyt ja oksentelukin, mutta peräpää tarjoilee edelleen vettä vaan. Ihmepillerit eivät siis aivan humpuukia olleetkaan. Aamupalalla kokeilen ottaa varovasti vähän hedelmiä ja kaks pilleriä, katellaan kuin käy. Ruoka pysyy kivasti sisällä mut vessojen läheisyydessä pitänee tämä päivä pysyä. Toisin sanoen kummempia raportteja tuskin tulee, laitan kuvia enemmän iloksenne. En perseestäni mutta maisemista.
Ei ne nuo ihmepillerit taida kakkaa jäykistää. Vaimo polkaisi länsirannalle hakemaan imodiumia ja käteistä mut eihän siellä ollu mitään marketia koko rannassa. Sit se polkais itärannalle mut sieltä oli imodium loppu. Respasta oli jo ne ihmepilleritkin loppu mut joku firman poika polkaisi fillarilla ytimestä niitä sekunnissa, käsittämättömän avuliasta sakkia ovat gililäiset. Tuplaan ihmepillerien annostuksen, katotaan kuka täällä määrää.
Toissayönä kun tärisin kuumehorkassa ni kävi jo mielessä että iskikö malaria. Tai dengui-kuume, sitäkin kun on täällä ollut. Aamulla kun avasin telkkarista Japanin huomentasuomen, eli huomentajapanin, ni siellä oli pääuutisena että Tokyon keskuspuisto on suljettu kun siellä on moskiittoja levittämässä denguita. 56 japsia saanut jo tartunnan. Onneks lämpö oli aamulla hävinnyt eikä tarvinnut enää toistaiseksi epäillä.
Kohteliaita nää on, ja hirmuisen ystävällisiä. Koko ajan puhuttelevat Sir Hannu ja Madam Petra. Tuossa respassa ja respan baarissa on duunissa noin 5 nuorta tyttöä ja 5 nuorta poikaa. Yks niistä pojista sanoi mulle että you look like a rock star? En mie sille oikein mitään vastannut. Sit se oli sanonu vaimollekin hieman kysyvällä asenteella että your husband looks like a rock star. No vaimohan oli paljastanut että kyllä se yhessä rokkibändissä soittaa. Seuraavaks respan pojat oli vissiin vähän nimellä googletellu ja illalla kun kävin hakemassa hökkeliin evästä ni ne veti siellä tiskin takana rivissä että yes yes, turmioo katiluuu, rock, yes, bass player, yes!. Nyt minua puhutellaankin henkilökunnan toimesta nimikkeellä Mr Rockstar. Pecu Cinnari olis varmaan ihan mielissään, itse olen hieman vaivaantunut. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti