Tänään on pyykkipäivä. Eli pyykit pussiin ja pussi respaan. Sitten altaalle makaamaan. Altaalla otin itseäni niskasta kiinni sen verran että sain tehtyä valmiiks yhen mieltä painaneen projektin. Lupasin itselleni aamukaljan vasta sitten kun se on valmis. Jostain syystä ei kalja kuitenkaan enää maistunut, siideriä tekis mieli. Tuolla ytimessä on eräs irkkubaari ja sieltä sitä saa. Se voisikin olla tämän päivän masteragenda. Taitaa olla juhlapäivä, näyttäis että ryssät tekee lähtöään. Ainakin niillä on saatananmoinen tinkaaminen tuossa respassa huoneen laskunsa kanssa. Ne ei varmaan sit ollukaan ihan niin rikkaita kuin antoivat ymmärtää, noloa.
Oli tarkoituksena mennä ehkä snorklaamaan tänään mut aallot on sen verran isoja ettei uskalla. Mentiin lounaalle CB Pizzaan, oli hyvää. Takas altaalle, täytyy tehdä hieman töitä vielä. Paskemmissakin toimisto-olosuhteissa oon joskus näppäilly. Joku saksalainen varhaismurrosikäinen tenava nyppii altaan pohjasta irti tuommoisia pieni laattoja. Se virittelee niistä jotain ihmeellisiä ansoja muille. Sit se hätisteli kissojakin ilman mitään syytä. Hakata pitäis tuokin niin uskois. Ennen vanhaan oli saksalaisilla paljon parempi kuri.
Nuha on taltutettu, ei enää painetta onteloissa. Ostin minimarketista kaikkia lääkkeitä joissa oli paketissa vilustuneen muslimin kuva. Tekstit oli kaikki muhammedin kielillä vaan onnistuipa tuo kuitenkin. Niitä minä sekakäytin 2 vuorokautta ja kaljalla kun kaiken kurlasin alas ni nyt olen terve kuin pukki. Jes! Päivä on jo ilta ja aateltiin vielä valoisan aikaan polkea sataman liepeille sitä siideriä etsimään. South Beachille asti piti mennä ennenku löytyi se irkkubaari, mie muistelin että se oli paljon lähempänä. Hieno baari, viimeisen päälle. Lattia on hiekkaa ja valaisu tehty pääasiassa kynttilöillä. Henkilökuntaa on niin pirusti ettei tarvitse odotella kenenkään. Kymmenen metriä pitkässä grillissä on kaikkia saarelta löytyvän eläinkunnan asukkaita. Sormella kun tuosta osoittelee niin kohta ne tuopi kypsänä pöytään. Tää on meille vasta semmoinen kyttäyskeikka, joku ilta tullaan sit ajan kanssa ja nälkäisempinä. Otettiin vaan semmoinen iso platteri rapuja, makkaroita, mustekaloja jne. Ja mie sain sen siiderin. Ai että se olikin hyvä siideri. Albens, englantilainen kuiva omenasiideri, joka on tosin pullotettu Jakartassa, otan heti toisen.
Ja kolmaskin siinä meni kun innostuttiin naapuripöydän brittipariskunnan kanssa höpöttelemään. Sillä äijällä oli jumalattoman komesti tehtyjä tatskoja, sillai niinku pienillä pisteillä tehtyjä isoja kuvia. Ne oli tehny semmoinen nuori brittimuija ku Fade (Fade FX Tattoo), se kiertelee ympäri maailman noita tekemässä ja kannattaa kyllä vahtia milloin se on Suomessa seuraavan kerran. Baarin vessat kuului tarkastaa vielä seuraavaa varsinaista ruokailukertaa varten. Meikän ruoansulatus on sillai vikkelä että sen vessan pitää olla 20 metrin säteellä syömäpaikasta, muuten ei tuu hommasta mittään. Ja täällä pitää myös tarkastaa että pystyykö siellä asian suorittamaan, on ihan aika moneen lähtöön noita toiletteja ja kaikissa ei kyl homma tapahdu. Check, hyvä oli, viis tähteä ja tänne tullaan uudestaan.
No nythän on pilkkopimeää ja meillä on nämä pyörät eikä katuvaloja ole laisinkaan. Minimarketin valikoimasta kuitenkin löytyi hienot otsalamput, avot. Lamput päässä suhattiin tulemaan kotiin, välillä työnneltiin rantoja pitkin kun sattui pehmeämpi tie olemaan. Vaimo näki jonniin käärmeen, se sihisi. Se käärme siis. Päivän suurin uutinen Indonesiassa on että jostain paskemmasta eläintarhasta pelastettu tiikeri on nyt kuollu. Eläinlääkärien mukaan se olis pitänyt lopettaa jo puoli vuotta sitten mutta jonkin eläinsuojelujärjestön valituksilla se oli joutunut kitumaan viimeiset puoli vuotta. Meniköhän nyt taas ihan oikein tuo järjestötoiminta vaikka tarkoitus lie ollut hyvä? Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti